Valkorosvolla on ollut rutkasti työkiireitä; matkustamista
ympäri Myanmaria ja vähän muutakin aktiviteettia. Sen vuoksi blogipäivitykset
ovat jääneet vähiin. Edellisessä, pitkään puolivalmiina lojuneessa
päivityksessä Valkorosvo esitti omat kommenttinsa Nepalin tilannetta koskien.
Jätetään Nepal tällä kertaa rauhaan ja kirjoitetaan sen sijaan Suomesta.
Valkorosvon veikkaus tulevasta hallituksesta ei mennyt kovin
pahasti pieleen. Ainoa vikaan mennyt asia oli, että Valkorosvo uskoi Sipilän valikoivan
kaikkia miellyttävän ja kovin joustavan teflon-puolueen, eli RKP:n, mukaan
hallitukseensa. Näin ei käynyt ja mahdollisesti seuraavat 4 vuotta valtiolaivaa
luotsaa kolmen keskisuuren puolueen muodostama koalitio ollen keskusta,
perussuomalaiset ja kokoomus.
 |
| Patamustat konservatiivit syöksemässä Suomea tuhoon? Vai johdattamassa kohti pelastusta? (kuva: Iltalehti) |
Valkorosvo on kiinnostuneena seurannut mediassa pyörivää
keskustelua koskien tulevaa hallitusta. Ensin oli huvittavaa ja nyt lähinnä
ärsyttävää, että itseään journalisteina pitävät median ammattilaiset jaksavat
jatkuvasti mollata perussuomalaisia. Ensin Soinin sakkia syytetään
yhteistyökyvyttömäksi, kun puolue ei mennyt 2011 mukaan Kataisen ompeluseuraan
myymällä kaikki lupauksensa ja periaatteensa. Nyt sitten itketään Ruotsia
myöten, kun perussuomalaiset ovat hallituksessa ja tehneet järkeviä
kompromisseja kuitenkaan myymättä kaikkia periaatteitaan ministeriauton
takapenkistä.
Nämä mediassa mölisevät, itseään näppärinä sanataitureina pitävät puoliääliöt
jaksavat uutterasti muistuttaa perussuomalaisten vaalilupauksista ja
veikkailla, että koska takki kääntyy. Ihan vain muistutukseksi, takkeja ovat
kääntäneet monet muutkin, demarit, keskusta ja kokoomus etunenässä.
Takiaispuolueista ei ole niin väliä, niiden lupaukset eivät edes kovin suuria
kannattajakuntia koske. Vuoden 2015 vaaleissa kansa teki selväksi, että
muutosta halutaan ja olisi aika vaihtaa ainakin osa naamoista. Hyvä niin, sillä
vanhoilla konsteilla ja pärstillä on Suomen surkeaa taloustilannetta koetettu
ratkoa jo ehkä turhan kauan. Vahinko, että vaalikausi on niin pitkä...
Maailmaan mahtuu mielipiteitä, siksi Valkorosvokin
kirjoittaa blogiansa bittiavaruuteen. Jotenkin kummallista on ollut seurata,
että itseään ”moderneina” ja ”moniarvoisina” pitävät vasemmalle kallellaan
olevat puolueet ovat paljastuneet huonoiksi häviäjiksi. Nyt Suomi on näiden katkeruutta
tihkuvien puhuvien päiden mukaan vajoamassa sisäänpäin käpertyneeksi Impivaaraksi,
jossa suvaitsemattomuus kukoistaa, duunarit kyykytetään hengiltä ja
kansainvälisyys on muisto vain. Ovatko aatteensa sokaisemat ihmiset todellakin
noin tyhmiä? Ilmeisesti ovat, kun tuollaisia ulostuksia lehtien palstoille
päästävät. Eihän Suomi kansainvälisistä ja EU-tason sitoumuksistaan mihinkään
pääse.
 |
| Ymmärtäköön kukin lukija tämän kuten itse tahtoo... |
Esimerkiksi EU-kriittisyys ei tarkoita, että lyödään heti
hanskat tiskiin ja erotaan Euroopan Unionista. Kyse on siitä, että pystytettyjä
valtarakenteita ja niiden toimintatapoja on voitava vapaasti arvostella ja
kritisoida. Kritiikki on ainoa tapa kehittää jotakin olemassaolevaa. Jos kaikki
ovat vain joo-miehiä ja –naisia, mitää hyvää ei tapahdu. Tästä on turhan monta
esimerkkiä olemassa. Huonot johtajat kokoavat yleensä ympärilleen klaanin,
josta ei poikkipuolista sanaa kuulu. Hyvin usein tällainen samanmielisten lauma
johtaa organisaation tuhoon. Valitettavasti EU on pullollaan herkkänahkaisia
byrokraatteja, jotka eivät kestä arvostelua, vaan ovat rakentaneet sen sijaan mekanismeja,
joilla kaikkinainen avoimmuus voidaan välttää.
 |
| Jos EU olisi tietokone, tällainen virheilmoitus saattaisi ilmestyä putkelle... |
Kuten arvata saattaa, suomalaisessa julkisessa keskustelussa
EU-kriittisyyttä on käytetty lyömäaseena niin yksilöitä kuin puolueita kohtaan.
EU-kriittisyyteen on todellakin syytä ja ehkä, toivottavasti ehkä, nykyinen
hallitus kykenee arvioimaan EU:n tuotoksia kriittisesti ja ottamaan käyttöön
sen, mikä hyvää on ja hylkäämään loput. Niin kokoomus kuin demaritkin ovat
olleet koko EU-ajan innokkaita kuin partiolaiset toteuttamaan kaiken, mitä
Suuri Brysselin Temppeli on kulloinkin älyttömyyksissään keksinyt. Kaikki
yleiseurooppalainen moska on tungettu väkisin suomalaisten veronmaksajien
kurkusta alas suomatta ajatustakaan sille, onko juuri tämä direktiivi
sellainen, että se jotenkin palvelisi Suomen kansaa vai ei.
Toistaiseksi lehdissä ei ole kirjoitettu kovinkaan paljoa
tulevasta EU-kriisistä, jonka syypäänä toimii Iso-Britannia. Sarkasmin
kotisaarella käytiin juuri vaalit, ja aivan kuten Suomessakin, briteissä
valitetaan kun kansa äänesti väärin. Nykyinen vaalitulos ja sen seurauksena
syntyvä hallitus joutunee toteuttamaan EU:n kannalta piinallisen
vaalilupauksen: on järjestettävä kansanäänestys siitä, jatkaako Iso-Britannia
EU:ssa vai ei. Samaan aikaan Skotlanti kärkkyy tilaisuutta irtautua
brittiläisestä kuningaskunnasta, kun itsenäisyyttä ajava puolue sai roiman
vaalivoiton.
 |
| UKIP-puolueen vaalijuliste: Kuka tätä maata oikeastaan johtaa? Valkorosvon mielestä hyvä ja asiallinen kysymys. |
Tästä ei haluta tiedotusvälineissä puhua, koska avoin
keskustelu saattaisi herättää innokuutta järjestää kansanäänestyksiä muissakin
maissa. Kun britit aikanaan liittyivät EU:hun, he neuvottelivat itselleen tiettyjä
erivapauksia. Näistä nykyisellään suurin ongelma on Iso-Britannian nauttima
alennettu jäsenmaksu. Jotta EU:n kassaan tulisi rahaa, on Iso-Britannian
alennus kompensoitu ottamalla muilta enemmän. Tästä tietysti kärsivät
suhteellisesti eniten ne, jotka ovat EU:n ns. nettomaksajia, kuten esimerkiksi
Suomi.
Brysselin lasiseinäisissä rakennuksissa majailevien byrokraattien
painajainen on, että EU-maihin alkaa vaalien lopputuloksina syntyä
EU-kriittisiä hallituksia, jotka kyseenalaistavat demokratian ulottumattomissa
olevien korkean tason virkamiesten johdolla käynnistetyn EU:n
liittovaltiokehityksen. Sen vuoksi Suomen hallituksen kokoonpano on noteerattu
ulkomaita myöten; jos pelkästään EU-myönteiset puolueet olisivat voittaneet
vaalit, ei Suomen vaalitulos olisi kiinnostanut ketään, koska umpilojaali ja
reippaasti vedätettävissä oleva pikkukansa Euroopan pohjoissyrjällä olisi ollut
täysin harmiton, joskin hyödyllinen kokoelma tolloja. Nyt asiat ovat hieman
toisin ja se antaa toivoa, että Suomi vielä jonain päivänä nousee kuiville
tästä(kin) suosta.
Eräät Valkorosvon tuttavat ovat melko jyrkkäsanaisesti
ilmaisseet, että seuraavat 4 vuotta ovatkin sitten jatkuvaa duunarien
kyykytystä ja kaikkinaisen hyvinvoinnin alasajoa. Valkorosvo ei tähän
väittämään suoranaisesti usko. On selvää, että nykyinen hyvinvoinnin taso
putoaa, mutta mistä tingitään ja kuinka paljon, on sentään toistaiseksi suomalaisten itsensä
päätettävissä.
 |
| Työn orjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus... |
Tämän aamun uutisissa oli jo nähtävissä esimakua, mihin
voidaan lopulta päätyä, jos tahti ei muutu. Syöksykierre alkaa harmittomasta ”vakavasta
huomautuksesta”, jota EU:ssa parhaillaan pusataan. Vakava huomautus on tulossa
Suomelle kehnosta taloudenpidosta, jonka pääsyylliset ovat muutaman edellisen
hallituksen aikana vallankahvassa roikkuneet puolueet. Valkorosvo ei jaksa
niitä tässä luetella, jokainen voi itse tarkistaa vaikkapa kolmen edellisen
hallituksen kokoonpanot. Sieltä niitä syyllisiä löytyy. Kannattaa muuten panna
merkille, että ”vakava huomautus” singahtaa Brysselistä huomattavasti nopeammin
sellaisiin maihin, joissa hallitus tai tuleva hallitus on edes jossain määrin
EU-kriittinen...
Muutaman tiukkasanaisen huomautuksen jälkeen, ja kun valtion
lainakorot ovat nousseet tarpeeksi, paikalle saattaa pölähtää IMF:n ja muutaman
muun tahon ”konsulttiryhmä”. Sen jälkeen suomalaisten ei sitten enää
tarvitsekaan päättää mistä tingitään; muut tekevät sen konsulttityönä koko
kansan puolesta. Siihen tilanteeseen ei varmaan kukaan suomalainen halua
joutua, eihän? Valkorosvo uskoo, että ei halua ja siksi on tehtävä tukku ikäviä
päätöksiä, joissa jokainen joutuu luopumaan jostakin. Suomen tulevaa hallitusta
on syytetty konservatiiviseksi, mutta tällä kertaa taitaa ay-liike olla se
konservatiivisin taho; yhteiskuntasopimuksesta keskustellessa ei haluttu edetä
edes tinkimisvaiheeseen, vaan torpattiin koko homma kerralla. Kovin ikävää,
että sekä työntekijöiden että työnantajien edunvalvontatahot eivät vieläkään
taida ymmärtää, kuinka vakavassa tilanteessa Suomi oikeastaan on.
Valkorosvo kirjoitti aiemmissa blogipäivityksissä
globalisaatiosta ja mitä se merkitsee. Tässä yhteydessä ei kannata toistaa
noita jutttuja. Jos ne kiinnostavat, kannattaa lukea aiempia blogipäivityksiä.
On kuitenkin syytä pitää mielessä, että globalisaatiossa jokainen kansa ja
valtio vastaa itse tekemisistään ja jos päästää kilpailukykynsä retuperälle, se
on kyseisen kansan pääsärky. Tästä nuo Suomenkin ongelmat pohjimmiltaan kumpuavat.
PS:
Ennen kuin kukaan alkaa viisastella, että Valkorosvo ei äänestänyt ja siksi tällaisia ei saisi kirjoittaa, niin Valkorosvo toteaa että kyllä tuli äänestettyä. Äänestämättä jättäminen on kuitenkin myös kannanotto, joten nukkuvien puolueen voimaa ei kannata vähätellä. Kun nukkuvien puolueen "äänisaalis" kasvaa, nykyisen demokratian legitimiteetti vähenee.
EU-kriittisin terveisin,
Valkorosvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti