37. TUNKEKAA INNOVAATIOT PERSEESEENNE

SSS –hallituksen touhuja vastustavat tahot ovat järjestäneet kaikenlaista tapahtumia ja muutamassa tilaisuudessa on ollut mukana punaisella kirjailtu lakana, jossa lukee isolla ”TUNKEKAA INNOVAATIOT PERSEESEENNE”. Viikonlopun lehdissä Aalto-yliopiston päivystävä lausuntoautomaatti, rahoituksen professori Vesa Puttonen, paljasti besserwissermäisen asenteensa ja viisasteli, kuinka koko Suomi on perseessä, jos innovaatiot tungetaan kyseiseen paikkaan ensimmäiseksi. Voi yhden kerran taas.

Ne, kenellä on ollut viimeiset vuodet kuulo tallella ja näkökyky toiminut laseilla tai ilman, ovat varmaankin huomanneet, että nk. asioista perillä olevat tahot (joihin Puttonenkin ilmeisesti itsensä lukee) ovat pyörittäneet grammarissaan samaa iänikuista levyä. Ilmaisut ”innovaatiot”, ”clean-tech-edelläkävijä” ja ”korkean jalostusasteen tuotteet” lienevät tuttuja? Yhden hitin ihme ei tietenkään markkinoilla kauaa killu, joten savikiekon kääntöpuolelta löytyy toinenkin raita. Singlen B-puolelle poliittiset riiminkirjoittelijat ovat luoneet kuolemattomia pläjäyksiä kuten ”kestävyysvaje” ja muuta vastaavaa.

Joltisena suomen kielen ystävänä Valkorosvoa nyppii suunnattomasti, kun kielenkäyttöön tekee pesänsä sellainen englantilaisperäinen sana, jolle löytyy erinomainen suomenkielinen vastine. Innovaatio nimittäin tarkoittaa keksintöä. Tarkemmin sanottuna sellaista ideaa tai keksintöä, joka jollain tapaa helpottaa elämää ja jonka voi muuttaa rahaksi. Selkeällä suomella ilmaistuna hallitus & kumppanit vinguttaa tuolta puhkikuluneelta savikiekoltaan viisua, jossa he toivovat kaikkien kansalaisten tekevän keksintöjä erityisesti puhtaan teknologian alueelta. Keksintöjen pitäisi olla sellaisia, joihin liittyvän kehittämisen ja työn voi mukamas tehdä vain Suomessa. Luonnollisesti samalla odotetaan, että valtio pääsee iskemään känsäisen kouransa joka väliin verojen ja muiden maksujen muodossa. Ja kaikki voisi tietysti jatkua tämän ansiosta kuten ennenkin. Tämä visio on ihan kaunis ja antanee poliittista lohtua monille. Valitettavasti se on vain visio. Koska asia on melko mielenkiintoinen, Valkorosvo on päättänyt uhrata aiheeseen liittyville näkökannoille tämän maanantaisen pitkähkön blogipäivityksen.

Jos miettii, millaisia keksintöjä suomalaiset ovat tehneet, niin mitä tulee mieleen? AIV on varmaankin helppo muistaa, puhutaanhan sen yhteydessä myös Nobelin palkinnosta. Kaupunkilaislukijoille tiedoksi, AIV on saanut nimensä Professori Artturi Iivari Virtaselta ja kyseessä on aine & prosessi, jolla kesäheinästä saadaan lehmille rehua talveksi. Toinen kuuluisa keksintö, jota Suomessa pidetään nykyisin itsestäänselvyytenä, on astioiden kuivauskaappi. Valkorosvo ei tiedä mistä Martat kehittelivät ideansa 1950-luvulla, mutta kaikki voivat hyvin kuvitella, miltä suomalainen keittiö näyttäisi, jos tuota kaappia ei olisi. Valkorosvo katselee sellaista ilmestystä päivittäin. Aasiassa ei moisia elämää helpottavia juttuja näe edes luksusasunnoissa. Hassua sinänsä, että astioiden pöydälle laitettavia kuivaustelineitä myydään kyllä tavarataloissa. Kukaan ei vain ole ”innovoinut” että tuon telineen voisi tunkea kaappiin ja säästää samalla pöytä- ja laskutilaa keittiössä. Joka tapauksessa kumpikin keksinnöistä on muuttanut suomalaista elämää ja yhteiskuntaa. Ennen AIV:ta talvella ei paljon maitoa ollut tarjolla. Kuivauskaappi on ollut ensimmäinen askel polulla, jonka päässä häämöttivät asuntojen kompaktit tehoneliöt ja optimaalinen tilankäyttö ergonomia mukaan luettuna.

