39. ONGELMIEN ALKUJUURILLA

Pakolaiskriisistä messuaminen on saanut puolin ja toisin naurettavat mittasuhteet. Samaan aikaan kun eräät yksilöt kulttuurin jalolla saralla haluavat korostaa itseään ja empaattisuuttaan, samat henkilöt nuijivat toisia ihmisiä syytellen tunteettomuudesta ja rasismista ja vaikka mistä. Valkorosvo ei jaksa enää puuttua tähän kestoaiheeseen sen enempää.

Kaikesta keskustelusta tuntuu kuitenkin autuaasti unohtuneen, mistä tämä pakolaisuus on saanut alkunsa? Onko joku taho erityisen syyllinen nykytilanteeseen, vai onko kaikki vain sattuman sanelemaa? Valkorosvo vastaa: ei ole sattuman sanelemaa, vaan nykytilanteeseen on tultu aivan loogisen tapahtumaketjun kautta. Syyllisiäkin on löydettävissä. Toinen näistä maista noudattaa tiukkaa pakolaispolitiikkaa ja tunnetaan nimellä Iso-Britannnia. Suurempi syyllinen maa on hieman kauempana ja tunnetaan nimellä United States of America, USA. Ohessa pieni historian oppitunti niille, joita asia kiinnostaa. Lähteet löytyvät netistä. Niitä on niin paljon, että Valkorosvo ei jaksa merkitä niitä erikseen. KVG.

Jumala: "Uhraa minulle muslimi poikalapsi, tai muuten...! Bush: "Totta kai, Herrani. jos se parantaa mahdollisuuksiani päästä jatkokaudelle..."

Kaikki alkoi kuohuvalla 1900-luvulla ja suurimmat syylliset arabimaailman sekaannukseen olivat Ottomaanien valtakunnan hajoaminen sekä maailmansodat. Ottomaanien valtakunnalta perinnöksi jääneet maat jaettiin maailmansotien voittajavaltioiden toimesta erikoisella tavalla ottamatta huomioon kansallisuuksia. Siis: rajat noudattivat ylikansallisia intressejä, mutta kansat asuivat historiallisilla asuinalueillaan. Esimerkiksi käyvät kurdit: kurdikansa asustaa kolmen eri valtion alueella ja kyseisessä maailmankolkassa on käyty itsenäisyystaistelua näihin päiviin asti. Kurdien alue on nykyisin jaettu Turkin, Irakin ja Syyrian kesken. Samanlaista kuohuntaa on ollut muuallakin arabimaailman kulmilla, kuten uutisista on vuosikymmenet voinut lukea.

Tilannetta ei mitenkään helpottanut se, että silloisen Kansainliiton, eli nykyisen YK:n valtuutuksella Israel perustettiin keskelle arabimaailmaa, jotta länsimaiden kollektiivinen omatunto kolkuttaisi holokaustin jäljiltä hieman hiljaisemmin. Kyseinen Palestiinan alue oli tuolloin arabien asuttamaa brittien siirtomaata, ja tilanne eteni avoimeksi konfliktiksi brittien luikkiessa vähin äänin karkuun mandaatistaan jättäen arabit ja enimmäkseen Kyproksen kautta maahan laivatut juutalaissiirtolaiset selvittelemään välejään. Seuraukset ovat edelleen näkyvissä ja ainakin juutalaisnäkökulma asiaan tulee selväksi, kun lukee muutaman Leon Urisin kirjan aiheesta.

Mutta mitä on tapahtunut viimeisen 20 – 30 vuoden aikana? USA on toiminut maailmanpoliisina ja jos olisi tarpeeksi korkea tuomioistuin, sitä voisi syyttää suoranaisista virheistä virantoimituksessa. USA:lla on paha taipumus sekaantua milloin mihinkin konfliktiin ympäri palloa ja saldo on ollut surkea. Vai muistaako kukaan sellaista sotaa/konfliktia, josta USA olisi selvinnyt edes moraalisena voittajana 1950-luvulla laantuneen Korean sodan jälkeen?

USA:n ristiretkissä on usein ollut perusteluna ”demokratian toteuttaminen kriisialueella”. Valkorosvo haluaa tällä kertaa olla inhorealistinen. Washingtonin sotahaukoilla on rutkasti taloudellisia sitoumuksia ja hyvin monesti USA:n sekaantuminen sotaan on perusteltavissa taloudellisin syin. Arabimaailmassa syy on öljyn saannin varmistaminen ja muualla sekaantumista voidaan perustella sotatarviketuotannon positiivisilla vaikutuksilla kansantalouteen; kotimarkkinat ja duunarien työllisyysaste kiinnostavat myös Atlantin toisella laidalla. Myös tuhotun infrastruktuurin jälleenrakentaminen poikii makoisia ja rahakkaita urakoita, kuten on nähty esimerkiksi Irakissa.

USA:n ja arabimaailman politiikassa tarkoitukset pyhittävät keinot ja määrittelevät ketkä kulloinkin ovat kavereita. Saudien kuningashuone on ollut hyvää pataa jenkkien kanssa ties kuinka kauan. Osama bin Laden, yksi kyseisen kuningashuoneen vesoista oli myös jenkkien kaveri, kun intressit olivat Afganistanissa yhteneväiset. USA rahoitti Osaman toimintaa tuohon aikaan, koska tukijoita tarvittiin Afganistanin vuorilla venäläisiä vastaan tapellessa. Siinä kahinassa kävi kuinka kävi: voittajaksi ei tullut Amerikka tai Venäjä, vaan loppujen lopuksi kumpikin jätti jälkeensä tuhotun maan, jossa Koraania ääritarkkaan tulkitsevat paikalliset sissiliikkeet alkoivat taistelun siitä, mikä raunio kuuluu kenellekin. Taleban oli syntynyt ja sitä ruokki ihmisten toivottomuus: valkonaamat tulivat ja tuhosivat senkin vähän mitä meillä oli. Siinä tilanteessa maasta muuttaminen alkoi olla vaihtoehto, koska tulevaisuutta ei ollut.

Saddam Hussein oli myös USA:n hyvä kaveri siihen aikaan, kun Iran oli itse Suuri Saatana. Husseinin toiminta ja Irakin hallinto tai ihmisoikeusasiat eivät kiinnostaneet ketään, kunhan öljy virtasi ja Irakin armeija oli tarpeeksi tehokas pelote Irania vastaan. Sotahan siitä syttyi ja aavikon hiekanmurusista pitkään taistellessa konflikti lopulta laantui. Kumpikaan puoli ei ollut suoranaisesti voittaja, vaikka USA ahkerasti Irakin armeijaa tukikin.

Irakin vieressä on pieni maa nimeltä Kuwait. Kuwait on kokoonsa nähden suunnattoman rikas pelkästään omilla öljyvaroillaan mitattuna. Ahneus sai kuitenkin vallan ja Kuwait alkoi nautiskella irakilaisten öljystä poraten Irakin rajan lähellä samoja esiintymiä, missä Irakilla oli omia kenttiä. Virallinen syy siihen että Irak hyökkäsi Kuwaitiin oli, että Saddam Hussein halusi palauttaa ”Irakin 13. maakunnan emämaansa yhteyteen”. Todellisuudessa syynä oli riita öljynporausoikeuksista. Tätä kahinaa USA katseli aikansa sormien läpi, mutta kun öljytoimitukset alkoivat vaarantua, sotakone polkaistiin käyntiin ja Hussen häädettiin takaisin Irakin maaperälle. Koska Kuwaitin dinaari on maailman vahvin valuutta ja kuwaitilaiset järjettömän rikkaita, maan tuhot korjautuivat muutamassa vuodessa ja minkäänlaisia merkkejä Husseinin invaasiosta ei enää ole olemassa.

Lopulta tulikin 9/11 ja USA sai kokea, miltä tuntuu, kun sota tuodaan omalle maaperälle. Se ei ilmeisesti tuntunut kovin hyvältä. Washingtonin sotahaukat saivat toimilleen moraalisen oikeutuksen ja yksi maailmankaikkeuden tyhmimmistä presidentin virkaa hoitaneista alkoi henkilökohtaisen ristiretkensä. Sotakaveriksi Irakin vastaiseen liittoumaan suostui enemmän kuin innokkaasti USA:n Euroopan puoleinen satelliitti, Iso-Britannia. Sotaan tarvitaan toinen osapuoli, ja tällä kertaa Irak sai kelvata. Vääristeltyjen tiedustelutietojen perusteella saatiin aikaiseksi kunnon sota, jossa Irakin infrastruktuuri tuhottiin käytännössä kokonaan ja USA:n entinen hyvä kaveri Saddam Hussein puettiin lopuksi hamppukravattiin.

Koska julkisuuteen lipsahteli USA:n kannalta kaikenlaista ikävää ja luottamuksellista tietoa, esimerkiksi em. tiedustelutietojen oikeellisuus, joutui tämä maailmanvaltias muuttamaan hieman toimintatapojaan. Suoraviivaisen junttamilitarismin tilalle tuotiin hienovaraisempia keinoja ja alettiin puhua länsimaisesta demokratiasta vientituotteena. Terrorisminvastaisilla laeilla USA hommasi itsellensä pääsyn myös muiden maiden tietoihin ja harjoitti aktiivista tiedustelua myös kumppaniensa salaisissa pöydissä. Puhe demokratiasta on sinällään irvokasta jenkkien suusta kuultuna, koska jenkkien oma demokratia on lähinnä alkuperäisen demokratian idean rutkalla rahalla ryyditetty irvikuva.

Diplomatian keinoin ja kulissientakaisella rahoituksella syntyi lopulta jokin, mikä tunnetaan nykyisin nimellä Arabikevät. Yhtäkkiä islamilaisessa maailmassa syntyi mielenosoituksia demokratian puolesta yhdessä sun toisessa maassa koko Välimeren etelä- ja itärannikkoa myöten. Koska demokratian esteenä katsottiin aina olevan maan nykyinen johto, alkoivat enemmän ja vähemmän aktiiviset syrjäyttämispyrkimykset. Esimerkiksi Libyassa Muammar Gaddafi. Egypti ajautui sekasortoon muslimiveljeskuntansa kanssa. Samaten myös Syyria. Vanhan ja uuden vallan konflikti ajoi Syyrian sisällissotaan. Aikaisemmat ongelmat kurdien kanssa tulivat osaksi samaa konfliktia ja sekaannus sekä valtatyhjiö loivat mahdollisuuden maailman ammattitaitoisimman terroristijärjestön, ISIS:n syntymiselle. ISIS on ongelma pitkään, koska sillä on runsas rahoitus ja se käyttää yhtä hienostuneita keinoja propagandassaan ja jäsenhankinnassaan kuin länsimaat konsanaan.

USA:n toiminta arabimaailmassa, sen kaksinaismoraali ja kavereiden vaihtuminen jatkuvasti kaupallisten intressien mukaan on johtanut siihen, että on syntynyt otollinen maaperä ääriliikkeille.

Kuvitelkaapa, molemmat lukijat, olevanne itse hetken aikaa arabi sellaisessa maassa, josta koko infrastruktuuri on tuhottu. Joka kerta kun näet talon hajoavan ja tykki jylisee, näet joko USA:n lipun tai panssarivaunun kylkeen maalatun tähtitunnisteen. Ruokaa ei ole ja veden kanssa on vähän niin ja näin. Henki on höllässä, kun keskilännen punaniskan sormea kutittaa tarkk’ampujakiväärin liipaisimella. Viikon päästä tilanne on toinen. Samat jannut ovat niin humanitaarisia että. Ruokaa tarjotaan ja lapsille suklaapatukoita. Luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Samaan aikaan leppymättömimmät maanmiehesi hautovat kostoa ja perustavat sissiliikkeen. Tapahtuu kaikenlaista pommittelua. Yhtäkkiä valkonaamat eivät olekaan enää ystäviä ja lopuksi ne katoavat paikalta. Olet kahdestaan sissiliikkeen kanssa ja sinua syytetään vääräuskoisten kanssa veljeilemisestä. AK-47:n piippua on aika epämiellyttävää katsella väärältä puolelta.

Toivo on mennyt ja pakolaisuus alkaa. Se on ymmärrettävää.

Sen sijaan ymmärrettävää ei ole se, että suomalaisissa lehdissä syyllistetään oman maan kansalaisia empatian puutteesta, kun koko hommalla ei ole alun perinkään ollut mitään tekemistä Suomen kanssa. Minkä vuoksi pakolaisten vastaanottamisen kustannuksista ei keskustella alkuperäisen suurimman syyllisen, eli USA:n kanssa? Miksei EU hoida sitä hommaa, mitä varten se on olemassa?

Nyt tilanne on se, että USA on möhlännyt järjestelmällisesti vuosikymmenet puolustaessaan omia intressejään ja lasku koko hoidosta kaatuu Euroopalle. Ja USA:n Euroopan laidan satelliitti käyttää EU:n kanssa neuvoteltuja erioikeuksiaan ja estää pakolaisten saapumisen omalle maaperälleen.

Humanismilla on hintansa. Kysymys kuulukin: kuka sen maksaa?

Arabismaailmanpoliittisin terveisin,

Valkorosvo