Päivää taas,
Rouva kävi pikavisiitillä Myanmarissa ja ihmetteli mikä maa
tämä oikein on. Rouvan luvalla Valkorosvo kertoo hieman tästä vierailusta
matkoineen kaikkineen.
Jospa aloitettaisiin matkustamisesta Myanmariin. Nykyisin se
on turistille helppoa. Netistä löytyy sivu, jonka kautta voi anoa maahan
turistiviisumia. Se oikeuttaa majailemaan maassa muutaman viikon ja on
myöntämisestään voimassa 90 päivää. Ennen internet-aikaan siirtymistä
samanlaisen lapun sai täyttää Yangonin kentällä maahan saapuessa. Silloin piti
olla mukana huolellisesti säilytetty ja taittamaton 50 dollarin seteli.
Ryppyinen ei kelvannut, ja jos seteli oli isompi, vaihtorahoja ei saanut.
Pienemmistä dollareista kasattu 50 dollarin yhteissumma ei myöskään läpäissyt
maahanmuuttoupseerin seulaa.
Suomesta lähtiessä matkustamiseen on parikin tapaa. Ikävä
kyllä, Valkorosvo antaa pyyhkeitä Finnairille, ja ainakin omasta mielestään ihan
syystä. Kun Finnairia käyttää, jää epäselväksi haluaako se olla
premium-lentoyhtiö vai halpalentoyhtiö. Tympeähkö palvelu, tarjoilujen laatu ja
erinäiset omituisuudet viinaksien tarjoilussa (väkevät maksavat aina, viiniä
saa ilmaiseksi ruoan kanssa, samoin olutta, muuten maksusta) viittaisivat
halpalentoyhtiöön. Hinnat, myös kanta-asiakkailta vaaditut, viittaavat
puolestaan vahvasti premium-lentoyhtiöön. Ihan näihin kokemuksiin perustuen
valkorosvopariskunnan matka Myanmariin tehtiin käyttäen Thai Airways –yhtiötä.
Siellä ei moisia omituisuuksia ole, koneet ovat parempia, matkahinnat
kohdallaan ja palvelu toiselta planeetalta. Myös matkalaukut saa
kertaselvityksellä perille asti, toisin kuin Finnairin palveluksia
käytettäessä.
Thai Airwaysilla siis lennettiin ja reitti oli Helsinki –
Tukholma – Bangkok – Yangon. Moni saattaa kuvitella, että tuo Tukholmaan
poikkeaminen on rasittavaa ja pidentää matkaa. Varsinkin Finnair
propagandassaan kehuu olevansa nopein portti Aasiaan. Väärin. Lento Tukholmaan
kestää tunnin ja Arlandan lentokenttä on huomattavasti viihtyisämpi kuin
Helsinki-Vantaa. Arlandassa on tarjolla ruokaa ja juomaa järjelliseen hintaan
verrattuna Helsinki-Vantaan törkeästi ylihinnoiteltuihin nahkeisiin sämpylöihin
ja kaupungin kalleimpaan olueen. Muutahan ei Helsinki-Vantaalla voi edes
ajatella juovansa, muuten tulee matkakassaan melkoinen lovi. Jos Tukholma ei
miellytä, Kastrupin kenttä Kööpenhaminassa on myös vakavasti otettava
vaihtoehto.
Lento Tukholmasta Bangkokiin kestää yhtä kauan kuin
Helsinki-Vantaalta, joten pieni pistäytyminnen länsinaapurissa ei ole ollenkaan
haitaksi. Päinvastoin, se auttaa paremmin orientoitumaan matkaan kaikin puolin.
On viihtyisämpää odotella jatkolentoa, kun syö ja nautiskelee kohtuullisesti
vailla suomalaista yltiökyttäämistä. Lento kesti mitä kesti ja perille Yangoniin saavuttiin
aikataulun mukaisesti, myös laukut tulivat samassa koneessa.
Maahanmuuttoupseerit syynäsivät papereita ja olivat niihin sen verran
tyytyväisiä, että sallivat maahantulon.
Vierailun alkupäivinä katseltiin turistinähtävyyksiä ja
vierailtiin Shwedagon Pagodassa, josta löytyy iltavalaistuskuva blogin
alkupuolen päivityksistä. Paikalla vierailijoille tiedoksi, että on hyvä
selvittää oman syntymänsä viikonpäivä. Pagoda on ympäröity pikku patsailla,
joista jokainen edustaa yhtä viikonpäivää tai jonkin tietyn päivän aikaa.
Kyseisen patsaan valeleminen viidellä vesikupillisella tuo onnea loppuelämäksi.
