36. RIISIPELLOLLA LOTISEE - RASISTIKO SE SIELLÄ MEKASTAA?

Tavoistaan poiketen Valkorosvo ajatteli laittaa toisenkin päivityksen blogiin tällä viikolla. Jospa puhuttaisiin vähän vedestä tällä kertaa. Myanmarin sää on melko äärimmäinen: kun sataa, sitten sataa. Kun on kuivaa, sitten on todella kuivaa. Ääripäät erottuvat varsin selkeästi, koska sadekausi kestää 3-4 kuukautta ja silloin todella sataa. Vuodet eivät ole veljeksiä tässäkään suhteessa.

Vuoden 2014 monsuuni oli ”tavallinen”; vettä tuli joka päivä, mutta melkein joka päivä myös paistoi aurinko. Sadetta saatiin useimmiten aamusta, päivällä oli muutaman tunnin selkeämpi jakso ja iltapäivällä vettä tuli taas, samoin illalla ja yöllä.

Vuoden 2015 monsuuni ei ole ollut niin tavallinen. Vettä tulee kyllä, mutta sitä on tullut jatkuvasti ja aurinkoa ei välttämättä näy päiväkausiin. Säätiedotuksissa näkyy, kuinka jatkuva tuuli tuo tullessaan suuria sadepilviä Intian valtameren yli ja kaikki nuo ylittävät läntisen Myanmarin suurin piirtein Bangladeshin ja Myanmarin rajan kohdalta ja jatkavat matkaansa sisämaahan. Vesilastin reitille osuu neljä Myanmarin osavaltiota: Rakhine, Magway, Chin ja Sagaing.

 

Tulvista eniten kärsivät osavaltiot

Jokusia päiviä sitten Valkorosvo vaihteli viestejä vaimonsa kanssa. Suomessa päiviteltiin tuolloin 20 mm:n sademäärää ja pelättiin kuinka taas alikulut ovat kohta veden vallassa. Samaan aikaan Myanmarissa ennusteltiin äsken mainitulle alueelle hieman kovempia sateita ollen luokkaa 600 mm, mahdollisesti enemmän.

Bangladeshin lukemat antavat osviittaa kuinka paljon vettä Myanmarin alueelle on tullut

Joskus toivoisi, että sääennustajat erehtyisivät. Tällä kertaa ne eivät valitettavasti olleet väärässä. Vettä todellakin tuli. Lopputuloksen voi nähdä googlettamalla esimerkiksi ”Myanmar flood 2015”. Valkorosvo laittaa tähän muutaman kuvan näkyville tekijänoikeusmerkintöineen.

Tulviva vesi on tuhonnut kylän Sagaingissa - (c) ChannelNewsAsia.com

Maanvyörymä on järjestellyt kadun ja talot uusiksi Chinin osavaltiossa - (c) Voice of America

Koirillakaan ei ole mukavaa Sagaingissa - (c) AFP & GettyImages

Myanmarin presidentti on julistanut aiemmin mainittuihin osavaltioihin hätätilan ja avustusjärjestöt (sekä ulkomailta että kotimaasta) yrittävät päästä paikalle. Toisiin paikkoihin on helpompi päästä kuin toisiin, mutta matka kestää useamman päivän. Osavaltio Chin on Myanmarin köyhin ja myös ainoa, jolla ei ole alueellaan yhtään lentokenttää. Rakhinessa, Magwayssa ja Sagaingissa kenttiä on vähintään yksi, joissain useampia.

Joskus se on jätettävä skootteri kotiin ja otettava ruuhi esiin - (c) FreeMalaysiaToday.com

 

Rannikkoalueilla (Rakhine) maa on enimmäkseen tasaista. Tulvavedet peittävät sen vuoksi laajoja alueita ja vesikerroksen paksuus on paikasta riippuen 1 – 2 metriä. Sisämaassa on enemmän korkeuseroja, jolloin tulviva vesi aiheuttaa levitessään maanvyörymiä. Rakennukset ja tiet saavat kyytiä.

 

***

Eilisessä blogipäivityksessä Valkorosvo kyseli, onko mahdollisesti tiettyjen tahojen etujen mukaista sotkea termien sisältöä ja luoda orwellmaista uuskieltä. Tämän aamun Helsingin Sanomissa toimituspäällikkö Petri E. Korhonen esittää moisesta sanojen muuntelemisesta tyypillisen esimerkin vetämällä surutta yhtäsuuruusmerkit rasismin ja maahanmuuttokriittisyyden välille. Voiko näin yksisilmäisiä ihmisiä tosiaan olla? Ilmeisesti voi, ja näemmä aika korkealla postilla vielä palkkaa nauttimassa.

Legendaarinen esimerkki länsimaisesta rasismia edustavasta kaksoisajattelusta: juutalaisesta tehty pilakuva on antisemitismiä ja muslimista piirretty karikatyyri edustaa sananvapautta. Niin ne merkitykset muuttuvat... - (c) ivanmrsic.wordpress.com

Suomi on allekirjoittanut vuonna 1970 YK:n peruskirjan, jossa todetaan näin:

[Rasismi tarkoittaa] ”kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla”.

Maahanmuuttokriittisyys puolestaan edellyttää, että perustuslakiin kirjatun sananvapauden perusteella niin julkisesti kuin yksityisesti jokaisella kansalaisella on oikeus keskustella ja kyseenalaistaa ne mekanismit ja tavat, joiden mukaan valtio ottaa muiden maiden kansalaisia etabloitumaan yhteiskuntaan. Toisissa maissa maahantulemisen seula on tiukempi kuin toisissa. Suomessa seulaa ei ole oikeastaan ollenkaan.

Esimerkiksi Thaimaassa systeemi on melkoisen erilainen. Turistiviisumilla saa oleilla maassa kuukauden, sitten on poistuttava tai tulee vaikeuksia. Pidempiäkin viisumeita anomuksesta saa. Viisumeita turismitarkoitukseen voi myös ketjuttaa käymällä maasta pois ja tulemalla takaisin. Jos haluaa töitä tehdä, niin asiat muuttuvat hieman hankalammaksi. Työluvan saa, jos pystyy osoittamaan, ettei Thaimaasta löydy juuri samantapaiseen työhön soveltuvaa oman maan kansalaista. Samantapainen järjestelmä on Nepalissa: puolen vuoden välein on käytävä perustelemassa immigraatioviranomaisille tarpeellisuutensa. Valkorosvon muistin mukaan piti myös määritellä pari paikallista, jotka voisivat tehtävään siirtymäjakson puitteissa siirtyä. Ja edelleen: ei Myanmarissa pääse sen helpommalla. Samantapaisia vaatimuksia löytyy täältäkin.

Aasian maat eivät ole yksin tässä suhteessa. USA, Australia ja Uusi Seelanti soveltavat samanlaista politiikkaa. Maahanmuuttoa varten on kiintiöt ja kiintiöissä on tietty määrä paikkoja tietyiltä ammattialoilta, joilla kyseisissä maissa vallitsee työvoimapula. Myös maahanmuuttajan ikä ja sukupuoli vaikuttavat mahdolliseen maahanpääsyyn. Jos olet sopivan ikäinen, sinulla on sopiva koulutus ja työkokemus ja se sattuu olemaan oikealta alalta, niin tervetuloa. Muussa tapauksessa maahan toivotetaan tervetulleeksi vain turistina.

Kun maahan on muuttajana päässyt ja alkanut elämäänsä järjestää, velvollisuudet eivät lopu siihen. Edellä mainituissa maissa halutaan huolehtia siitä, että maahan muuttanut henkilö todellakin integroituu yhteiskuntaan joka tavalla ja sulautuu osaksi valtaväestöä edes jossain määrin. Tehokkain keino huolehtia tästä on kielikoe. Valkorosvolla on monta kaveria Thaimaassa, jotka tuskailevat paikallisten kirjoitusmerkkien kanssa. Juttu on nimittäin niin, että asumisen vakinaistamiseksi (residence permit) edellytetään paikallisen kielen edes auttavaa osaamista. Opintosuoritteita myös valvotaan. Mikäli edistystä ei tapahdu, voi pitkäaikaisten oleskelulupien uusiminen muuttua yllättävän nihkeäksi.

Ja nyt Valkorosvon kysymys kuuluu: ovatko edellä kirjoitetut 4 kappaletta rasismia vai maahanmuuttokriittisyyttä? Vastaus on: ne ovat maahanmuuttokriittisyyttä, ja vieläpä sellaista, jota Suomessa pitäisi myös harrastaa. Rasismin kanssa näillä käytännöillä ei ole mitään tekemistä, vaikka muun muassa Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri E. Korhonen sellaista yrittää esittää.

Mikä sitten on rasismia? Etelä-Afrikassa tapahtunut rotuerottelu tietenkin ja on monia muitakin esimerkkejä. Valkorosvo kertoo todellisen esimerkin muutaman päivän takaa liittyen Myanmarin tulviin.

Jos vilkaisee päivityksen alussa esitettyä karttaa, sieltä löytyy osavaltio nimeltä Rakhine. Rakhinen alueella asuu Rohingya-muslimeja, joista osa on syntyperäisiä myanmarilaisia ja osa on Bangladeshista salaa Myanmarin puolelle luikahtaneita. Osalla näistä ihmisistä on Myanmarin passi, osa on maattomia. Yhteistä kaikille kuitenkin on, että valtaosa näistä ihmisistä on pakkomuutettu asumaan leireihin Sittwen kaupungin lähistölle, kun buddhalaisten ja muslimien väliset riitaisuudet alkoivat jokusia vuosia sitten (ks. aiemmat blogipäivitykset).

Leirit, joissa muslimit asuvat eivät ole yhtään sen kuivempia kuin muukaan seutukunta, joten tulvat aiheuttavat muslimeille ongelmia yhtä lailla. Alueen buddhalaiset hakeutuivat tulvilta suojaan luostareihin, koska ne on (mikäli mahdollista) rakennettu yleensä hieman ylävämmille alueille. Kun muslimit yrittivät hakea suojaa samoista luostareista, buddhalaiset häätivät heidät pois.

Koska buddhalaiset olivat nyt suojassa luostareissaan, muslimit ajattelivat seuraavaksi käyttää suojanaan alueiden vahvempia rakennuksia, esimerkiksi kouluja. Kului hetki, ja alueelle järjestystä pitämään (ja avustustoimia koordinoimaan) saapunut armeija potki muslimit ulos rakennuksista takaisin taivasalle.

Ja nyt, arvoisa lukija, jos voisit vilkaista uudelleen YK:n peruskirjan määritelmää rasismista ja vastata itseksesi kysymykseen: onko edellä kuvailtu menettely rasismia?

Vetisin & rasistismaahanmuuttokriittisin terveisin,

Valkorosvo