Valkorosvo tarjoilee toisen matkapäivityksen. Olkaapa
hyvät...
Valkorosvon piti kurssittaa parikymmentä ihmistä paikassa
nimeltä Pyay. Mikäs siinä, matkaa Pyayhyn on Yangonista noin 300 km ja Pyayssa
ei ole lentokenttää. Autoilu ja ajankulu suhtautuvat Myanmarissa toisiinsa
samoin kuin Nepalissa; kilometreillä ei ole suurta merkitystä, pikemminkin
kannattaa tutkailla tunteja. Navigaattori rehentelee, että Yangon-Pyay sujuisi
autolla 4.5 tunnissa. Kun oikein kunnolla ajaa ja liikennettä on vähän, pääsee
hieman yli 5 tunnin. Bussilla matkaan kuluu kaikkiaan hieman yli 7 tuntia.
Tähän asti Valkorosvo on elellyt siirtomaaherroiksi kun
työmatkoista on kysymys. Käytössä on ollut firman auto ja höveli kuski tai
sitten on matkailtu potkurikoneella. Tällä kertaa lentokone oli pois laskuista
ja kaikilla firman autoilla muuta käyttöä. Jäljelle jäi siis tutustuminen
paikalliseen bussimatkustamiseen. Vähän se tietenkin Valkorosvoa epäilytti, kun
on jo pitkään katsellut miten bussit Yangonin liikenteessä käyttäytyvät:
kiiluvasilmäiset ja takkupäiset nuorehkot paikalliset Pikitukat kurittavat
parhaat päivänsä nähneitä intialaisia bussinraatoja ja tekevät liikenteen
seassa kaikkea mahdollista, mikä muualla luokiteltaisiin joko
itsemurhayritykseksi tai törkeäksi liikenteen vaarantamiseksi. Vaan ei auta,
työt on tehtävä.
 |
| Mutkaa ja suoraa muttei mäkiä ole matkan varrella... |
 |
| Halpaa on: yhdensuuntainen matka 5000 Kyatia (4.5 USD). |
Toisin kuin luulisi, bussiasema näille ns. kaukoliikenteen
autoille ei ole Yangonin keskustassa, vaan lentokentän takana teollisuusalueen
kyljessä noin 12 mailia kaupungin keskustasta. Bussiasema on ehkä väärä sana,
pikemminkin kyseessä on kaupunginosa, jossa busseja on katuvierillä valmiina
lähtöön joka puolelle maata. Valkorosvo laskeskeli pikaisesti, että reilu 100
autoa pakkasi kyytiin matkustavaisia. Säpinä oli melkoinen ja meteli myös,
mutta kummallisesti asiat lutviutuivat. Oikea bussi pyöreäsilmäiselle
ulkomaanelävälle löytyi melko helposti. Avulias työntekijä nappasi matka-askin
ja tunki sen säilytystilaan, jossa ennestään näkyi olevan tuhannen kappaletta
kananmunia siististi pakattuna, teipillä ja narulla koossa pysyviä nyssäköitä
sekä poljettavan Singerin sukulainen. Sellaisen Valkorosvo on viimeksi nähnyt
varmaan 30 vuotta sitten.
Vähän ennen lähtöä busssiin hyökkää muutama turvonnut ja
pistävältä hieltä haiseva burmalaismamma ja jokainen kantaa vatia päänsä
päällä. Kaupan on hedelmiä ja kaikkea muuta mahdollista matkaevääksi.
Bussiyhtiö tarjoaa matkajuomaksi pullon vettä (sis. lipun hintaan).
 |
| Yksi Yangonin bussiaseman "laiturialueista". Ja näitä on sitten jokunen... |
 |
| Asia Express -vuoro lähdössä Pyayta kohden 5 minuutin kuluttua. |
Torvensoiton ja muun mekkalan myötä bussi mateli pois
asema-alueelta ja hilasi itsensä valtatielle. Matka oli alkanut. Bussimatka on
pitkäveteinen ja vaatii kärsivällisyyttä. Maisemat Yangonista Pyayta kohden
mentäessä ovat hyvin tasaiset. Riisipeltoa. Voimajohtopylväitä. Riisipeltoa.
Ruskeita, tolppien nokassa kököttäviä asumuksia aina muutaman kilometrin
välein. Riisipeltoa. Pagoda. Riisipeltoa. Temppeli. Riisipeltoa. Bussi ottaa
lisää matkustavaisia kyytiin lähes joka kylästä ja aina silloin tällöin joku
jää pois kyydistä. Lukemisesta ei tule mitään, koska auto pomppii koko ajan.
Valkorosvolla oli näköalapaikka sekä meno- että tulomatkalla. Aitiopaikalta
pääsi tutustumaan, miten kuljetuspalvelu Myanmarissa hoituu.
 |
| Buddha suojelee myös hulluja ja humalaisia. Siksi Buddhan kuvia on joka paikassa. |
Suomessa bussilla matkustamisessa ei ole mitään hohtoa ja puhelu
kuljettajan kanssa on kielletty. Sen lisäksi suomalaisissa busseissa on kaiken
maailman kieltolätkiä sekä ulkona että sisällä. Myanmarissa asia on toisin.
Tupakkaa ei bussissa poltella, mutta muutoin ihmiset saavat olla niin kuin
ovat.
Valkorosvolla oli tilaisuus nähdä kaksi eri tapaa miten bussiyhtiön henkilökunta toimii. Menomatkalla bussi oli vasemmanpuoleiseen liikenteeseen
tarkoitettu vekotin. Sen vuoksi autossa oli kuski, apukuski ja rahastajan
virkaa toimittava henkilö. Tässä versiossa kuski ajaa niin kovaa kuin pystyy ja
vasemmalla istuva apukuski kertoo milloin pääsee ohittamaan. Kun lupa tulee,
sitten mennään. Rahastaja tarkistelee liput ja matkustavaisten nimilistat ja
pitää huolta, ettei kukaan matkusta pummilla liian kauaksi. Jokainen kyytiin
noussut matkustaja ohjataan henkilökohtaisesti numeroidulle paikalleen rahastajan
toimesta. Pysähdyspaikkojen lähetessä rahastaja kiljuu pysäkkien nimiä ja
haeskelee poisjäävät matkustajat listojensa perusteella. Saattaa tuntua
oudolta, mutta matkustajat tipautetaan keskelle tietä, koska poistumisovet ovat
väärällä puolella. Tämän vuoksi apukuski menee aina ulos ja huitoo mahdollista
ohitusta kärkkyviä autoilijoita kurvaamaan hieman kauempaa. Valkorosvon
paluumatkalla Yangoniin käytössä oli oikeanpuoleisen liikenteen bussi. Tällöin
apukuskia ei tarvita. Rahastaja tekee samat hommat ja matkustajat selviävät
todennäköisemmin hengissä kun poistuvat bussista pientareen puolelle.
Koska reissu on pitkähkö, on puolimatkassa puolen tunnin
pysähdys. Paikka on nimeltään Tharrawaddy ja paikallinen ABC puolestaan Dawn
Restaurant. Siellä ravitaan ja kusetetaan niin kuskit kuin matkustajat.
 |
| Kuski pistää nortiksi ennen ruokailua. |
 |
| Nauravia nakkeja ja Pellen lihapullia on ihan turha etsiä. Sen sijaan tarjolla on nuudelia ja jotakin. |
 |
| Vahinko ettei valokuvissa voi siirtää mukana hajua. Se kertoisi aika paljon. |
Länsimaisilla hygieenikoilla saattaisi olla ongelmia tämän
paikan kanssa, mutta kyllä siellä vessassa käy ja jotain syö. Myanmarilaiset
kylät ja pikkukaupungit näyttävät paljolti samalta, niin Tharrawaddykin; yksi
pääkatu, muutama parempikuntoinen valtion hallintorakennus ja loppukylä vähän sinne
päin. Reissulla käy varsin selväksi, missä päin maata on rahaa ja missä ei.
 |
| Yangoniin vain 3.5 tuntia. |
 |
| Pyayhyn vain 3.5 tuntia. |
Puolen tunnin sapuskoinnin jälkeen rahastaja kokoaa laumansa
ja huolehtii että kaikki palaavat paikoilleen. Sama riisipeltoralli jatkuu. Oman
lisänsä menomatkaan tuo se, että bussin ilmastointilaitteen kompressori hajosi.
Loput 3.5 tuntia Valkorosvo ja muut matkustajat saivat haistella
toistensa hikeä ja avoimista ikkunoista tunkeutuvia savunlöyhähdyksiä, kun
maajussit joka puolella matkan varrella kulottivat peltojaan.
Jos vilkaisee Myanmarin karttaa, huomaa että maata halkoo
iso joki, Irrawaddy. Se aloittaa taipaleensa pohjoisen vuoristoista, ohittaa matkallaan Mandalayn ja
monia muita paikkoja, joista yksi on Pyay. Etelä-Myanmar Yangonista länteen on
Irrawaddyn suistomaata. Siellä on suurimmat ja hedelmällisimmät riisipellot ja
aiemmin Valkorosvo on jo maininnutkin, että Myanmar on yksi maailman
suurimmista riisintuottajista. Irrawaddy on parhaimmillaan pari kolme
kilometriä leveä ja sitä pitkin toimii laivaliikenne kautta koko maan. Myös
turistiristeilyjä on tarjolla. Myanmarin sää koostuu äärimmäisyyksistä. Kun on
kuiva kausi, joet kuivuvat ja kutistuvat. Monsuuniaikana joet tulvivat ja
vedenpinta nousee useita metrejä.
 |
| Irrawaddy Pyayn rantakadulta kuvattuna. Monsuunin aikaan hiekkasärkät katoavat... |
 |
| Joella kulkee kaikennäköistä vempelettä ja kalastajaa. |
 |
| Pyayn silta kuvattuna Southern Star -ravintolan terassilta. Kuivana kautena ravintola on tolppien varassa ja ruohikko kasvaa. Monsuunin aikaan vesi nousee niin paljon, että ravintola on on kokonaan veden päällä tolppiensa varassa. Kaikki mitä kuvassa näkyy, peittyy veteen. |
Pyay on noin 200000 asukkaan pikkukaupunki, jossa ei
liiemmin turisteja vieraile. Se on merkittävä liikenteen solmukohta, koska
Irrawaddya ylittäviä siltoja ei ole turhan montaa. Yksi niistä on Pyayssa.
Pyayn kuuluisin nähtävyys on Myanmarin suurin Buddha-patsas ja sitä ympäröivä
temppelialue kaupungin keskustassa.
 |
| Vieressä näkyvät rakennukset antavat osviittaa mittakaavasta. |
Valkorosvo vietti pari yötä erikoisessa hotellissa, jossa
huoneet oli rakennettu tekojärven päälle. Tekojärvessä majaili lauma ahneita
kaloja, jotka olivat kovin persoja paahtoleivälle.
 |
| Majapaikka |
 |
| Sintit tulivat oven viereen ihmettelemään, josko Valkorosvolla olisi jotain evästä tarjota. |
Aiemmin on tullut mainittua, että Aasiassa toimiva periaate
on ”trust but control”. Varsinkin turistia tykätään vedättää, ei kovin pahasti
mutta jos nyt vähäsen kuitenkin. Turisteilla on eri hinnat kuin paikallisilla
ja ulkomaalaislisä voi joskus olla aika roisi. Eli kannattaa olla tarkkana eikä
hyväksyä ihan mitä tahansa.
Valkorosvo sai tästä hyvän esimerkin, kun oli kirjautumassa
ulos hotellista. Hotellit tykkäävät Myanmarissa laskuttaa dollareissa, ja
sellainen lappu Valkorosvollekin esiteltiin. Valkorosvo kaivoi pinkan
paikallista valuuttaa esiin ja kysyi paljonko Kyateja tarvitaan. Hotellin
kerberos laskeskeli hetken ja esitti summan. Se oli Valkorosvon mielestä
korkeahko ja niinpä Valkorosvo halusi tietää käytetyn Kyat – USD vaihtokurssin.
Hetken mietiskelyn jälkeen sellainen esitettiin. Valkorosvo kysyi, että koska
tällainen kurssi on noteerattu. Kello oli hieman yli kahdeksan aamulla.
Valkorosvolle vastattiin että tämä on viimeisin, aivan juuri tehty noteeraus.
Kerberoksen naama oli näkemisen arvoinen, kun Valkorosvo
selitti, että Myanmar National Bank noteeraa USD-kurssin kerran päivässä kello
11. Eilinen kurssi on tällainen ja herra hotelliherralla on aika tavalla
toisenlainen kurssi. Seuraava noteeraus tapahtuisi kolmen tunnin päästä.
Kerberos meni merkillisen näköiseksi, takoi vähän aikaa laskintaan ja sopiva,
yhteinen kompromissihinta saatiin kuin saatiinkiin aikaiseksi.
Paluumatka Pyaysta oli yhtä tapahtumaköyhä kuin
menomatkakin. Tuntui jotenkin kotoisalta palata Yangoniin ja heti ensi töikseen
tapella taksikuskin kanssa bussipysäkillä. Tällä kertaa taksikuskilla oli
mielessä nyhtää oikein kunnon turistilisä; normaalisti matka maksaisi 3000
Kyatia, mutta kaveri pyyteli heti ensi töikseen 8000 Kyatia. Valkorosvo
ilmoitti että ei käy. Tuolla hinnalla jo kävelee kämpille. Valkorosvo otti
laukun käteen ja repun pykälään. 300 metrin jaloittelun jälkeen tarjottu
taksikyyti tuli toiselta tarjoajalta sillä hinnalla kuin piti.
Kämpille päästyä piti ensimmäiseksi käynnistää Spotify ja
kuunnella raskaampaa rokkia. Bussimatkalla Valkorosvon korvia kyllästettiin 14
tunnin ajan iloisilla mediumhitailla balladeilla, joita kaikki aasialaiset
rakastavat ja tykkäävät hihkua karaokessa. Kyllä noita jokusen kuuntelee, mutta
14 tuntia alkaa olla hieman liikaa. Videoista päätellen laulujen tarina oli
aina sama: oli tyttö ja poika,onnellisia ollaan, poika lähtee, tyttö vartoilee,
poika tulee takaisin ja taas kaikki on hyvin. Jos suomalainen iskelmä on
imelää, tämä vie vielä siitäkin reippaasti voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti