Varttuneempi lukijoistani saattaa muistaa ajan, jolloin
sanomalehteen uskottiin kuin Jumalan sanaan. Sitä tavattiin hartaasti
aamusumppia ryystellessä ja jos kavereita kylillä tavattiin, muistettiin
päivitellä uutista, jonka kummatkin olivat lukeneet ja tietysti samasta
lehdestä. Yhteisöllisyys oli valttia ja kaikki olivat, tietenkin, liikuttavan
yksimielisiä. Maailma, jos ei nyt ehkä suorastaan ollut, niin ainakin näytti
yksinkertaiselta.
Suomi, joka tähän asti on vannonut vapaan tiedonvälityksen
ja sananvapauden nimeen, alkaa pikku hiljaa muuttua samanlaiseksi kuin muutkin
maat. Valkorosvo sivusi tätä aihetta jo aiemmassa blogipäivityksessä: median
tantereelle näyttää ilmestyneen tahoja, jotka viime aikojen ilmaisua
lainatakseni, ”haluavat suitsia uutiskommentoinnissa ilmennyttä vihapuhetta”,
eli vaikuttaa siihen kuka saa sanoa ja mitä. Tällä hetkellä eturintamassa ovat
Helsingin sanomat, MTV ja Iltalehti, eli suurimmat mediakonsernit ovat hyvin
edustettuina. Äkkipäätä ajatellen nettikommentoinnin poistaminen tai Iltalehden
käyttämä ”tiukka moderointi” kuulostavat hyviltä ajatuksilta, mutta tälläkin
asialla on kääntöpuolensa. Jospa Valkorosvo taas muistelisi hieman menneitä.
 |
| Syyskuun 2015 alusta Suomi on alkanut siirtyä harmaalta/siniseltä alueelta kohti punaista (c) The Economist |
Ensimmäisessä kappaleessa kuvatun Impivaaran aikana
televisiossa oli tasan 2 kanavaa, ja molemmilta tuli rajattu tuntimäärä
poliittisesti kootun YLEn hallintoneuvoston määrittelemää, kansalaisia sivistävää ohjelmaa. Sen vuoksi poliitikot ja puolueet hoitivat homman niin, että
vaikutusvalta kansalaisten mielikuviin järjestettiin sanomalehtien kautta. Moni
lehti oli jonkin puolueen pää-äänenkannattaja. Eikä siinä mitään: jos lehti
tunnusti väriä, kannattajat lukivat sen kannesta kanteen ja muut käyttivät
saunanpesän sytykkeenä. Sen sijaan osa lehdistä mainosti ylpeästi olevansa ”poliittisesti
sitoutumaton”. Näin jälkeen päin ajatellen kyseessä oli kansallisen tason
historiallisen mittaluokan kusetus. Valkorosvo tarjoilee tähän väliin pari
esimerkkiä.
Valkorosvon synnyinseudulla ilmestyi ja ilmestyy edelleen
Hämeen Sanomat. Kaveri on ristinyt lehden vuosia sitten Hölmölän Kaiuksi.
Pitänee paikkansa tai sitten ei, Valkorosvo ei ota kantaa, kun ei ole viime
vuosina aviisia lukenut. Menneinä vuosina kun Valkorosvo lehteä luki,
poliittisesti sitoutumattoman sijaan lehden kannaksi olisi kannattanut
pikemminkin laittaa ”patamustaoikeiston kokoomuslainen pää-äänenkannattaja”.
Noina aikoina vaikutelmaksi jäi, että vallassa olleet demari- ja
keskustahallitukset eivät juuri lehdessä mielipiteineen näkyneet, mutta
paikallisen kapiaisen muijan pyykkinarun katkeaminen uutisoitiin useammalla
palstalla. Muutoinkin lehti muistutti toisinaan Kansa Taisteli –aviisin lapsille
suunnattua painosta.
Myös Helsingin Sanomat mainostaa kovasti olevansa
sitoutumaton. Totuus kuitenkin paljastui aikanaan, kun eräät median tahotruoskivat itseään julkisuudessa mentyänsä halpaan ja ruvenneensa ajamaanEU-myönteistä uutisointia 1990-luvulla. Tarina tässä oli, että mediakeisari
Erkko otti yhteyttä moniin tahoihin ja sai vaikutusvallallaan aikaan ”kassakaappisopimuksen”,
jonka mukaan hommaan ryhtyneet mediatahot alkoivat järjestelmällisesti
uutisoida EU:sta pelkästään myönteisesti. Silmänlumeeksi, jotta homma näyttäisi
tasapuoliselta, joitakin negatiivisia uutisia ripoteltiin sekaan. Uutisoinnin
linja pidettiin kuitenkin koko ajan EU-myönteisenä. Tarkoituksena tällä
tietenkin oli valmistella rahvas äänestämään oikein, eli EU-jäsenyyden
puolesta.
Poliitikkojen ja kansakunnan eliitin kannalta olisi oikein
mukavaa, jos olisi säännelty ja poliittisesti hallittu tiedonvälitys. Vaikka
Suomessa nyt kovin ihannoidaan digitaalisuutta ja Internetiä, poliitikot sitä
samaan aikaan itsekseen kiroavat. Internet on antanut rahvaalle mahdollisuuden
tuoda mielipiteensä esiin. Mielipide on välillä järkevä, välillä ei, toisinaan
se on ilmaistu hyvin ja toisinaan ei. Internet-kommentointi on paljolti
korvannut sanomalehtien mielipidekirjoitukset. Ennen vanhaan oli
mielipiteenmuokkaus helppoa: päätoimittaja pisti toimitussihteerin ruotuun ja
toimitussihteeri yksinkertaisesti heitti ”väärät” mielipiteet roskikseen.
Nykymaailmassa se ei enää oikein toimi.
Näitä taustoja vasten tarkastellen Valkorosvon mielestä
vaikuttaa hyvin arveluttavalta, että nettikommentointia aletaan suitsia. Voi
olla, että tämän seurauksena erilaiset hommafoorumit muuttuvat entistä
suositummiksi ja sosiaalinen media saastuu entistä pahemmin. Koska kaikki
lehdet hakevat nettiversioonsa klikkauksia, entistä pahemmat
ylilyöntikirjoittelut eri foorumeilla nostetaan uutisaiheiksi ja lopputulos ei
ole muuttunut miksikään.
Valkorosvo ei ole salaliittoteorioiden ystävä, mutta tässsä
touhussa haiskahtaa nyt jokin. Liekö Erkon haamu on kummittelemassa taustalla
ja samantapaista sopimusta puuhataan nyt kuin 1990-luvullakin? Tavoitteena on tällä
kertaa saada koko Suomen kansan mielipide muuttumaan pakolais- ja
maahanmuuttomyönteiseksi ja mielipiteenmuokkaukseen käytetään median
suodattamaa uutisvirtaa, jossa vain positiiviset uutiset saavat painotusta ja
negatiiviset kadotetaan jonnekin.
Tämän aamun Hesarissa on mielenkiintoinen juttu, kuinka nykyinen hallitus hallitsee julkisuuttaan syöttämällä tiettyjä positiivisia pikkupaloja julkisuuteen. Alexander Stubb twiittaa vain harkitusti ja vain
positiivisista asioista. Samaan aikaan tiedossa on, että taustalla puuhataan
jotakin ihan muuta. Isojen asioiden suhteen Sipilä noudattaa ex-pääministeri
Vanhasen tiedotuslinjaa: julkisuudessa on lupa keskustella vain valmiiksi jo
kabinetissa sovituista asioista. Mielenkiintoista. Valkorosvo ei voi välttyä
ajatukselta, että hallituksen tiedotuslinjalla ja käyttäytymisellä sekä
suomalaisen median yhtäkkiä alkavalla nettikommentointisensuurilla on jotakin
tekemistä keskenään.
