35. SANAN SÄILÄÄ

Sekä vetisessä Yangonissa että aurinkoisessa Hua Hinissä on tullut seurattua tätä iltapäivälehtien hypettämää Immosgatea. Taikka Turkkilagatea. Taikka Soinigatea. Taikka ihan-mitä-vaan-gatea. Joka tapauksessa kaikki ovat kovasti haluamassa, että toiset irtisanoutuisivat jostain ja olisivat kovasti yhtä mieltä kaikkien tai siis virallisen mielipiteen kanssa.

(c) Fingerpori / Pertti Jarla

 

Valkorosvo, taas kerran, haluaa ajatella hieman toisin. Valkorosvo on aina (vaikka eivät opettajat sitä ehkä huomanneet) ollut kiinnostunut historiasta. Valkorosvo on myös aina ollut kiinnostunut musiikista. Siksi esittelen ohessa kolme laulutekstiä.

Teksti #1:

Työn orjat sorron yöstä nouskaa / maan ääriin kuuluu kutsumus

Nyt ryskyin murtuu pakko valta / tää on viime ponnistus.

Pohja vanhan järjestyksen horjuu.

Orjajoukko taistohon!

Alas lyökää koko vanha maailma / ja valta teidän silloin on

Ei muuta johtajaa, ei luojaa / kuin kansa kaikkivaltias.

Se yhteisonnen säätää, suojaa / se on turva tarmokas.

Eestä leivän, hengen, kunniamme

yössä sorron, turmion

kukin painakaamme palkeitamme / kun käymme työhön, taistohon.

Lait pettää, hallitukset sortaa / verot köyhälistön verta juo,

ja köyhän ihmisoikeuskin / ompi tyhjä lause tuo.

Pois jo kansat holhouksen alta.

Veljeyden sääntö on:

kellä velvoitusta, sillä valtaa / ja oikeutta olkohon.

On kurjat kunniassaan / raharuhtinaat nuo röyhkeät.

Ei koskaan tee ne itse työtä / vaan ne työtä ryöstävät.

Varat kansan hankkimat on menneet

kaikki konnain kukkaroon.

Pois kansa velkaansa jo vaatii / nyt ryöstösaalis tuotakoon

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki / työkansan joukko nälkäinen.

Maa meidän on ja olla täyty / vaan ei laiskain lurjusten.

Nälkä meill' on aina vieraanamme

vaan kuin korpit haaskoiltaan

me kerran kaikki karkoitamme / niin päivä pääsee paistamaan

Tää on viimeinen taisto / rintamaamme yhtykää

niin huomispäivänä kansat / on veljet keskenään.

Teksti #2:

Syvä iskumme on, viha voittamaton / meil' armoa ei kotimaata.

Koko onnemme kalpamme kärjessä on / ei rintamme heltyä saata.

Sotahuutomme hurmaten maalle soi / mi katkovi kahleitansa.

Ei ennen uhmamme uupua voi / kuin vapaa on Suomen kansa.

Ei ennen uhmamme uupua voi / kuin vapaa on Suomen kansa.

Kun painuvi päät muun kansan, maan / me jääkärit uskoimme yhä.

Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa / vaan yks' aatos ylpeä, pyhä:

Me nousemme kostona Kullervon / soma on sodan kohtalot koittaa.

Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on / se kasvaa, se ryntää, se voittaa.

Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on / se kasvaa, se ryntää, se voittaa.

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa / yks' suuri on Suomen valta.

Sen aatetta ei väkivoimat saa / pois Pohjolan taivaan alta.

Sen leijonalippua jääkärien / käsivarret jäntevät kantaa,

yli pauhun kenttien hurmeisten / päin nousevan Suomen rantaa.

yli pauhun kenttien hurmeisten / päin nousevan Suomen rantaa

Teksti #3:

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen / nimeltään Kaarina.

Perhot kirjosiivet kiertää kilvaten / miss' on hän, Kaarina.

Hällä huuli kun on hunajaa / tuoksu kummustansa tulvahtaa.

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen / nimeltään Kaarina.

Siellä jossain tiedän sievän tyttösen / nimeltään Kaarina.

Mua hän muistelee tuo hellyys herttainen / aartehein, Kaarina.

Voi kun luonto säihkyy väreissään / hälle lennätän mä laulun tän.

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen / nimeltään Kaarina

Kukka kaunis myös on kammarissa mun / nimeltään Kaarina.

Aamunkoittehesta päivän laskuhun / katsoo mua, Kaarina.

On kuin kuulisin sen kuiskaavan / pikku morsiantas muistathan,

Suahan täällä jossain itkee tyttönen / nimeltään Kaarina.

Noin. Jos tekstit eivät ole nuoremmille lukijoille tuttuja, niin tässä vähän suuntamerkkejä. Teksti #1 on ”Kansainvälinen”, sosialidemokratian traditionaaliseksi muodostunut tunnuslaulu 1900-luvun alkupuolelta. Ketkä ovat Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla lukeneet, tietänevät mihin kontekstiin laulun voi sijoittaa.

Teksti #2 on Jean Sibeliuksen säveltämä ja jääkäri Heikki Nurmion sanoittama Jääkärimarssi, joka ainakin osalle varusmieskoulutuksen saaneista on hyvinkin tuttu.

Teksti #3 on puolestaan Saksan armeijan yleisin marssilaulu, joka huhupuheitten mukaan oli erityisesti SS-joukkojen suosiossa. Alkuperäinen nimi on Erika ja suomennoksessa se on vääntynyt Kaarinaksi. Suomalaiset tietävät tämän laulun parhaiten alkuperäisestä Tuntematon sotilas –elokuvasta. Sen eräässä kuuluisassa kohtauksessa saksalaismielinen upseeri tapailee laulua korsussa, kunnes paikalle saapunut juhannnuskänninen Koskela vetelee kyseistä upseeria kuonoon.

Miksi Valkorosvo näki vaivaa ja etsi nämä tekstit? No ihan siksi, että kaikkia noita kolmea laulua ja niiden aatemaailmaa on seurattu kovin uhrauksin. Kuten nähtävisssä on, kaksi ensimmäistä tekstiä tihkuu vihaa ja asettelee maailman muotoon ”me ja muut”. Kolmannessa tekstissä merkitykset ovat piilossa alkuperäisessä saksankielisessä tekstissä ja suomennoksessa niitä ei ole lainkaan. Kansallisromantiikkaa laulussa edustaa alkuperäinen nimi, Erika, joka ilmeisesti viittaa Saksan kansalliskukkaan.

Lukijat tutkikoon historiaa hieman ja samalla selviää missä yhteyksissä lauluja on käytetty ja ihmisiä masinoitu erilaisten aatteiden taakse. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna kansanedustaja Immosen facebook-kirjoitus on yhtä tyhjän kanssa; pelkkää onttoa klangia, joka ei ketään suuremmin innosta eikä kiinnosta.

Lähinnä nykyinen mediameuhkaaminen tästä aiheesta on osoitus suomalaisten huonosta itsetunnosta ja siitä, että joku tai jotkin tahot hyötyvät tavalla tai toisella antamalla tietoisesti vääriä merkityksiä sanoille ”rasismi”, ”monikulttuurisuus” ja ”multikulturalismi”.

Tuntuu kovin erikoiselta, että tästä asiasta jaksetaan Suomessa jauruta niinkin paljon. Muualla maailmassa (pois lukien Eurooppa) monikulttuurisuus ei ole ongelma. Muualta tulevat voivat tulla maahan, jos immigraatioviranomainen suo ja rahaa on. Sen jälkeen maassa ollaan maan tavalla tai maasta pois. Kuka viimeksi paikalle tulee, sopeutuu siihen mitä paikalla jo on. Ei siinä sen kummempaa. Ja jos jonkin maan portteja kolkuttelee humanitaarisista syistä, se ei anna mitään erivapauksia elämän suhteen; paikalliset lait ja yhteiskunnan odotukset ovat ihan samat kuin muillekin.

Historiallismultikulturalistisin terveisin,

Valkorosvo