Päivää taas molemmille lukijoille!
Jokin aika sitten Valkorosvoa alkoi ärsyttää
aika tavalla, kun lärvikirjassa sekä tutut että toverit jauhoivat politiikkaa.
Hirmuinen parku ja valitus täytti tapahtumastreamin. Tunkkaisesta ja
ummehtuneesta ruikutuksesta ilman minkään valtakunnan parannusehdotuksia ei
ainakaan olo parantunut, joten Valkorosvo ryhtyi vastaiskuun. Mitä enemmän
poliittista tauhkaa ilmestyi uutisvirtaan, sitä ahkerammin Valkorosvo jakoi
hellyyttäviä kissa- ja koiravideoita asioita hieman tasapainottaakseen.
Käytäntö osoittautui hyväksi ja taitaa jatkua hamaan tulevaisuuteen. Onpahan
uutisvirrassa sitten jotain mielenkiintoistakin seurattavaa.
Ihan otsikon mukaan, Valkorosvo tarinoi tällä
kertaa eläimistä. Niitä on hauska seurata ja Myanmarissa on aika tavalla
eksoottisiakin tuttavuuksia. Kaikkein parhaiten paikallisesta eläimistöstä saa
kerrottua, kun kertoo ihan tavallisesta päivästä. Aina jos löytyy kuva, se on
liitetty oheen.
Aamuyöstä Valkorosvo saattaa heräillä silloin
tällöin paksujen verhojen seasta kuuluvaan tiksutukseen. Gekkohan se siellä.
Lihasvoimainen hyttyspyydys on muuten hyödyllinen otus, mutta toisinaan se
naksuttaa tarmokkaasti ilmoittaakseen reviirin kavereilleen. Vajaan 10 sentin
mittainen lisko imukuppivarpaineen majailee sekä sisällä että ulkona. Toisinaan
sen löytää myös keittiön kaapista. Aika monena aamuna on gekolle tullut kiire,
kun Valkorosvo avaa kaapin ja ottaa kahvintekotarpeet esiin.
 |
| Pullamössögekko joka oli esillä aiemmassa kirjoituksessa. Kuvan (c) Erityisavustaja Aimo Pläjäys |
Eläimet eivät suinkaan lopu tähän.
Buddhalaisessa maassa kun ollaan, eläimet ovat mokomat oppineet, että he ovat
mukamas tasa-arvoisia. Lähes joka aamu noin viiden sentin mittaiset
pitkäsarviset torakat painuvat nurkkiin piiloon, kun Valkorosvo tassuttelee
keittiöön. Toisinaan joku epäonnen soturi tipahtaa pöydältä lattialle selälleen
ja jää siihen sätkimään; tämä veliveikkonen ei pääse itse siitä ylös. Nämä
yksilöt Valkorosvo lähettää myrkkysuihkauksen myötä torakoiden taivaaseen.
 |
| Valkorosvo on aina ihmetellyt mikähän tämänkin elävän tarkoitus ekosysteemissä oikein on |
Kahvin poristessa pitää tietysti tehdä vähän
särvintä, joten ei muuta kuin tarpeet esiin jääkaapista. Leivän tekeminen alkaa
siitä, että täytyy kiistellä muurahaisten kanssa reviiristä, ne kun ovat
keksineet leikkuulaudan olevan kovin hyvä paikka parveiluun. Muurahaisparvi
pelmahtaa karkuun, mutta vain vähän matkan päähän. Leipä ja voi ei niille
kelpaa, mutta Valkorosvo joutuu kiistelemään saman lauman kanssa siitä, kenellä
on oikeus syödä ensin juustoa. Myös jugurttiin sotkettavat marjat kiinnostavat
molempia osapuolia.
Aamuna muutamana Valkorosvo oli
nautiskelemassa kahvista ja tupakasta ulkorappusilla. Silloin portin vieressä
kasvavasta lehtevästä puusta kuului ankaraa kahinaa. Naakat rähisivä aikansa ja
yhtäkkiä jotain tipahti pihan vihreäksi maalatulle betonille. Ensi alkuun se
näytti oksalta, mutta tarkemmin katseltuna kyseessä olikin kameleontti.
Valkorosvo meni lähemmäksi juttelemaan ja ruskean värinen otus alkoi
pikkuhiljaa muuttaa väriään; ensin naama ja sitten yläkroppa muuttui yhtä
vihreäksi kuin sementoitu piha. Kameleontti kuunteli aikansa Valkorosvon
höpinää ja lähti sitten lätkimään. Ilmeisesti se etsiskeli parempaa seuraa.
Pihapuissa näitä samanlaisia otuksia hilluu
muutama. Ohessa kuva yhdestä öttiäisestä, joka jäi jopa poseeraamaan
puunkylkeen kuvanoton ajaksi. Tässä otuksessa on vähän kroppaa ja paljon
häntää, kokonaispituus on kolmenkymmenen sentin luokkaa.
 |
| Ilme kertoo kaiken: "Ai että minä olen kaunis... Taidan olla Seppo Hovi" |
 |
| Mikä lie citylisko johon Valkorosvo törmäsi kerran päiväkävelyllä |
Tämän blogin ensimmäisissä kirjoituksissa
Valkorosvo mainitsi, että Myanmarissa on paljon käärmeitä. Tämä on totta. Lähes
jokaisella golfkierroksella näkyy jonkinlainen soiro, jolla on kova kiire
karkuun. Mailatyttöjen mukaan nämä ovat sellaisia semimyrkyllisiä, eli henki ei
puremasta lähde, mutta kipeäksi tulee varmasti.
Käärmeitä voi löytyä mistä tahansa. Tällainen
pikkuinen, vajaa 20-senttinen otus luikerteli Valkorosvon residenssin pihalla
taannoin. Tämän ei pitäisi olla kovin myrkyllinen ja aika rauhalliselta tuo
muutenkin vaikutti.
 |
| Eipä juuri isoa kastematoa kummempi |
Vaarallisempia otuksia metsästetään
maaseudulla kahdesta syystä: vaarallisimmat otukset halutaan pois
riisipelloilta puremien takia ja toisekseen, välittäjät maksavat kohtuullisen
hyvin, jos oikein vaarallisen käärmeen saa kiinni elävänä. Siitä saa tehtyä
vastamyrkkyä. Voisi kuvitella, että vaarallisemmat otukset, kuten vaikkapa
kobra, eivät viihtyisi ihmisten keskellä. Väärin. Kyllä ne viihtyvät oikein
hyvin Ei niitä kaduilla näe, mutta katujen varsilla olevat lehtikasat tai
houkuttelevan vihreät niityt ja muut vastaavat paikat ovat näiden käärmeiden
kuninkaiden valtakuntaa. Ei ole välttämättä maailman paras idea lähteä
kävelemään hoitamattomaan ruohikkoon varvassandaalit jalassa. Ihan samasta
syystä maaseudulla risumajoja muistuttavat asumukset ovat aina tolppien
nokassa; käärmeet eivät silloin kiipeile sisään häiritsemään yöunia.
Koska kumpikaan lukija ei usko, että käärmeet
viihtyvät Yangonin alueella 5 miljoonan ihmisen seassa, niin Valkorosvo laittaa
oheen kuvan. Tietoliikenne voi olla joskus vaarallista. Kuvassa on erään
myanmarilaisen operaattorin tukiaseman sähkökaappi Yangonin kaupunkialueelta.
 |
| Nyt on syytä siirtyä kauemmas ja pysyä siellä, paitsi jos sattuu olemaan mungo |
Ruskea, pulleapäinen tasavirtakaapeli on
valmis hyökkäämään ja tässä vaiheessa on asentajan syytä pitää hieman pidempi
kahvitauko. Kobralla on valtamerilaivan kokoinen ego ja se ei väistä, vaan hyökkää
pienimmästäkin syystä. Varsinkin monsuuniaikaan nämä otukset hakeutuvat hieman
kuivempiin paikkoihin aikaansa viettämään ja silloin on syytä olla varovainen
avatessaan ulkona olevia rakennelmia, kuten esimerkiksi sähkökaappeja.
Jostain kumman syystä myanmarilaisissa
hotelleissa tarjoillaan aamiaisella paahtoleipää, joka on makeaa. Valkorosvon
mielestä se karmean makuista sotkua, mutta siitäkin joku tykkää. Monen hotellin
pihalla on allas, jossa lymyää melkoisen kokoisia karppeja. Karppeja muuten
kasvatetaan temppeleissä munkkien toimesta ja jotakin tekemistä noilla fisuilla
on uskonnon kanssa, siksi niitä löytyy monesta paikasta. Karpit pitävät
makeasta paahtoleivästä ja jos haluaa saada aikaan pienimuotoisen kalamellakan,
kannattaa napata pitko leipää hotellin aamiaispöydästä ja alkaa silputa sitä
suoraan lammikkoon. Silloin käy näin:
 |
| LEIPPÄ! LISÄÄ LEIPPÄ!! |
Tasapuolisuuden vuoksi Valkorosvo laittaa
tähän loppuun muutaman kuvan koti-Suomesta. Valkorosvon kotikylässä, Jokelassa,
oli aikoinaan monta tiilitehdasta. Niiden käytöstä poistetut savenottopaikat
ovat sittemmin muuttuneet lammiksi ja Jokelassa lampia on joka puolella, myös
kylän keskustassa. Vuosia sitten joutsenet keksivät, että lammet ovat hyviä
pesimäpaikkoja ja siitä lähtien ne ovat tulleet joka kevät pesimään.
Tässä muutama kuva ehkä kuuluisimmasta
joutsenparista perheineen. Nämä tuovat joka vuosi pesueensa uimakouluun kylän
keskustaan. Tuusulan symboli saattaa olla tammenlehti, mutta Jokelan kylän symboli
on ehdottomasti joutsen.
Kaikkien joutsenkuvien copyright = Jouko Vuori, kylän ansioitunut luontokuvaaja.
 |
| (c) Jouko Vuori |
 |
| (c) Jouko Vuori |
 |
| (c) Jouko Vuori |
 |
| (c) Jouko Vuori |
 |
| (c) Jouko Vuori |
Eläimellisin terveisin,
Valkorosvo