Blogipäivityksen alussa Valkorosvo mainitsi, että Suomi on
tässä suhteessa tulossa samanlaiseksi kuin muut maat. Aasian suunnalla on monia
tabuja, joista ei ole suotavaa tai on jopa kiellettyä ilmaista mielipiteensä.
Monissa maissa hallituksen tekemisiä kritisoiva kirjoittelu johtaa
hankaluuksiin. Tämä on varmaankin tunnetuin ”sananvapausongelma”. Sen lisäksi
on monia muitakin.
Aasiassa seksi on kulttuurikohtainen tabu ja sitä halutaan
kontrolloida päättäjien toimesta. Myös historialliset perinteet painavat vaa’assa.
Intiassa päättäjät koettivat ratkaista ongelman kertaheitolla ja filtteroida
pornosaitit webistä pois. Mellakkkahan siitä tuli ja vain viikossa päätös pyörrettiin
ja filtterit poistettiin. Nepalissa oli jotakin samanlaista, muttei yhtä hyvin
toteutettuna. Euroopassa ei Intian sijaan ole muistettu uutisoida miten
Thaimaassa hiljattain meneteltiin. Jos yrittää surffata pornosaitille, ruudulle
ilmestyy komea vaakuna ja pitkä pätkä thaitekstiä. Google-kääntäjä kertoo, että
”Thaimaan telekommunikaatioministeriö pahoittelee, mutta kyseinen osoite ei ole
julkean sisältönsä vuoksi saatavissa” ja perässä seuraa pitkä liuta viitteitä
lakitekstiin.
Buddhasta ei ole kenellä tahansa lupaa kirjoittaa mitä
tahansa. Vain asioihin vihkiytyneet voivat ottaa kantaa Buddhan teksteihin.
Buddhan pilkkaaminen tekstein tai puhein voi johtaa ikävyyksiin, eli
Valkorosvo ei suosittele Charlie Hebdo –meininkiä näillä leveysasteilla.
Muutoinkin paikallisten lehtien kirjoitukset kannattaa lukea
harkiten, sillä niissä on läsnä totuus – tietystä näkökulmasta. Paremman
käsityksen asioista saa seuraamalla ylikansallisten medioiden tarjontaa.
Nettikommentoinnin seurailusta, filtteroinnista ja vääristä mielipiteistä
tunnetuin tyyppiesimerkki on varmasti Kiina. Kiina noudattaa ehkä selkeimmin
maailmassa sananvapauden periaatetta ”Saat kommentoida ja kritisoida, mutta
vain niitä aiheita, jotka hallitus on asettanut sallittujen listalle”.
USA on tietenkin kaikenlaisen kontrollin luvattu maa.
Virallisesti tietenkään mitään ei vahdita, mutta muutama varomaton sana saattaa
tuoda äkkiä SWAT-joukot ovelle koputtelemaan. Kummallista tässä on vain se,
että mistä ne tiesivät tulla, kun mitään ei kuitenkaan valvota. Ai niin, ne
terrorisminvastaiset lait...
Suomalaisten mediatalojen eilen julkisuuteen tulleet
päätökset ovat tässä suhteessa avanneet Pandoran lippaan. Kun kontrollointi on
kerran aloitettu, sitä on helppo jatkaa. Seuraavana askeleena on,
luonnollisesti, alkaa määritellä aiheita mitä saa kommentoida ja mitä ei. Kuten
tämän aamun Iltalehden pääkirjoituksessa jo olikin mainittu. Peräkaneettina
tietenkin tuo legendaarinen ”ja muut aiheet” joka jättää harkintavallan täysin
lehdelle itselleen... kukahan muuten määrittelee mitä on epäasiallisuus?
(Lainaus Iltalehti.fi –pääkirjoitus 2.9.2015)
”Internetistä
löytyy aina tilaa vihapuheelle. Sellaisilla foorumeilla ei ole mitään tekemistä
sananvapauden kanssa. Anonyymeinä, puskista heitetyt kommentit voi jättää
täysin omaan arvoonsa.
Pakolaiskriisiin
liittyvien uutisten kommentointi on toistaiseksi suljettu niin MTV.fi:ssä kuin
Helsingin Sanomien Nyt.fi:ssä. Iltalehti.fi tarjoaa jatkossakin tilaa
rehelliselle ja rakentavalle kansalaiskeskustelulle, mutta päivitämme
ohjeistustamme välittömästi.
Uutisiin,
jotka käsittelevät mm. raakoja väkivaltarikoksia, seksuaalirikoksia, rikoksia,
joissa tekijä tai uhri on lapsi, seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttoa tai
uskontoa, ei kommentointimahdollisuutta lukijoille anneta. Epäasiallinen
kommentointi poistetaan myös muista yhteyksistä.”
Tämän jälkeen voidaan hiljalleen siirtyä toteuttamaan
poliisien toiveunta, eli jokaisen blogistin tai nettikommentaattorin on
rekisteröidyttävä. Tätä ajatusta on jo pari kertaa esitelty, mutta toistaiseksi
ei ole vielä toteutettu. Siis Suomessa, mutta Kiinassa ja Venäjällä ollaan jo
pitkällä, ja monessa muussa maassa on kova hinku tehdä sama.
Tämän jälkeen onkin saavutettu globaalin sananvapauden
äärimmäinen taso, jossa minkäänlainen anonyymi kommentointi mistään asiasta ei
ole mahdollista. Poliitikot ovat päässeet tarkoitustensa perille ja uutisointi
yhteinäisine mielipiteineen on taas kuin entisaikojen Impivaarassa.
Valkorosvo vastustaa ehdottomasti tätä kehitystä ja ehdottaa
siksi seuraavaa:
Kommentointia suitsivat tahot voi asettaa boikottiin. Kaikki
nuo nettilehdet metsästävät artikkeliklikkauksia, koska niiden perusteella on
mahdollista saada lisää mainostuloja. Sen vuoksi, jos kommentointi on estetty,
kannattaa jättää väliin koko nettiosoite ja palata takaisin lukemaan
nettilehteä vasta sitten kun kommentointi on sallittu ja palautettu
entiselleen. Raha, eli saamatta jääneet mainostulot vaikuttavat tässäkin
asiassa.
Molemmat Valkorosvon blogin lukijat voivat jakaa tätä
päivitystä vapaasti eteenpäin ja kannustaa ihmisiä boikotoimaan Helsingin
Sanomien Nyt –liitettä, MTV:n nettisivuja ja Iltalehteä välttämällä sivuilla
vierailua. Tätä asiaa kannattaa pitää esillä myös SoMessa muutoinkin, sillä nyt
alkavasta parin viikon kokeilusta saattaa tulla hyvin äkkiä pysyvä käytäntö,
ihan niin kuin 1950-luvulla keksitystä autoverosta.
Nettiä on aina pidetty puheissa vapaana ja sitä se suurelta osaltaan onkin. Juttu ei kuitenkaan ole joka puolella maailmaa näin. Valkorosvo laittaa oheen kartan nykytilanteesta ja suomentaa muutamat käsitteet:
 |
| Internet-liikenteen valvonnan taso maittain |
Pervasive: suuria osia/kokonaisuuksia joissakin sisältöluokissa on estetty käyttäjiltä
Substantial: monet sisältöluokat suodatetaan joko osittain tai kokonaan
Selective: pieni määrä tiettyjä sivustoja (joilla on tietty sisältöluokitus) on estetty käyttäjiltä
Changing situation: muutoksia tulossa
Little or none: valvonta hyvin vähäistä
Not classified/no data: ei tietoa valvonnasta
Eli Valkorosvo summaa pitkän päivityksensä: Suomi on syyskuun 2015 alussa ottanut ensiaskeleet polulla, joka Internet-liikenteen valvonnan suhteen vie maan samaan kastiin kuin USA, Venäjä ja Kiina. EU:ssa tuota punaista väriä ei juuri näy, paitsi "Internetin vihollislistaan" kuuluvan Iso-Britannian kohdalla.
Itsesensuurisohranarasistispoliittisin terveisin,
Valkorosvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti