27. SKOOTTERITAKSEJA JA MUUTA TUTINAA

Valkorosvo on siitä onnellisessa asemassa, että työn puolesta saa huuhailla pitkin poikin Myanmaria. Tavallisen turistin kierros on suppeampi ja varmaan huomattavasti kalliimpikin. Tarkoitus on kertoa näistä visiiteistä ja laittaa kuviakin paikoista näytille, kunhan vain ehtii. Aloitetaan matkakertomussarja vaikkapa paikasta nimeltä Mandalay.

Mandalay sijaitsee noin 640 km Yangonista pohjoiseen. Maanjäristyksistä puhuttaessa on hyvä tietää, että Mandalay on rakennettu suoraan tektonisten laattojen saumakohtaan, joka tunnetaan nimellä Sagaing fault. Mandalay on hyvin erinäköinen kaupunki kuin Yangon. Mandalayn keskusta on entinen kuninkaan palatsi; neliönmuotoinen alue, kaksi kilometriä kanttiinsa ja muurien lisäksi vallihaudan ympäröimä. Mandalayn kadut kulkevat valtaosin ruutukaavan mukaan ja suurin osa kaduista on numeroitu, joillakin kaduilla on myös nimet. Rakennuskanta on enimmäkseen matalaa, kolmikerroksista tai korkeintaan viisikerroksista. Ensikertalaiselle Mandalay on hankala paikka suunnistaa; katsoo mihin tahansa, kaikki näyttää samalta puiden seassa piileksivältä talomassalta ja mitään erityisiä maamerkkejä ei ole.

Mandalayn kartta

Valkorosvo on nyt vieraillut Mandalayssa kahdesti ja molemmilla kerroilla lentoasema on tullut tutuksi. Tuntuu omituiselta, että lentoasema voi olla niin hiljainen. Mandalayn kenttä ottaa vastaan myös kansainvälistä liikennettä, mutta koneita ei vain näy. Ilmeisesti niitä aikataulun mukaan kuitenkin joskus kulkee.

Mandalayn kansainvälisen lentokentän sykkivä ja hektinen ilmapiiri välittynee kuvasta?

Sisätiloissa on myös syytä varautua ruuhkiin. Muista saapua lähtöselvitykseen ajoissa!

Lentokentältä kaupunkiin on 30-40 minuutin ajomatka. Mandalay sijaitsee matalahkolla ylängöllä, joka on niin tasainen, että pohjanmaalaisetkin olisivat kateellisia. Katse kantaa kauas ja katsoo mihin suuntaan tahansa, voi aina nähdä vähintään yhden kullatun pagodan kiiluvan auringossa. Muuta erikoista maisemassa ei sitten olekaan, ellei riisipeltoja ja niillä kykkiviä ihmisiä ja työkaluja kiskovia härkiä pidä erityisen mielenkiintoisina.

Mandalayn vieressä virtaa iso joki, joka mahtuu kuivana kautena uomaansa erinomaisesti hiekkasärkkien sekaan pujottelemaan. Kun Myanmarissa tulee vettä, sitä tosiaankin tulee. Valkorosvon ensimmäinen Mandalay-visiitti osui kuivaan kauteen. Silloin maiseman yleisväri oli ruskea ja seassa jotain vihertävää. Toinen vierailu sattui monsuunin alkuun ja vierailua edeltävinä viitenä päivänä oli Mandalayssa satanut. Joessa ei ollut hiekkasärkkiä näkyvillä, mutta vettä sitäkin enemmän.

Ensimmäisen reissun ruskeat pellot olivat muuttuneet järviksi. Kahlaajalinnut puuhastelivat perheinensä vihreässä ruohikossa ja maiseman yleisväri oli muuttunut ruskeasta vihreäksi. Värin lisäksi oli muuttunut myös haju. Kuivana kautena ilmassa ei tunnista erityistä hajua, mutta monsuuniaikaan ilma on raskaampaa hengittää ja mukana tulee bonuksena lahoamisen ja mätänemisen haju. Näihin tulvajärviin ei ole kovin viisasta mennä uimaan.

Joki ja uusiojärviä Mandalayn maisemissa

Olisiko tämä jotain mitä voisi kutsua "kosteaksi ja pitkäksi lounaaksi"?

Reippaat sateet näkyivät myös katukuvassa. Moni aiemmalla reissulla nähty piha oli muuttunut järveksi ja ravintoihin asteltiin tiiliskivisiltoja pitkin. Kaduilla lainehti vettä ja liikenne oli tavallista hitaampaa, joskaan Mandalayssa ei muutoinkaan ajeta niin kovaa kuin Yangonissa.

Mandalay on kuin mikä tahansa muu aasialainen kaupunki, eli yleisin kulkuväline on skootteri. Niitä on paljon ja ne tekevät liikenteestä melkoista puuroa. Sen vuoksi skootterit on Yangonissa kielletty. Jos näin ei olisi, Yangonissa olisi melkoisen toivotonta päästä mihinkään. Mandalayssa skoottereita ei ole kielletty ja niitä käytetään sujuvasti niin ihmisten kuin tavaroidenkin siirtämiseen paikasta toiseen.

Kun Valkorosvo pääsi kurssin pidon jälkeen hotellille, oli illan suunnitelman ensimmäinen tavoite ostaa pieni pullo paikallista viskiä. Puolen litran taskumatti paikallista tislettä maksoi 2 dollaria (sis. haittaverot ja liikevaihtoveron). Illan pimetessä Valkorosvo taikoi tisleestä juomakelpoista sopivalla lantringilla ja parin paukun jälkeen oli aika siirtyä kuninkaan palatsin läheisyyteen einehtimään. Matkaa hotellilta ruokapaikkaan oli jokunen kilometri, hieman liikaa käveltäväksi tuntemattomassa kaupungissa.

Aasialainen yleiskulkuväline

Kun Valkorosvo saapasteli pihalle hotellin etuovesta, kyyti järjestyi valehtelematta alle viiden sekunnin. Kadunsyrjään karautti nuori mies ja kysyi mihin olin menossa. Sanoin ravintolan nimen ja illan tarjous oli 3000 Kyatia menopaluu (3 dollaria, hiukan alle). Valkorosvo tunsi itsensä siirtomaaherraksi, koska hinta sisälsi myös kuskin odottelun. Eipä muuta kuin Valkorosvo skootterin takaritsille istumaan ja menoksi. Kyyti oli eksoottista, kypärätön kuski kuritti vanhaa skootteria ja sai houkuteltua sen joltiseenkin vauhtiin. Vauhti tuntui kovemmalta kuin se todellisuudessa oli; kello oli illalla kahdeksan huiteilla, mutta säästäväiset myanmarilaiset eivät tapaa valoja käyttää, olihan luonnonvalon määrä tulkittavissa vasta tukevaksi hämäräksi, ei pimeydeksi. Sitä paitsi, vastaantulijoita oli sen verran paljon, että ne olisivat saattaneet ylimääräisestä valosta häikäistyä.

Kuljettajan kaistanvaihdot ja ryhmittymiset olivat sen verran luovia tapahtumia, että suomalainen autokoulunopettaja repisi hiuksia tukkoina päästään. Ajokoetta vastaanottava katsastusinsinööri menisi luultavasti sanattomaksi.

Iltaruokailun jälkeen kuljettaja tipautti Valkorosvon takaisin hotellille ja Valkorosvo palasi hetkeksi lasisen meditaation pariin ennen siirtymistä unten maille.

Yöunet olivat hyvät ja rauhalliset. Valkorosvo avasi silmänsä yksi kerrallaan uuteen päivään aamusella tasan kello kuusi.

Krapulaa ei ollut, mutta jotakin omituista huoneessa oli. Valkorosvolla meni hetki tajuta, että omituisuus liittyi vaatekaappiin Sen ovet olivat apposen auki, vaikkei Valkorosvo ollut laittanut sinne mitään; kyllä vaihtokalsarit voivat olla ihan hyvin matkalaukussa. Valkorosvo hilasi ruhonsa ylös sängynpohjalta ja katseli ympärilleen. Toinen erikoisuus löytyi huoneen keskilattialta.

Minibaarijääkaappi, jonka kuului olla omassa lokosessaan vaatekaapin alapuolella, oli sähköjohto irti nykäistynä keskellä huoneen lattiaa. Sen edessä oli yksi avaamaton ja kaatunut limutölkki. Valkorosvo avasi jääkaapin: muut tavarat, eli eiliset ostokset ja hotellin tarjoamat vesipullot, olivat jääkaapin sisällä umpilämpiminä sikin sokin.

Valkorosvo kurkkasi sängyn alle ja näki normaalin rakenteen: runkopatja, jonka kulmissa oleviin jalkoihin oli kiinnitetty huonekalupyörät. Ja lisäksi tietysti kasa villakoiria.

Olikos tämä nyt toinen vai kolmas maanjäristys, jonka Valkorosvo on kokenut? Mandalayn ympäristössä järisee päivittäin. Yön aikana oli ilmeisesti tullut sen verran iso vaakatason heilahdus, että minibaarijääkaappi oli lähtenyt omille teilleen, samalla auennut ja yksi tölkki tipahtanut lattialle. Vaatekaapin ovet olivat auenneet samassa rytäkässä. Valkorosvo ei ollut herännyt moiseen heilahdukseen, koska huonekalupyörät olivat lieventäneet sen olemattomaksi. Järistys ei ollut mitenkään suuri, sillä rakennus oli kaikin puolin täysin ehjä. Näitä sattuu.