55. PEURA AJOVALOISSA

Päivää taas, molemmat rakkaat lukijani!

Valkorosvo pahoittelee päivitystiheyden harventumista. Syynä siihen on uusi toimenkuva, joka on mielenkiintoinen ja haastava. Toimitusjohtajan postille siirtyminen ei ole maailman yksinkertaisin asia.

(c) moottoripuuma.blogspot.com

Tällä kertaa Valkorosvo joutui harkitsemaan parikin kertaa kirjoittaako tästä aiheesta vai ei. Jospa nyt kuitenkin muutaman sanan laittaisi, sillä asia on suomalaisittain yhteiskunnallisessa mielessä erittäin tärkeä, ainakin Valkorosvon mielestä.

Kaikki sai alkunsa, kun Valkorosvo kävi kaverinsa kanssa golfkierroksella ja mukaan liittyi aivan uusi tuttavuus, eräs irlantilainen herrasmies. Tämä kaveri on asunut Malesiassa jo 14 vuotta ja tuntee tämän kulmakunnan kulttuurillisia piirteitä vallan mainiosti. Siinä palloa mudasta kaivellessa ja reikää kohti mätkiessä Valkorosvo keskusteli kyseisen herran kanssa niitä näitä. Yksi hänen kysymyksistään oli varsin pysäyttävä: ”Sinä kun Suomesta olet lähtöisin, miksi sinä täällä olet, koska Suomessa on kaikki niin hyvin?”

Valkorosvo mietti hetken ja vastasi, että niinhän sitä luulisi. Joskus on hyvä ajatella omaa motivaatiotaan tarkemmin. Niin kävi tällä kertaa. Miksi tosiaankin Valkorosvo luuhaa täällä Pikitukkien seassa sen sijaan että olisi raukeana nauttimassa kotilieden lämmöstä?

Jospa voisikin nauttia kotilieden lämmöstä, niin asia olisi vallan erinomainen. Näinhän ei kuitenkaan ole. Valkorosvo vastasi irlantilaiselle pelitoverille, että voisitko miettiä seuraavaa: ”Ajattele yhteiskuntaa, joka on valmis. Niin valmis, että kaikki pyörii rutiineilla, mitään uutta merkittävää ei ole, eikä tule. Ajattele itsesi tähän ympäristöön ja mieti millaista elämäsi olisi?” Vihreän saaren maatakiertävä satelliitti mietti hetken, vetäisi puuvitosella 200 jaardin väylälyönnin ja vastasi: ”Ymmärrän mitä tarkoitat.”

Viimeisimmässä työtehtävässään Valkorosvo on joutunut paljon tekemisiin kahden käsitteen kanssa ollen Yrityksen Missio ja Yrityksen Visio. Samoin Yrityksen Strategia on tullut tutuksi. Yrityksen Missio kertoo miksi yritys on olemassa. Yrityksen Visio puolestaan on maali, mihin pyritään. Yrityksen Strategia määrittelee tavat, miten nykytilanteesta matkataan kohti Yrityksen Visiota.

Pääministeri Juha Sipilä – samoin kuin moni muu viisastelevien kerhon jäsen – on verrannut Suomea liikeyritykseen. Vertauksessa on totta toinen puoli, muttei kaikki. Yrityksen ei välttämättä tarvitse olla humaani ja ottaa huomioon kaikkia tasapuolisesti, valtion kuitenkin täytyy. Liikeyritys ja valtio ovat kuitenkin siinä mielessä samanlaiset, että molemmilla täytyy olla Missio, Visio ja Strategia. Jos nämä puuttuvat, valtio on vähän kuin peura ajovaloissa; jähmettynyt ja toljottaa silmät suurina lähestyvän auton keulaa. Ja niin kuin arvata saattaa, Suomi-niminen peura on parhaillaan pysähtynyt ajovaloihin tuijottaen epäuskoisena ja epätoivoisena törmäyskurssilla olevaa autoa.

Mitä lehtiä lukee ja ihmisiä kuuntelee, Suomen valtion Missio tuntuu olevan nykyään kerätä kaikki ylimääräinen raha pois ihmisten taskuista turhaan pyörimästä. Jopa sakotkin on valjastettu tähän tarkoitukseen. Missiohan se on tuokin. Joskus aiemmin Valkorosvo kyllä muistelee kuulleensa ihan jotain muuta, kun valtion olemassaolon tarkoituksesta on puhuttu.

Vaikka kuinka yrittäisi tulkita, mitä viisastelijoiden kerho monella suulla kertoilee, Visiota ei löydy mistään. Kukaan ei ole valmis kertomaan, millainen tulevaisuuden Suomi on. Tai tarkemmin sanottuna, millainen sen halutaan olevan. Ja kun ei ole Visiota, niin seuraus on ilmeinen: Strategia puuttuu.

Tätä asiaa on toitotettu monella suulla, mutta kukaan puhujista ei ole rohjennut esittää mitään rakentavia ideoita kuinka loikkia pois ajovaloista. Tai, onhan ehdotuksia tehty, mutta mukavuusalueellaan lillivien henkilöiden kuoro on samantien käynnistänyt puuduttavan resitaalin, kuinka väärin taas ollaan tekemässä. Perinteisesti on aina muistettu syyttää Ay-liikettä pysähtyneisyydestä. Varmaan pitänee osittain paikkansa, muttei tämä yksin ammattiyhdistysaktiivien syytä ole. Valkorosvon on pakko myöntää, että suomalainen yritysjohto, valitettavasti, leijuu myös kyvyttömyyden ja avuttomuuden välimaastossa. Usko itseen ja omiin tuotteisiin on pahasti tuuliajolla ja sen myötä suomalaisten tuotteiden markkinointi on jotakin surkean ja säälittävän välimaastosta. Kärjistäen voisi sanoa, että suomalaisen yrityselämän fiilis on: ”Kun Nokia meni, meiltä meni kaikki.”

Koska Valkorosvo ei halua kuulua valittajien kuoroon, niin Valkorosvo laittaa päivityksen loppuun pienen toimenpideohjelman perusteluineen. Viisastelijat voivat vapaasti kommentoida mitä mieltä ovat, Valkorosvon mieli ei siitä muutu, eivätkä mielipiteet.

1.  Eroon eurosta, muttei EU:sta. Kuten jo nykyään uskalletaan jopa asiantuntijoiden suulla sanoa, Suomen täytyy pyristellä itsensä irti poliittiseen uskoon perustuvasta valuutasta, jolla ei ole mitään reaalista vakuutta. Euron kurssia manipuloidaan ainoastaan puhumalla, ja valuutan vahvuus on paljolti riippuvainen Mario Draghin möläytyksistä, ei reaalitaloudesta. EU ja sisämarkkinat ovat tärkeät, mutta niillä täytyy kyetä operoimaan oman finanssipolitiikan kautta. Finanssipolitiikan kontrolli on otettava Brysselistä takaisin Helsinkiin.

Ai miten niin euro perustuu uskoon? Siten niin, että noin 100 maailman valtiota käyttää USA:n dollaria käytännössä toisena valuuttana. Kuinkahan monta maata mahtaa käyttää euroa? Tähän perustuen, jos jompi kumpi valuutoista romahtaa, se on euro, ei dollari.

2.  Lakien määrän optimointi. Käytäntö pitää olla, että yhtä uutta säädöstä kohden pitää poistaa kaksi vanhaa. Tätä kutsutaan normien purkutalkoiksi, joskin sanan nykyinen sisältö on pelkkää puuhastelua siihen nähden mitä sen pitäisi oikeasti olla. Eduskunnan täytyy olla kykenevä tekemään myös lakien mitätöintejä yhtä nopeasti kuin ollaan valmiita luomaan uusia säädöksiä.

Lainsäädäntötouhut ovat edenneet siihen pisteeseen, että uudet säädökset ovat pelkästään älyttömyyksiä ja niitä tehdään, koska pienellä ihmisellä on valtaan päästessään halu jättää kämmenenjälkensä johonkin. Koska mitään järkevää säädeltävää ei ole, niin säädellään sitten älyttömyyksiä. Esimerkkejä on paljon, jokainen katselkoon ympärilleen ja ottakoon opiksi.

3. Julkisen sektorin järkeistäminen. Karkeasti sanottuna: johtoportaista puolet pois, poliittiset virkanimitykset pois ja jäljelle jäävien kompetenssi tarkkaan syyniin. Suomessa on tuhlattu valtavasti veronmaksajien rahaa esimerkiksi suurisuuntaisiin epäonnistuneisiin IT-projekteihin. Syyllinen jumalattomaan sekasotkuun on aina ollut tilaaja, eli julkinen sektori. Toimittaja toimittaa mitä määritellään ja vaaditaan, mutta jos asiakkaan vaatimukset ovat lähtökohtaisesti poskellaan tai muuttuvat jatkuvasti, ei lopputuloskaan voi olla hyvä. Valkorosvo otti IT-asiat tässä esimerkiksi, koska digitalisointi on kuulemma päivän sana.

4. Yritystuet poistoon. Jos liikeidea on tarpeeksi hyvä ja markkinat ns. hollilla, ei tarvita minkäänlaista kainalosauvarahaa. Tämän voisi aloittaa siitä, että julkisilta yhtiöiltä kategorisesti kielletään kaikenlaisten tukien hakeminen. Takavuosina pörssiyhtiöt, Nokia mukaan lukien, olivat aina ensimmäisenä kärkkymässä valtion rahaa.

Jos noita neljää kohtaa kutsuu karkean tason Strategiaksi, niistä on melkko helppo johtaa Visio, mihin päädytään. Finanssipolitiikan ottaminen omiin käsiin johtanee 20-30% devalvaatioon, joka on se Sipilän kaipaama kilpailukykyloikka vientiteollisuudelle. Haittapuolena tällä on, että euromääräiset lainat kasvavat kuten 1990-luvun alussa. Aivan varmaa on, että palkansaajat kärsivät, ellei pankkeja pakoteta ylimenoajan poikkeusjärjestelyihin toisin kuin 1990-luvun alussa. Koska vienti saadaan vetämään, se alkaa kasvattaa työllisyyttä ja pienentää valtion sosiaalimenoja.

Norminpurkutalkoot puolestaan järkeistävät tavallisten ihmisten toimintaympäristöä ja, kummallista kyllä, vähentävät ihmisten ahdistusta. Valkorosvo on aiemmin todennut kirjassaan Valkorosvo ja Pikitukka, että tavallinen suomalainen normipäivänään on jo ennen puoltapäivää tavallisesti rikkonut vähintään kuutta asetusta ja lakia. Eihän tuon tason säätelyssä ole minkään valtakunnan järkeä.

Laskee millä tavalla tahansa ja pyörittää lukuja miten hyvänsä, suomalainen julkinen sektori on äärimmäisen tuhlaavainen ja se kielii siitä, että valta ja vastuu on onnistuttu erottamaan toisistaan lähes täysin. Karmivia esimerkkejä on vaikka kuinka monta. Valkorosvon mieleen ainakin ensiksi tulevat valtakunnalliset terveydenhuollon rekisterijärjestelmät ja VR:n nykyisin jo auttavasti toimiva lipunmyyntijärjestelmä. Kummankin kanssa on veulattu jo melkoisen monta vuotta ja toteutuneet budjetit ovat ainakin kuuusinkertaiset alkuperäisiin suunnitelmiin nähden.

Niin raa’alta kuin se kuulostaa, valtio ei ole se taho, joka yrityksiä rahoittaa. Tässä suomalaisia yrityksiä ja niiden johtajia on huijattu raskaalla kädellä. Voi kait sanoa, että ihmiset ovat huijanneet itse itseään. Valtion kanssa asioidessa rakennellaan pinkka paperia ja asioista täysin pihalla oleva virkamies joko kyykyttää tai antaa suosiollisella tuulella ollessaan rahaa. Jos tämän automaatin kanssa osaa asioida, rahaa tulee, muussa tapauksessa ei.

Aiemmin Valkorosvo mainitsi, että suomalaisella yritysjohdolla on paljon opiskeltavaa. Esimerkiksi: monenko suomalaisen yrityksen johtoporras osaa kertoa yhdellä lauseella, mitä yritys tekee? Entä jos asian tarkempaan esittelyyn annetaan vaikkapa kaksi minuuttia? Itse kukin voi tätä kokeilla, se ei nimittäin ole ihan helppoa. Tähän on kuitenkin pystyttävä, koska se on ensiaskel vakuuttavuuteen. Ja jos on vakuuttava, onnistuu puhumaan puolelleen rahoittajat ja bisneksellä on jatkuvuutta. Samainen harjoitus pätee erittäin hyvin myös markkinointiin: on kyettävä kiteyttämään mitä yritys tekee ja mitä se myy ja millä ehdoin. Kenelläkään ei ole aikaa kuunnella tunnin tai kahden jaarituksia, asia on kyettävä puristamaan pariin minuuttiin. Valitettavan monelta suomalaisyritykseltä tämä on täysin hukassa.

Se Visio? Näillä toimenpiteillä Suomi muuttuu maaksi, joka kykenee kontrolloimaan omia asioitaan ja tuskallisen välivaiheen (joka valitettavasti on pakollinen) jälkeen vähentää rajusti työttömyyttään. Yritykset keskittyvät ydinosaamiseensa ja osaavat myös markkinoida sekä osaamistaan että tuotteitaan.

Tämän kehityksen seurauksena ihmisillä on myös tavoitteita, joihin pyrkiä. Tavoitteellisuus vähentää ahdistusta ja tekee elämästä mielekästä. Suomi siirtyy toissijaisesta puuhastelusta tavoitteelliseen toimintaan. Suomesta, nykyisin Euroopan Sairaasta Miehestä, voi tulla terveyden perikuva.

Manageriaalismaterialistisin terveisin,

Valkorosvo