Valkorosvo on melko varma siitä, että poliittisen eliitin puhuessa innovaatioista kukaan ei tarkoita edellä mainittujen esimerkkien tapaisia elämää helpottavia ja loppujen lopuksi yhteiskuntaa mullistavia juttuja. Sen sijaan päättäjien mielessä pyörivät keksinnöt, jotka liittyvät jollain tapaa sellun keittoon ja prosessin hallintaan, tai matkapuhelimiin asennettaviin softavipstaakeihin. Tästä asenteesta kielii se, että Roviota pidetään innovaationa. Tutkitaanpa tarkemmin. Alun perin Rovio osti oikeudet jonkun nimettömän tyypin tekemään typerähköön sovellukseen, jossa ammuttiin ritsalla ja ammukset olivat lintuja. Idea koodattiin kokonaan uusiksi modernein työkaluin ja sen ympärille rakennettiin tarina, jossa kiukkuiset linnut haluavat suojella muniaan ahneilta porsailta. Oliko tämä varsinaisesti innovaatio tai keksintö? No eipä ollut. Kyseessä oli olemassa olevan idean prosessointi ja parantelu vastaamaan nykyajan kuluttajien vaatimuksiin. Prosessoinnin lopputulos voidaan laskea miljardeissa euroissa, sekä pörssiarvona että tuottoina.

Kun taloudessa on käynyt niin kuin on käynyt, suomalaisilta ”innovaatioilta” on pudonnut pohja pois. Ei ole paljon selluprosessin kehittelyä jäljellä, kun ei ole tehtaitakaan. Jotakin konsultointia ehkä parhaille tyypeille tippuu murusina Uruguayn tehtaalta tai Saksasta. Matkapuhelinliiketoiminnan päättymisessä näkyy suomalaisten todellinen helmasynti, nimittäin itseriittoinen arroganssi. Tuo asenne riitti kaatamaan maailman johtavan matkapuhelinyhtiön. Siihen meni jokunen vuosi, mutta lopputulos oli toisaalta nähtävissä jo 5-6 vuotta ennen tapahtumistaan. Valkorosvo luki hiljattain tieto-Finlandia –ehdokkaanakin olleen kirjan nimeltään Operaatio Elop, joka kertoo keisari-Ollilan jälkeisistä turbulenssivuosista. Kirja on karua luettavaa. Yksi kautta kirjan näkyvissä olevista trendeistä on se, että ruohonjuuritasolla työskentelevät insinöörit kehittivät ideoita ja ”innovoivat” ja seurasivat kilpailijoiden tekemisiä. Firman keskijohto blokkasi nämä ajatukset järjestään, koska ne eivät edesauttaneet bonusten kasvamista, vaan olisivat vaatineet rahaa toteutuakseen ja näyttäneet pahalta budjetissa. Samaan aikaan ylin johto ylenkatsoi asiakkaiden vaatimuksia ja uskoi nykymenon jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. Samalla suuret johtajat keskittyivät logistiikan hiomiseen äärimmilleen ja alihankkijoiden kurittamiseen. Samsung ja muutamat muut kuuntelivat mitä asiakkaat todella halusivat ja se näkyy nykypäivänä matkapuhelinmarkkinoilla vastaansanomattomasti.

Monet vetävät yhtäläisyysmerkit korkeamman koulutuksen ja paremman ”innovoivuuden” välille. Valkorosvo ei tätä tee, koska sille ei ole perusteita. Tätä koulutusvirttä veisaavat tietenkin kaikenlaiset opinahjot yliopistoista alkaen ja se on ymmärrettävää, koska omasta toimeentulostaanhan professorit ja tohtorit tässä puhuvat.

Joskus 1990-luvun alkuvuosina Valkorosvo liittyi yhdeksi rattaaksi dynaamiseen firmaan nimeltään NCS, Nokia Cellular Systems. Tuona aikana asiat olivat kovin toisin. Ketään ei kiinnostanut ay-liikkeen toiminta, koska sille ei ollut aikaa. Sen sijaan työ oli järjettömän kiinnostavaa ja haastavaa. Kukaan ei niuhottanut tupakanpoltosta ja laskenut metrejä ulko-ovelta tuhkakupille. Sen sijaan joka ikinen keskustelu ja kahvitauko kaikilla oli yhteinen puheeaihe: miten tämä silloin GSM:n nimellä tunnettu systeemi rakennetaan ja miten se saadaan toimimaan paremmin kuin kilpailijoilla? Näihin aikoihin tehtiin monia ”innovaatioita” joista osa patentoitiin ja osa ei. Yhteistä oli, että näissä kuvioissa pyöri aivan tavallisia karvakätisiä insinöörejä joilla oli takanaan joko vain muutama vuosi tai pidempi työura. Silloin ei pahemmin diplomi-insinöörejä tai tohtoreita firmassa pyörinyt.

Valkorosvo muistaa noilta vuosilta erään huvittavan jutun. Yliopistossa oli tukku tiedonjanoisia opiskelijoita, joille olisi pitänyt kertoa matkapuhelinmaailman ihmeellisyyksistä. Valkorosvolta kysyttiin, josko kävisit juttelemassa. Valkorosvo myöntyi, mutta sitten homma meni puihin. Syynä oli se, että eihän tavallinen insinööri voi kertoa tuleville diplomi-insinööreille ja tohtoreille miten asiat on tehty ja miten ne toimivat. Tämä puhujamatka jäi väliin, mutta sittemmin Valkorosvon puheet ovat kelvanneet oikein hyvin muualla maailmassa.

Nykyisistä työasioista Valkorosvo ei sen enempää kerro, mutta Valkorosvon koulutusputkessa on tähän mennessä Myanmarissa istunut 3 viime kuukauden aikana noin 200 henkeä, joista 170 on paikallisia ja muut ympäri maailmaa. Karvakätinen insinööri on siis viimein päässyt piireihin, koska valtaosa kursseilla istuneista on kasvattanut ahteriaan eri yliopistojen kovilla puupenkeillä. 

Valkorosvon kokemukset sekä suomalaisesta että kansainvälisestä työelämästä alkavat vuodesta 1988. Vuoteen 2015 mennessä Valkorosvo on kolunnut sekä pieniä että suuria yrityksiä ja pyörittänyt myös omaa leipäpuutaan. Tähän kokemustaustaan nojautuen Valkorosvo haluaa saattaa lukijoiden tietoon muutamia tosiasioita, joihin keksinnöt tai ”innovaatiot” perustuvat. Moni asia liittyy muuten kansallisuuksiin ja etnisiin ryhmiin, joten samalla saakoot suvaitsevaiset myös vettä myllyynsä. Kansallisuudet ja kulttuurit ovat nimittäin aikuisten oikeasti eriarvoisia ja se näkyy muun muassa ajattelu- ja suhtautumistavoissa.

Fakta 1. Maailman suurin kopiointitehdas (toistaiseksi) on Kiina. Kiinalaiset eivät suoranaisesti keksi mitään uutta, mutta he osaavat järjestäytyneesti kopioida kaiken, mikä on nähtävissä tai hakkeroitavissa. Koska kiinalaisia on paljon, yksilön ponnisteluilla ei ole mitään merkitystä. Virheistä rangaistaan välittömästi, koska aina on tulossa toinen kiinalainen tilalle tekemään samaa hommaa. Sen vuoksi autoritäärinen johtamiskulttuuri on voimissaan ja ”innovoimista” ei rohkaista; onhan nimittäin niin, että uuden keksimisessä on riskinsä ja siinä voi tehdä virheitä.

Fakta 2. Historia ja muinainen sivistys eivät toimi uusien keksintöjen takeena. Ensinnäkin, katso Fakta 1; muinaisuudessa keksityt kompassi, paperi ja seteliraha eivät takaa menestyksekästä tulevaisuutta. Toisekseen, hyvä esimerkki paikalleen jämähtämisestä on Japani. Japanin teollisuuden ylivoimaisuus ei perustu keksintöihin, vaan siihen, että kaikki asiat tehdään pitkissä alihankintaketjuissa ja ketjun jokaisessa vaiheessa kustannukset pidetään tieteellisen tarkasti kurissa. Lopputuloksena maailmalle pukataan kustannustehokasta kuluttajatavaraa. Nokian matkapuhelinyhtiöt seurasivat tätä mallia menestyksen vuosinaan. Sitten kävi niin kuin kävi: noudatetusta mallista tuli tärkeämpi kuin tuotteesta itsestään.

Fakta 3. Tulevaisuuden kopiointitehdas on Intia. Intialaisten ”innovaatiot” ovat olleet vähissä nollan keksimisen jälkeen, mutta kyseisen maan isorikkaiden lapset saavat parasta mahdollista koulutusta ja lopputuloksena maassa on akateemista älykkyyttä tarjolla kaikenlaisiin projekteihin. Valitettavasti akateemisella älykkyydellä ei ole mitään tekemistä käytännön toteutusten tai ”innovaatioiden” kanssa. Esimerkiksi Nokian verkkojen kanssa puuhaava Rajeev Suri on päästänyt suustaan muutaman sellaisen matkapuhelintekniikkaan liittyvän kommentin, joita täysipäiseltä bisnesjohtajalta ei kuuna päivänä odottaisi kuulevansa. Valkorosvo ei toista noita väittämiä tässä, koska niiden sisältö osoittaa kuta kuinkin täydellistä tietämättömyyttä maailman menosta. Teoriassa ne saattavat pitää paikkansa, jos asioita tarkastellaan vaikkapa 20 vuoden aikajänteellä.

Fakta 4. Saksalaiset ovat turhan tiedon mestareita. Jospa unohdetaan Saksan kohdalla historia ja keskitytään nykyaikaan. Saksalaisten liikemaailman suunnalla laajimmalle levinnein ”innovaatio” on nimeltään SAP, taloushallinnon ja muun kattava hallintajärjestelmä, jota myös yritysten syöväksi kutsutaan. Saksalaiset eivät nykyisin pahemmin ”innovoi”, vaan keskittyvät hiomaan pilkuntarkasti prosessejaan, joista ei sitten luisteta missään tilanteessa. Tämän ajattelun tuloksena syntynyt SAP on järjettömän jäykkä järjestelmä, joka on suuryrityksille maksanut ja paljon. Valkorosvo ei halua edes ajatella, millaisia rahamääriä Nokia ja TeliaSonera esimerkiksi ovat kaataneet tämän ”innovaation” käyttämiseen. Epäonnistunut Siemensin ja Nokian liitto kaatui juuri tähän suomalaisen ja saksalaisen ajattelutavan erilaisuuteen. Niitä ei onnistuttu yhdistämään, vaikka hommaan kulutettiin rekkalasteittain rahaa, rutkasti tupakkia ja vielä enemmän aikaa.

Fakta 5. Jenkit ovat mestareita leipomaan keskinkertaisesta ideasta myynnillisesti huippuhyvän tuotteen ja kauppaamaan sen kenelle tahansa. Tästä varmaankin tunnetuin esimerkki on Microsoft. Autotallin perukoilla kyhätty tekstipohjainen tietokoneiden käyttöjärjestelmä on ylivoimaisesti käytetyin kautta koko maailman eri versioineen. Myynnilliseen leipomiseen jenkit käyttävät apunaan lakimiesarmeijaa ja järjestäytynyttä kopiointia. Tietokonefriikit tietävät (mutta muut eivät), että Windowsin ideat hiirestä ja ikkunoinnista on kopioitu suoraan Applelta.

Fakta 6. Skandinaavit ovat enimmäkseen prosessi-ihmisiä, jotka ovat hyviä parantelemaan jotain olemassaolevaa, mutta eivät keksi varsinaisesti mitään uutta. Niinpä niin. Sekä ruotsalaiset että suomalaiset erikseen mainittuina ovat sellaisia, jotka useimmiten ymmärtävät kokonaisuuksien päälle ja osaavat laittaa pikkuseikat niille kuuluvaan arvoonsa siten, että kokonaisuus toimii mahdollisimman hyvin. Skandinaavit ovat erittäin hyviä käsittelemään entäs jos –skenaarioita ja arvottamaan eri vaihtoehtoja. Tämä ominaisuus saattaa olla geeneissä, kun on vuosisatoja joutunut miettimään mistä hommaa ruoat talveksi ja kuinka perhe pysyy hengissä tulipalopakkasilla.

Valkorosvo palaa vielä lopuksi suomalaisen poliittisen eliitin käsityksiin ”innovaatioista”. Edellä kerrotut pikku huomiot saattavat Aalto-yliopiston ja hallituksen innovaationaukumiset lähinnä naurunalaiseksi. Ei Suomesta ikinä tule sellaista keksintöpajaa, joka yksikseen tuottaisi menestyksekkäästi niin suuren määrän kaikkea, että yhteiskunta voisi jatkaa nykymenolla. Siihen ei suoranaisesti auta koulutus taikka maahanmuutto. Kyse on siitä, että poliittisen eliitin haikailemat tuottoisat keksinnöt tehdään siellä missä on paljon rahaa taikka ihmisiä. Taikka molemmat. Globaalissa maailmassa asiat tahtovat mennä näin eikä siihen Suomella ole sanomista. Jos tästä kehityksestä tahtoo päästä osalliseksi, on Suomen hommattava itsensä mukaan kaikenkarvaisiin globaaleihin hankkeisiin ja toivottava, että sopivalla poliittisella pelaamisella näistä hankkeista pikku siivuja tipahtaa myös Suomessa tehtäväksi. Samalla kannattaa pitää mielessä, että näissä hankkeissa ei hyväntahtoisuudella ole sijaa. Jos työn teettäminen jossain on kallista, niin työ vaihtaa paikkaa.

Jos ajatellaan millainen uraauurtava ja maailmaa muuttava keksintö olisi, niin se menisi kansainvälisessä yhteistyössä jotenkin tähän tapaan:

Alkuperäinen idea voi tulla mistä tahansa. Jenkit ottavat sen hoiviinsa, happotestaavat ja ehkä hieman kehittävät sitä ja rakentavat päälle myyntiargumentit sekä nälkäisen myyntiorganisaation. Jotta asiat menisivät jotenkin järjestyksessä, japanilaiset vastaavat kustannuslaskennasta ja saksalaiset prosessista millä keksintö vääntyy oikeaksi tuotteeksi. Tuotannosta vastaavat kiinalaiset ja intialaiset voivat tehdä tutkimusta miten tuotteen takana olevaa korkeatasoista teoriaa voi parantaa. Kun tuote on markkinoilla, se vaatii käytännön parannuksia toimiakseen mahdollisimman hyvin. Silloin kutsutaan skandinaavit paikalle.

Innovatiivisin terveisin,

Valkorosvo