Valkorosvopariskunta löysi oikeat patsaat ja lotrasi asianmukaiset patsaat
oikein huolella.
 |
| Shwedagon Pagodan päätorni |
 |
| Päätornilla on monia lapsia... |
Viikonlopun aikana rouvalle selvisi myös, että aivan kaikkia
suomalaisten lääkärien tarinoita ei kannata sellaisenaan uskoa. Suomessahan
lääkärit aina toimittavat, että kesäkuumalla pitää juoda tolkuttomasti vettä.
Ohje voi päteä Suomessa, mutta Myanmarissa ei. Kun ilmankosteus lähentelee 100%
ja lämpötila huitelee 35 asteen nurkilla, on kuin olisi jatkuvasti huonosti
lämmitetyssä saunassa. Iholta haihtuu huomaamatta kaikkea muutakin kuin vettä.
Sen vuoksi pelkän veden litkiminen ei ole hyvästä: se vain laimentaa jo
entuudestaan pielessä olevaa hivenainetasapainoa. Vetta pitää toki juoda, mutta
maltillisesti. Sen lisäksi pitää juoda vähän muutakin ja syödä suolaista ja
makeaa. Muuten saattaa iskeä hillitön pääkipu ja muita auringonpistoksen
oireita. Sateenvarjoa on syytä käyttää päivänvarjona, sillä saunakosteudella
ryyditetty korkealta paistava aurinko on hyvin petollinen. Herkkäihoinen saattaa
palaa muutamassa minuutissa ja päähän kohdistuva paiste ilman suojaa voi
aiheuttaa ikäviä oireita.
 |
| Isotooninen juoma, johon Myanmarissa vieraillessa on syytä tutustua veden sijaan. |
Maanantaiaamuna klo 05.30 valkorosvopariskunta aloitti
matkan rannalle. Kohteena oli paikka nimeltä Ngwe Saung Myanmarin
länsirannikolla. Sinne pääseminen vaatii 7 tunnin automatkan, kilometreinä
kohteeseen on etäisyyttä noin 250 km. 1-2 tuntia ajasta kuluu siihen, että pääsee
ulos tai sisään Yangonista/Yangoniin. Loput, noin 5 tuntia, auto köröttelee
Irrawaddy-joen suistoalueen halki. Käytännössä Myanmar Yangonista länteen on
pitkälti suota tai vedenpeittämää alavaa maata, joka kuivana kautena paljastuu.
Suistoalue on tasaista, kunnes saavutaan rannikon läheisyyteen. Siellä on
matalahko vuori/kukkulajono, jonka poikki tie kiemurtelee jokusia kilometrejä.
Kukkulajonon toisella puolella alkaa kymmeniä kilometrejä pitkä Andamaanien
meren valkoinen hiekkaranta. Kuten kuva kertoo, Googlen navigaattori on reipas optimisti.
 |
| Navigaattori on hyvin optimistinen |
Valkorosvopariskunnan majapaikkana toimi kompleksi nimeltä
Ngwe Saung Yacht Club, mikä sinällään on ihan komea paikka. Sesongin ollessa
aluillaan vierasmäärä oli pienehkö. Ensimmäisenä yönä kompleksissa oli kolme
vierasta, eli valkorosvopariskunta ja yksi muu. Toisena yönä paikalle pölähti
jokunen kovaääninen kiinalainen joukon jatkoksi. Tätä taustaa vasten oli
huvittavaa, että joka paikassa palloileva henkilökunta aina uskollisesti kattoi
kompleksin ravintolaan pöydät 50 hengelle. Jos ei ole oikeaa työtä, voi
ilmeisesti tehdä turhaa työtä. Palvelu oli toki huippuluokkaa. Ainoa ovi, mitä
joutui availemaan, oli valkorosvopariskunnan huoneiston ovi. Millekään muulle
ovelle ei ehtinyt niin nopeasti, etteikö paikallinen Pikitukka olisi ollut
pitelemässä sitä auki.
 |
| Valkorosvopariskunnan majapaikka oli rantaa lähinnä oleva huoneisto alhaalla vasemmalla |
Ngwe Saung Yacht Club on tarjonnaltaan lähellä länsimaisia
standardeja juomineen, ruokineen ja palveluineen. Siksi onkin shokeeraavaa, kun
käpppäilee hotellin portista 50 metrin päässä sijaitsevaan lähikylään. Sieltä
ei löydä muuta länsimaalaista kuin kuhmuisia Coca Cola –purkkeja. Paikallisten
kanssa haasteleminen rajoittui pitkälti elekieleen; valkorosvopariskunnalla ei
ole burman kieli hallussa, muttei paikallisiltakaan englanti taitu.
 |
| Andamaanien meren rannnalta kerättyjä simpukankuoria |
 |
| Rouva kastelee varpaitaan Andamaanien meressä mieluummin kuin Itämeressä, jos vain valita saa... |
Voi hyvin kuvitella, että Myanmarin länsirannikko muuttuu
jossain vaiheessa turistiparatiisiksi. Tuolla alueella on kymmeniä kilometrejä
koskematonta valkoista hiekkarantaa ja hotelleja vain joissain paikoissa.
Tunnetuin alue lienee hieman pohjoisemmassa sijaitseva Napali Beach, jonka
läheisyyteen pääsee Yangonista lentämällä. Ngwe Saungin alueelle joutuu
matkustamaan aina autolla. Lähimmässä kaupungissa, Patheinissa, on lentokenttä,
mutta se on nykyisin suljettu. Alueelle rakennetut hotellit tietävät mitä raha
on ja kuinka arvokasta se on. Lähes poikkeuksetta merenrantaan sijoitetut
majoitus- ja ravitsemusliikkeet pyytävät noin 200 dollaria yöltä ja kaikkien
ravintoloiden menut on hinnoiteltu dollareissa.
Paikalliseen eläinmaailmaan valkorosvopariskunta sai tutustua vähän siellä ja täällä. Gekot muistivat tiksuttaa niin sisällä kuin ulkona. Nuo sisiliskoa muistuttavat, mutta imukuppivarpailla varustetut mustasilmät ovat sympaattisia otuksia. Näiden lisäksi valkorosvopariskunta sai tutustua burmalaiseen kärpäsenseisojaan lähietäisyydeltä. Nämä sammakot jaksoivat liikkumatta vahdata puoli tuntia rappusten raosta ennen kuin uskaltautuivat näkösälle. Niiden strategia on olla täysin liikkumatta ja odottaa, että kärpänen lentäisi suuhun.
 |
| Burmalainen kärpäsenseisoja. Etummainen sammakko on ollut kuvanottohetkellä liikahtamatta jo melkein tunnin.... |
Sanotaan, että naisten elämä on hankalampaa kuin miesten.
Voi pitää paikkansa, tai sitten ei. Myanmarissa naisten elämä on siinä mielessä
hankalampaa, että julkisten vessojen taso poikkeaa jonkin verran länsimaisista.
Menomatkan jälkeen rouva ilmoitti yksikantaan, että kun palataan Yangoniin,
niin sillä matkalla hän ei sitten vessassa käy. Lähtöaamuna Valkorosvo ehdotti
lähtökaljoja hotellin baarissa ja jäi miettimään, että miksi sai melkein
käsilaukusta päähänsä.
 |
| Ihan siistin näköistä, mutta käypä toiletin puolella... |
Loman loppupuolella valkorosvopariskunta palloili
tutkailemassa Yangonin shoppailutarjontaa. Sitä riittää, mutta valikoimat ovat
loppujen lopuksi melko suppeat; monta erilaista paikkaa tarjoilee samantapaista
tavaraa. Yksi paikka on kuitenkin ylitse muiden ja sinne jokaisen turistin on
mentävä käymään. Se on Bogyoke Market kaupungin keskustan läheisyydessä,
Myanmarin itsenäisyystaistelua johtaneen kenraali Aung Sanin mukaan nimetyn
kadun varressa. Katettu basaari tunnetaan erityisesti noin sadasta
jalokiviliikkeestään. Myanmarissa on omasta takaa tarjolla timantteja,
rubiineja, safiireja, ametisteja ja topaaseja. Lisäksi saman katon alta löytyy
kaikkea muuta mahdollista tavaraa. Hinnoista voi ja täytyy koettaa sopia.
Tinkimisprosessi ei ole niin perusteellinen kuin vaikkapa Istanbulin
basaarissa, mutta useimmiten hintoja voi sovitella jonkin verran.
Myanmarilaisen ja turkkilaisen tinkimisen ero on siinä, että
Turkissa voi tarjota naurettavan alhaista hintaa kauppiaalle ja sitten peli
vasta alkaa. Myanmarissa tinkimisessä pitää olla kohtuullinen, noin 10%
loppuhinnasta voi saada pois. Jos esittää älyttömiä tarjouksia, kauppias
toivottaa tervemenneeksi ja kaupanteko loppuu siihen.
Aikanaan rouva vieraili Nepalissa ja silloin hän totesi,
erityisesti Delhin lentokentän jälkeen, että hän on nyt tehnyt kaksi reissua
Nepaliin, nimittäin ensimmäisen ja viimeisen. Myanmarin suhteen rouva oli
huomattavasti myötämielisempi ja aikoo vierailla maassa vastedeskin.
Sitä odotellessa...
Rantalomakorushoppailusimpukkaterveisin,
Valkorosvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti