54. BREXIT

Hyvää huomenta ja aurinkoista juhannuksen jälkeistä viikkoa molemmille lukijoille,

Koska kerran kaikki muutkin puhuvat päät kommentoivat, kai Valkorosvonkin sitten täytyy. Viimeistään nyt Valkorosvo toivoo, että on käynyt selväksi se, että Suomessa (samoin kuin monessa muussakin maassa) kansaa sumutetaan erittäin asenteellisella tiedonvälityksellä. Tästä Valkorosvo on kirjoittanut useammassakin blogipäivityksessä, mutta laitetaan nyt linkki vaikka tarinaan #26 reilun vuoden takaa. Harvinaisen hyvin sattui silloinen ennustus kohdalleen.

Jos vertailee viikonlopun aikana ilmestyneitä artikkeleita, joita ei voi parhaallakaan tahdolla kutsua ”journalismiksi” – ja tämä koskee muuten aivan kaikkia suomalaisia medioita – käy varsin selväksi, että puolueetonta tiedotusta ei Suomessa enää ole. Ikävää sinänsä. Ja samalla täysin käsittämätöntä. Kuten esimerkiksi:

”Kansa äänesti väärin. Kansanäänestykset pitää ehdottomasti kieltää, koska kansa on niin tyhmää, ettei ymmärrä omaa parastaan. Brittien referendum oli vain neuvoa-antava, ei se ketään sido. Brexit-leirin viesteissä oli vakavia virheitä. Britit ampuivat itseään jalkaan.”

Edellinen kappale oli kooste niistä väittämistä, mitä lehdet ja Twitter viestivät. Twitterissä tällaista moskaa levittivät ne tahot, jotka tavalliset kansalaiset lukevat kuuluvaksi paljon syytettyyn EU-eliittiin. Markkinoilla kävi kuten ennustettiin; ensin tuli romahdus, koska tulos oli yllätys. Taka-ajatuksena ilmeisesti oli, että EU olisi niin voimakkaasti markkinoiden talutusnuorassa, ettei yllättäviä aisanyliloikkia tapahtuisi. Valkorosvo nostaa olematonta hattua briteille, etteivät antaneet EU:n turhan paljon vaikuttaa päätöksentekoonsa. Markkinatkin näyttävät jo Aasian suunnalta alkaen rauhoittumisen merkkejä, kuten odotettavissa onkin. Brexit ei ole finanssimaailman maailmanloppu eikä se asioita edes kovin paljoa muuta, vaikka ainakin suomalaisille niin uskotellaan.

Tämän aamun BBC:n lähetyksessä oli asiasta pitkä keskustelu, jollaisia toivoisi Suomessakin käytävän. Taloudellisesti ajatellen brittien osuus EU:n taloudesta on 17%:n luokkaa. Jos ja kun britit poistuvat EU:n vahvuudesta, EU:n osuus maailmanmarkkinoista pienenee vastaavasti, samoin sen oma budjetti ja varsinaiset EU:n sisämarkkinat pienenevät vastaavasti, mikäli britit suljetaan täysin pois sisämarkkinoilta.

Juuri nyt EU-eliitti tuntee suurta tarvetta rääpiä päätään ja esittää jopa uhkailuja. Tästä kielivät muun muassa yltyvä painostus, että britit jättävät eroanomuksensa heti. Taka-ajatuksena tässä on se, että briteistä halutaan välttämättä tehdä varoittava esimerkki, jotta tulevien vuosien vaaleissa EU-kriittiset ainekset muissa EU-maissa saataisiin vaimennettua. Kas kummaa, ensi vuonna on monia vaaleja, joissa EU/kriittisillä olisi tilaisuus saada äänensä kuuluviin... Miten se sodankäynnin oppi menikään? Jos on ongelmia sisäpolitiikassa, luo ulkopoliittinen kriisi; se yhdistää voimat.

Mikäli EU-eliitti lähtee tälle linjalle, riskit ovat hirmuiset. Tämä ratkaisu voi toimia vain silloin, kun tiedotusvälineet ovat täysin valtaapitävien hallinnassa. Näin ei, kiitos internetin, ole, eikä tule olemaankaan. Se puolestaan pakottaa EU-eliitin ottamaan huomioon vähän muitakin asioita kuin aikaisemmin. Aivan ensimmäinen seuraus lienee se, että sammutetuin lyhdyin jo vuosikausia ajettu liittovaltiokehitys on nyt tiensä päässä. Jos ei ole liittovaltiota, ei myöskään ole sellaista kansojen ylläpitämää ”rälssiä”, joka saisi olla kuin siat vatukossa ja tehdä mitä huvittaa. Tätä rälssiä on vuosikausia huolellisesti rakennettu, mutta nyt taisi käydä kylmät. Satojen eurojen maukkaat lounasvalkoviinit vaihtunevat hieman halvempiin versioihin ja lounaaksi käynee hieman arkisemmatkin vaihtoehdot.

Vaan se Brexit? Kunhan moraalisen närkästyksen pilvi laskeutuu, kaikki varmaan katsovat tosiasioita hieman uusin silmin. Euroopan paras ja tehokkain armeija on Iso-Britanniassa. Brittien saarivaltakunta on myös Euroopan alueen ainoa vakavasti otettava ydinasevalta. EU:n puolustuksesta ja sen heikkoudesta on nau’uttu jo pidemmän aikaa. Jos EU tarvitsee sotavoimia, ei välttämättä kannata potkia brittejä turhan paljoa päähän, sillä vaihtoehdot voivat olla sen jälkeen vähissä.

Kun britit (ja muutkin maat) liittyivät EU:hun, jäivät aiemmat sopimukset voimaan. Suomeksi: jos britit lähtevät EU:sta, se tarkoittaa, että he palaavat tilanteeseen, jossa kaupankäyntiä säädellään ETA-sopimuksen ehdoin. Suomi oli vuosikausia ETA:ssa, eikä sitä tilannetta ole kukaan katastrofiksi Suomessakaan noteerannut. Samalla tavalla toimivat Norja ja Sveitsi. Tullimuurit eivät liene kovin ihmeelliset, koska Suomessakin kalatiskiltä saa norjalaista merilohta. Mitä ilmeisimmin se on tuotettu Norjasta ja se on norjalaisten kalastajien saalista. Hinnaltaan tuo mokoma on edullisempaa kuin suomalainen vastaava.

EU-friikit ovat kovin mustamaalailleet, kuinka kauheaa on tehdä kahdenvälisiä sopimuksia ja kuinka se ei enää onnistu. Miksi ei? On se onnistunut ennenkin. Jokaisella maalla on edelleen osaavaa virkakuntaa, joka on täysin kykeneväistä tekemään sopimuksia jos sellaisia tarvitaan. Vanhat sopimukset ovat edelleen arkistossa ja niitä voi päivittää nykyelämää vastaavaksi, eli homma on paljon helpompi kuin kuvitellaan.

Valkorosvo toivoo, että Brexit pakottaa EU:n palaamaan takaisin juurilleen, eli vapaakauppa-alueeksi mahdollisesti maustettuna päivitetyllä Schengen-sopimuksella vapaan liikkumisen takaamiseksi koskien sekä jäsenmaiden kansalaisia että pääomia. Sen sijaan euro saisi mennä saman tien. Poliittisin tarkoitusperin rakennettu yhteisvaluutta ilman taloudellista pohjaa on johtanut siihen kurjuuteen, mikä Euroopassa vallitsee. Jos joku nyt välttämättä haluaa, euroa voisi käyttää tilivaluuttana, mutta muuten kansalliset valuutat saisi palauttaa takaisin ja EKP olisi se mekanismi, joka suorittaa kansallisten valuuttojen päivittäisen noteerauksen kansallisia valuuttoja vastaan. Tällä mekanismilla olisi vältetty muun muassa kaikki sisäiseen devalvaatioon viittaava touhu, mitä Suomessakin on tehty jo useampi vuosi. Valkorosvo haluaa muistuttaa, että silloin kun valuutta (euro) ei jousta ja vaihtokursseilla ei voi pelata, ainoa joustava talouden tekijä on työvoima. Tästä globalisaation vähemmän mukavasta periaatteesta taitaa olla aika monella jo kokemuksia.

Kansallisvaltiomaisin terveisin,

Valkorosvo

53. ELÄIMELLINEN JUTTU #2

Huomenta taas molemmille lukijoilleni,

Edellisestä eläimiin keskittyneestä päivityksestä jäi pois yksi otus, jota Valkorosvo on ahkerasti tappamassa sukupuuttoon. Kyseessä on yöperhosten heimoon kuuluva Vaatteidenkutistajakoi (lat. Fläscimys Saumatus). Tätä otusta on lähes mahdoton nähdä, mutta sen elintapoihin kuuluu pesiytyä vaatekaappeihin ja yön pimeydessä purkaa esimerkiksi paitojen saumat. Sen jälkeen se syö kangasta pitkään ja hartaasti ja aterioituaan kunnolla se korjaa vaatteiden saumat ennalleen. Tämän otuksen tappamiseen eivät auta mitkään tunnetut hyönteismyrkyt. Ainoa keino on sopeutua ja pienentää kroppaansa liikunnan keinoin. Kaiken maailman syöpäläisiä maailma onkin pullollaan.

***

Kun Suomessa menee etniseen ravintolaan, saa usein syödäkseen bambua. Gloria tästä hommasta on kadonnut, sillä kiinalainen / thaimaalainen / vietnamilainen / turkkilainen / nepalilainen / intialainen / kreikkalainen ruoka on Suomessa jo valtavirtaa. Monikulttuurisuus ei ole suomalainen yksinoikeus, sillä esimerkiksi Thaimaassa eläimet ovat myös varsin monikulttuuritietoisia. 

Tämä insidentti alkoi useita kuukausia sitten, kun kollega lähti viettämään ansaittua pidempää viikonloppua asunnolleen Thaimaahan. Asunnolla kaikki näytti olevan kunnossa; uima-allas liplatteli houkuttelevasti, kaikki ikkkunat olivat ehjiä ja nurmikko vihersi kuten asiaan kuuluu. Matkaseuransa John Walker halusi avautua ja sen jälkeen he lähtivät yhdessä lämmittämään saunaa. Kiuas toimi, joten sähkötkin olivat kunnossa. Ainoa häiritsevä asia oli saunan lattialla lojuva sahanpuru.

Kiukaan lämmetessä kollega tutki vähän tarkemmin mistä sahanpuru mahtaa olla peräisin. Selvisi, että termiittiyhdyskunta oli mieltynyt paikallisittain etniseen ruokaan, eli lämpökäsiteltyyn haapaan. Viikonlopun saunomisesta ei tullut sillä kertaa mitään, sillä paikalle hälytetty myrkytyspartio teki työnsä huolella ja pian saunatila haisi sadan metrin päähän termiittimyrkylle. 

Muutaman kuukauden ajan näytti siltä, että myrkyllinen valomerkki olisi tyhjentänyt tämän etnisen ravintolan, kunnes hiljattain selvisi, että eksoottinen ulkomaanruoka olikin ollut niin hyvää, että termiittiyhdyskunta oli entisestään laajentunut. Ilmeisesti termiittiyhdyskunnassa perheidenyhdistämispolitiikka on lepsua ja kaikki käy.

Näennäisesti kaikki on kunnossa

Termiitti ei ole kooltansa juuri muurahaista kummempi, mutta kovin nälkäinen otus se on. Lisäksi se syyllistyy salasyöppöyteen. Termiitin tuhoja ei juuri näe päälle päin, koska toukat syövät puutavaran sisältä, eivät pinnalta. Kuvien lauteille ei kannnata istua, koska termiittiyhdyskunta on syönyt kaikki tukirakenteet ontoiksi ja laudelaudat samoin. Voipi käydä niin, että istuessaan putoaa samantien puolitoista metriä lattialle perseelleen. Jokainen lauta on niin ontto, että siitä menee sormi läpi, eikä tarvitse edes paljoa painaa.

Sormitesti osoittaa, ettei kuitenkaan taida olla

Näistä lauteista kollega suunnitteli tekevänsä juhannuskokon. Sen ympärillä on rattoisaa tanssia vaikkapa suomalaisia perinnetansseja. Mahtaa paikallisilla riittää ihmettelemistä thaimaalaisessa suviyössä. Pitää vaan pitää varansa, ettei käy kuten Aimolle tuossa Eläkeläisten versiossa eräästä rock-klassikosta.

SAVUA LAATOKALLA

Koska sauna kuitenkin on, sinne pitää saada jostain lauteet. Vaihtoehtoja on jokunen. Bambusta termiitit eivät suuremmin pidä, paitsi että Thaimaassa on yksi termiittilaji joka ei syö muuta kuin bambua. Teak on sen verran kovaa puuta, että sen termiitit jättävät mielellään rauhaan. Myanmarissa teak on halpaa, mutta Thaimaassa taas ei. Betoni olisi aina ajaton vaihtoehto, joskin esteettisesti ja perseellisesti ei ehkä kaikkein paras. 

Joka tapauksessa tämä etninen ravintola kaatuu viikon sisällä raaka-ainehävikin vuoksi konkurssiin. Jos termiitit olisivat uskovaisia, niin viimeistään nyt liperikaulainen termiittipappi saarnaisi tuntosarvet väristen ja suu vaahdossa, kuinka ”apokalypsi kuumine liekkeineen odottaa, kun te jumalattomat olette viettäneet haureata elämää ja syöneet aivan liikaa.” Höpö höpö. Juhannuskokko se on, eikä mikään apokalypsi.

***

Valkorosvon paikallinen pääkirjeenvaihtaja ja erityisavustaja Aimo Pläjäys kertoi myös omista seikkailuistaan myanmarilaisessa pieneläinmaailmassa. Seuraavassa Aimon kertomus osittain täydennettynä.

Kaikki 1980-luvulla ja aiemmin armeijan käyneet muistanevat, kuinka Taistelijan varusteisiin kuului maastoväreillä värjätty muovirätti, jota myös Atomiviitaksi kutsuttiin. Kanta-aliupseerien mukaan se suojasi Taistelijaa säteilylaskeumalta, herpekseltä ja risteilyohjuksen täsmäiskulta. Niin kuin armeijassa kaikkia muitakin asioita, Atomiviitan käyttöä harjoiteltiin myös. Yleensä sen alla kykittiin kesän kuumimpana päivänä tetsarit päällä ja harjoiteltiin muovista maastoutumista aina pari tuntia kerrallaan. 

Vaihtelun vuoksi välillä opiskeltiin, kuinka suomalainen Taistelija pudottaa matalalla lentävän hävittäjän ihan perusmallin rynnäkkökiväärillä, kaliiperi 7.62, eli sama kuin hirvikiväärissä. 

Hiostavalla männikkökankaalla kajahtelivat aliupseerien ohjeistavat komennot tyyliin: ”Suko 300 m! Leko 100 m! Heko 50 m!” Tradition mukaan, ja säästääkseen köyhän sotavaltion (paukku)patruunavarantoja, Taistelijat tietenkin vastasivat epäsointuisessa kuorossa: ”Laukaus! Laukaus! Sarrrrrja!”

Aimo halusi lisätä tuohon aliupseerien litaniaan vielä yhden elementin ollen ”Lepakko 1 m!” 

Kimmokkeena moiseen lisäykseen toimi eräs synkeän pimeä monsuuni-ilta, kun Aimo laittautui makuulle legojen putsauksen jälkeen. Valojen sammuttua joku kutittti korvasta ja tämä joku oli vähän isompi kuin hyttynen. Aimo pisti valot takaisin päälle ja näki kuinka lepakkko kiersi kattokruunua ja teki lähes yliluonnollisia suunnanmuutoksia suoraan lennossa.

Ystävällisenä ihmisenä Aimo kokeili josko vanha ”lävet auki ja toivotaan parasta” -keino tepsisi ja Pikitukka-Batman ymmärtäisi suoria Yangonin kosteaan yöhön. Ei tepsinyt. Lepakko on muuten mukava otus, mutta se kantaa lähes kaikkia mahdollisia tauteja, joten siitä oli päästävä eroon.

Niinpä Aimo otti paksun sanomalehden ja kääri sen rullalle. Valkorosvo ei ollut näkemässä itse suoritusta, mutta oletettavasti kämpässä huidottiin enemmän kuin hyttysen tapon MM-kisoissa. Tunnin huhtomisen jälkeen erikoisreportterimme mieleen palautuivat muinaiset SA Int -opit: tähdättäessä liikkuvaan kohteeseen Taistelijan on otettava sopivasti ennakkoa. Eipä aikaakaan, kun lepakko hävisi taistelun.

Batman begins, Batman returns, Batman ends (c) Erityisavustaja Aimo Pläjäys

 Kenenkään maailmanparantajan ei kannata olla huolissaan Batmanin kohtalosta. Kuten Myanmarissa kaikkia eläimiä: silloin kun niitä on, niitä on tuhansittain. Joskus kun Valkorosvo jaksaa valvoa pidempään kuin iltayhdeksään, näitä Batman-parvia saattaa nähdä lentelemässä sinne tänne, kun ne käyvät joukolla ihmettelemässä seutukunnan ainoata toimivaa katulamppua.

***

Lopuksi Valkorosvo ihan vertailun vuoksi laittaa tarinan suomalaisen pääkaupunkiseudun kehyskunnan eläimistöstä. Teksti on vuodelta 2007 ja julkaistu alun perin Keski-Uusimaa -lehdessä.

Keski-Uusimaa on rikasta aluetta myös luonnoltaan. Niin rikasta, että kannattaa luoda lyhyehkö katsaus paikalliseen faunaan. Floorahan tällä alueella muodostuu jättiputkista, parturoiduista nurmikoista ja pohjaveteen asti kalutuista sorakuopista.

Koirankakkavalitin (lat. Urputus Sontius) on muodoltaan, näöltään ja kooltaan epämääräinen ja esiintyy runsaslukuisena erityisesti keväisin siitepölymyrskyjen aikaan. Koirankakkavalitinta ei nimestään huolimatta tunnista voimakkaasta hajusta, vaan sanomalehtipaperin ylenmääräisestä kulutuksesta. Lajin esiintymät ovat yleensä paikallisia, mutta laajalle levinneitä.

Koirankakkavalittimeen törmää useimmiten taajamissa. Luonteeltaan Koirankakkavalitin on sosiaalisneuroottinen, eli se viihtyy parhaiten joko itsensä tai lajitoverinsa seurassa.

Suomen kaupungistuessa Kaavoitusurputin (lat. Corttelii Valittaus) etsiytyy taajama-alueiden kotiliesien lämpöön. Kaavoitusurputtimen ulkoiset tuntomerkit ovat epämääräiset kuten Koirankakkavalittimenkin. Laji on älyllisesti melko kehittynyt, mutta voimakasta taantumusta on havaittavissa, mikäli lajin yksilö saa Poliittisen Kärpäsen (lat. Iticca Coplaus) pureman. Tällöin Kaavoitusurputin käyttää hiljalleen vähenevää älykkyyttään usein ympäristölle tuhoisasti. Kaavoitusurputin on luonteeltaan sosiaalinen ja viihtyy laumoissa, varsinkin Poliittisen Kärpäsen pureman jälkeen. Mikäli Poliittisen Kärpäsen purema jää hoitamatta, Kaavoitusurputin saa helposti lausuntokouristuksen ja oireilee sanomalehtikirjoituksina tai voimakkaana ärhäköintinä.

Historiallinen Voivotin (lat. Roju Iciaikanen) on arka ja omissa oloissaan viihtyvä. Usein sen ulkoisena tuntomerkkinä toimivat silmälasit. Historialliseen Voivottimeen saattaa törmätä erilaisissa tapahtumissa, varsinkin jos tapahtuma liittyy jotenkin menneeseen aikaan. Yleensä Historiallinen Voivotin ääntelee menneisyyden ääniä, mutta innostuessaan se saattaa olla hyvinkin tarmokas ja pyrkiä tekemään itsellensä pesintäkolon ikiaikaiseen, vähintään sata vuotta vanhaan malliin. Historiallinen Voivotin viihtyy taajamien liepeillä ja on tavattaessa harmiton, mutta laajemmalle levitessään kiusallinen. On olemassa ennakkotapauksia, joissa Historiallisten Voivottimien laaja esiintymä on onnistunut jopa muuttamaan yhteiskuntarakennetta.

Yleisvinkujaan (lat. Alati Valittaus) voi törmätä melkein missä tahansa. Sen ääntelyä ei ole toistaiseksi onnistuttu yksilöimään, mutta varmoja havaintoja on juna-aikatauluista, kännykänkäytöstä, kotihoidontuesta ja Karjalan palautuksesta. Juuri ääntelyn monimuotoisuus tekee Yleisvinkujan tunnistamisen niin vaikeaksi. Yleisvinkujaa voi verrata tuhannnella eri äänellä inisevään hyttyseen; yhtä yleinen, yhtä vaikea tunnistaa sekä yhtä helppo hoitaa pois häiritsemästä. Yleisvinkuja on lajikkeena levinnyt kautta Suomen, mutta suurempien esiintymien epäillään olevan taajamissa. Yleisvinkujan runsas populaatio saattaa aiheuttaa epämääräisiä oireita, kuten ärtymystä, kutinaa ja stressiä.

Kaunainen Kolumnisti  (lat. Vinoilus Härsciys) on hieman harvinaisempi laji, joka on tunnistettu valtakunnan korkeinta johtoa myöten. Kaunainen Kolumnisti ei erotu ympäristöstään ja on siksi hankala paikallistettava. Joitakin epävarmoja alueellisia havaintoja on kuitenkin tehty. Kaunaisen Kolumnistin tunnistaa parhaiten jätöksistä, joita voi satunnaisesti löytää erilaisten lehtien palstoilta tai jopa blogeista. Usein jätökset ovat suhteellisen tuoreita ja aromikkaan kitkeriä.

Asiasta viidenteen, suomalaisessa politiikassa on otettu edistysaskelia kiky-sopimuksen myötä. Nyt on tarjolla jopa vaihtoehtoja:

Kuvan (c) J. Sihto

Animaalisin terveisin,

Valkorosvo