24. SANDRA BULLOCKIN JALANJÄLJISSÄ

Ottiatuota, ensin oli vesifestivaali nimeltään Thingyan. Tai tarkemmin sanottuna, ensin oli festivaali ja sen jälkeen tuli vettä. Myanmarissa niin kuin muuallakin Kaakkois-Aasiassa on käytännössä kolme vuodenaikaa. Ensimmäinen niistä on nimeltään kuiva ja kuuma kausi. Kestoltaan se on nelisen kuukautta alkaen helmikuulta ja loppuen toukokuuhun. Tänä aikana vesisateet ovat hyvin harvinaisia ja lämpötila kohoaa kauden loppua kohden. Myanmarissa helmikuun lämpötilat ovat 30 asteen nurkilla, mutta huhti-toukokuussa päiväsaikaan normaali lämpötila on noin 40 astetta.

Huhti-toukokuussa ilmankosteus alkaa nousta, kun ollaan siirtymässä toiseen vuodenaikaan eli monsuuniin. Monsuunikausi kestää myös noin 4 kuukautta ja silloin sataa käytännössä joka päivä. Toisinaan voi sataa vuorokauden ympäri, mutta yleensä sade tulee rankkoina kuuroina iltapäivisin ja iltaisin. Kesäkuusta syyskuuhun sateenvarjo on vakiovaruste ja tuolloin myös paikalle eksynyt turisti ymmärtää jalkakäytävien viereen kaivettujen ojien merkityksen.

Lokakuun alusta sateet loppuvat ja alkaa kuiva ja viileä kausi. Viileys on suhteellista. Paikallisittain voinee puhua viileydestä, kun aamulämpötila on 20 asteen paikkeilla ja päivisin lämpötilat pysyttelevät 30 asteen tuntumassa.

Satunnaiset vesisateet alkavat Myanmarissa kohta Thingyanin jälkeen. Niin tapahtui tänäkin vuonna. Monen aurinkoisen päivän jälkeen oli outoa, kun 23.4. iltapäivällä valo muuttui ulkona omituiseksi. Hetki tämän jälkeen alkoi tuuli. Se vinkui aluksi vienosti toimiston nurkissa, mutta neljännestunnin kuluttua tuntui kuin loppumaton pikajuna olisi jymistellyt rakennuksen ohitse. Toimistorakennuksen eteistilat ovat suoraan yhteyksisssä ulkoilmaan. Eteisessä ollessa silmiä alkoi kirvellä ja lattialla olleet roskat ja lehdet saivat kyytiä pieneltä trombinpoikaselta. Tupakan syttymisestä ei ollut puhettakaan.

Sateet tulevat / 23.4.2015 iltamaisemaa toimiston ikkunasta nähtynä

Maisema suurin piirtein samaan suuntaan kuvattuna 24.4.2015 aamusella

Valkorosvojoukkio poistui hyvässä järjestyksessä työpaikalta kuuden aikoihin illalla ja suuntasi kotia kohden. Muutaman minuutin kuluttua alkoi sade. Auton pyyhkijät eivät kyenneet tekemään päälle kaatuvalle vesivirralle oikeastaan yhtään mitään. Muillakin autoilijoilla oli sama ongelma, joten liikenne eteni kävelyvauhtia.

Hollywoodissa on kuuluisa kadunpätkä, Walk of Fame, jolla on betoniin tallennettuja kuuluisuuksien kämmenen- ja jalanjälkiä.

Sandra Bullock / Walk of Fame

Valkorosvojoukkion kotipesälle menevä pikkukuja oli saanut juuri täksi päiväksi uuden peitteen. Monesti Myanmarissa tiet tehdään siten, että pohjana oleva maa tasataan, päälle viritetään betoniraudoitus ja lopuksi päälle kaadetaan jumalaton läjä betonia ja tasoitetaan lopputulos tietä muistuttavaksi.

Näin oli tehty Valkorosvon kotikujallakin. Edellisenä iltana paikalliset työmiehet virittelivät betoniraudoitusta lähemmäs puoleenyöhön. Työpäivän aikana koko katu oli sitten onnistuttu valamaan. Kenellekään ei tietenkään tullut mieleen kuunnella säätiedotusta, joten valu sai loppuiltapäivästä varmasti tarpeeksi vettä. Valkorosvo uskoo nyt tehdyn valun kestävän varmasti rajoitetun ydinsodankin ilman suurempia vaurioita.

Koska katu oli valettu laidasta laitaan, valkorosvojoukkiolla ei ollut muuta keinoa edetä 50 metriä kotiportille pilkkopimeässä ja kaatosateessa kuin kävellä 10-15 sentin paksuisen tuoreen betonin seassa kotia kohden. Loppuilta sujuikin sitten rattoisasti taskulampun valossa vessaharjalla kenkiä pesten; sähköt olivat poikki jokusen tunnin. Yläkerran ukko kyllä järjesti valoa salamoinnin muodossa, mutta se ei pesuhommissa paljoa auttanut. Lopulta piti laittaa generaattori käyntiin, jotta hommasta tulisi jotakin. Valkorosvo tunsi kieltämättä pientä jännitystä touhutessaan kaatosateessa sandaalit jalassa ja vesilätäkössä seisten kun samalla käänteli englantilaisperäisiä kolmivaihevirtakytkimiä oikeisiin asentoihin. Koska tämä teksti on syntynyt, lukijat voinevat päätellä, että ainakin tällä kertaa Valkorosvo säästyi sähköteloitukselta. Tämän päivän jännitysmomentti on, mahtaako taloudenhoitaja saada kolmista housuista irti betonit ja montako kiloa sitä kaiken kaikkiaan mahtaa tulla.

Aamun valjetessa Valkorosvo meni kahville ja totesi kadunvalannan onnistuneen. Samalla oli syntynyt Myanmar Walk of Fame; ihan kenelle tahansa on helppo päätellä, mihin taloon saapastelijat ovat olleet matkalla.

Myanmar Walk of Fame

Tällä Walk of Famella ei tarvitse raaputtaa nimikirjaimia tai päivämääriä. Jalanjäljet puhuvat puolestaan.

Valuvikaisin terveisin,

Valkorosvo

23. VALKOROSVON VAALIANALYYSI

Päivää taas,

Nyt on aika rikkoa radiohiljaisuus ja laittaa nettiin muistiin muutama sananen Suomen vaaleista. 19. huhtikuuta 2015 Valkorosvo istuskeli rouvan kanssa kotosalla sohvalla ja nautiskeli shampanjan ja lohileivän voimalla vaalivalvojaisten annista. Samalla oli hupaisaa seurata mitä somessa tapahtuu; puhelin surahteli taajaan sohvapöydällä, kun Valkorosvon kaverit päivittivät Facebookiin melkoisia mielenilmauksia vaalien tiimoilta. Reilun 50 vuotta tätä elämää katselleena ja useammat vaalit nähneenä ei voi kuin todeta, että suomalaisilla (hieman yleistäen) tuntuu olevan kovin lyhyt muisti ja demokratiaa ei ymmärretä, jos vaalitulos ei ole oman mielen mukainen. Erityisesti perussuomalaiset tuntuvat hiertävän kivenä monen kengässä.

Erityisen huvittavaa oli vaalistudion ”asiantuntijoiden” asenteellisuus. Näki selvästi, että nämä ”asiantuntijat” olivat jo valmiiksi miettineet jälkiviisastelevat mitäs minä sanoin –kommentit tilanteeseen, jossa perussuomalaisten kannatus olisi romahtanut. Kovin moni tuntui toivovan Soinin sakin jäävän yksien vaalien tähdenlennoksi. Näytti olevan melkoinen tekeminen miettiä asiaa uusiksi TV-kameroiden edessä, kun näin ei käynytkään. Valkorosvon mielestä perussuomalaisten menestys oli osoitus toimivasta demokratiasta ja kerrankin kansalaisten ääni kuului erinomaisen selkeästi.

Viimeiset 4 vuotta on tehty kokoomusvetoista politiikkaa, jossa vonkamiehenä on toiminut demarit ja naulapoikina muutama piskuinen takiaispuolue. Vaalien tulos ilmaisi melkoisen selkeästi, että nyt riittää. Kaksi suurinta oppositiopuoluetta kasvatti asemaansa; keskusta haali rutkasti lisäpaikkoja ja kaikkien sylkykuppina toimineet perussuomalaiset säilyttivät asemansa. Tässä vaiheessa voinee sanoa, että Suomen puoluekartassa on tapahtunut pysyvä muutos, sillä kolmen suuren sijaan politiikassa on neljä keskisuurta toimijaa.

Kokoomus saavutti torjuntavoiton häviämällä vain vähän edellisiin vaaleihin verrattuna. Demarit sen sijaan kokivat melko täydellisen romahduksen; kannatusluvut olivat lähes 10 % alemmalla tasolla verrattuna niihin aikoihin, kun demarit kehtasivat tituleerata itseään valtionhoitajapuolueeksi.

Ennen kuin uudet kansanedustajat pääsevät käsiksi asioihin, maahan on saatava aikaiseksi hallitus. Siinä riittää Sipilälle haastetta ja unettomia öitä. Kuten tiedossa on, uuden hallituksen taival ei ole mukava. On paljon tuskallisia päätöksiä tehtäväksi ja noita päätöksiä ei voi enää lykätä seuraavalle vaalikaudelle. Jos näin tehdään, on todellinen riski sille, että Suomen talous on EU:n ja IMF:n täydessä kontrollissa ja jonkinlainen troikka käy kertomassa, miten Suomen talous sopeutetaan ehtona syömävelaksi otetun lainarahan saannille. Niin vaalipuheissa kuin muutenkin Suomessa on täydelleen sotkettu kaksi asiaa, joilla on toki tekemistä keskenään. Nämä asiat ovat velkamäärä ja velanhoitokulut. Kiihtyvätahtisessa velkaantumisessa kumpikin kasvaa, mutta vain toinen niistä on välittömästi haitallinen.

Monet puhuvat velkamäärästä, siis absoluuttisesta velkapääomasta ja kuinka paljon sitä on. Tätä halutaan vähentää. Siihen on perusteensa, jotka selviävät ihan kohta. Valtiontalous ja kotitalous ovat siinä mielessä eri asioita, että kotitaloudessa tavoitteena on maksaa velka pois ja velka on maksettava niillä rahoilla, mitä perheessä tienataan, ellei sitten lottovoitto tule ja pelasta. Valtiontaloudessa velkoja ei oikeastaan ole tarkoituskaan maksaa kokonaisuudessaan pois. Lisäksi valtiolla velkojen takuuna toimii verotusoikeus, eli tienaamispuolella on mahdollista tehdä joskus nopeitakin muutoksia. Näin ollen velan määrä valtiontaloudessa ei ole se ns. pointti.

Velanhoitokulut sen sijaan ovat. Tällä hetkellä ja ehkä vielä jokusen vuoden ajan kaikki saavat nauttia alhaisista koroista. Tulee kuitenkin se päivä, jolloin korot pomppaavat. Kun edellä selitetty velkamäärä kasvaa ja tekee sitä nopeasti ja otetulla velalla ei tehdä pysyväisluonteisia ja tuottavia investointeja, tulee eteen ongelma. Juuri nyt otetun velan hoitokulut eivät aiheuta ongelmia. Vaan entäpä silloin, kun korkotaso onkin 0 %:n sijasta vaikkapa 3 %? Tai mahdollisesti enemmän? Netistä löytyy laskelmia, paljonko 1 %:n nousu korkokuluissa on valuutassa. Muistaakseni puhutaan 1 – 2 miljardin euron vuosittaisesta rahamäärästä. Valtion vuosibudjetti on suuruusluokaltaan 50 miljardia euroa, joten velanhoitokulujen pienehkökin heilahtelu aiheuttaa helposti 1/50:n (2 %) suuruisen loven valtion budjettiin. Lisäksi tulevat tietenkin velkojen lyhennykset, jotka usein hoidetaan pikavippityyliin eli otetaan uusi, vähän isompi laina, jolla maksetaan vanha, erääntyvä vippi pois. Tämän vuoksi valtion velkaantumisen kasvuvauhti on saatava ensin hidastumaan, sitten pysähtymään ja lopulta mahdollisesti lievästi laskusuuntaiseksi.

Koska Suomelta puuttuvat perinteiset finanssipolitiikan keinot (devalvaatio) johtuen yhteisvaluutasta, on turha ripustautua jonkun muun tahon kasvuodotuksiin, kuten tähän asti on tehty. Se kasvu mitä halutaan, on tehtävä itse säästämällä kustannuksissa, olemalla tehokkaampi ja sopeuttamalla talous ympäröivään maailmaan. Globalisaatiossa on myös varjopuolia ja nyt Suomi saa nauttia niistä oikein pitkän kaavan mukaan.

Vaali- ja velkamatematiikkaa... Hyvältä näyttää, mutta kaavoissa on virhe.

Oikeastaan tuleva hallitus ei muuta ohjelmaa tarvitsisikaan. Edellä kuvatun ilmiön ymmärtäminen, riskeihin varautuminen ja tilanteen haltuunotto on se, mitä hallitukselta odotetaan. Eipä käy Sipilää kateeksi. Vaan millaisia voisivat olla hallitusvaihtoehdot? Niistä on mukava spekuloida. Eiköhän lähiviikkoina käy selväksi osuiko Valkorosvo oikeaan arveluineen…

***

VAIHTOEHTO 1: KESK – PS – KOK

Suomeen tulisi keskustajohtoinen konservatiivihallitus. Puolueiden paikkamäärä riittäisi enemmistöön eduskunnassa. Tässä vaihtoehdossa on selkeitä riskejä, jotka kokoomuksen ja perussuomalaisten linjaerimielisyydet saattavat aiheuttaa. Laskennallinen enemmistö eduskunnassa voi muuttua hyvin äkkiä vähemmistöksi.

VAIHTOEHTO 2: KESK – PS – KOK – Jokin takiaispuolue

Keskustavetoista konservatiivihallitusta vahvistetaan yhdellä pienpuolueelle, joka voisi olla vaaleissa paikkalukuaan kasvattanut vihreät tai asemansa pitänyt RKP. Takiaispuolue saa hallinnoitavakseen kevyehkön salkun ja mukaan päässeen pikkupuolueen tehtävänä on estää PS – kokoomus –akselin erimielisyyksien aiheuttama vaa’ankieliasema. Suomeksi: jos hallituksessa vaikkapa kokoomus ei ole samoilla linjoilla kuin PS ja keskusta, apupuolueen paikkamäärä eduskunnassa riittää enemmistön säilyttämiseen, vaikka kokoomus äänestäisi eduskunnassa hallituksen esityksiä vastaan. Sama pätee myös toisinpäin, koska perussuomalaiset ja kokoomus ovat mukana samansuuruisilla mandaateilla.

VAIHTOEHTO 3: KESK – PS – SDP – Jokin takiaispuolue (tai kaksi)

Tässä vaihtoehdossa eduskunnan enemmistön takaamiseen saatetaan tarvita pari apupuoluetta, mikäli perussuomalaiset ja SDP ovat erimieliset. Hallitusratkaisu olisi sikäli erikoinen, että hallitukseen otettaisiin mukaan vaalien selkein häviäjä SDP. Valkorosvo ei usko tämän vaihtoehdon olevan ensimmäisenä Sipilän mielessä; se ei heijastele vaalitulosta ja tuo lisäksi mieleen huonoja muistoja vuodelta 2011 Kataisen epätoivoisista enemmistöhallituksen kokoamisyrityksistä, joissa hallitus lopulta kasattiin vaalien häviäjien kesken.

VAIHTOEHTO 4: KESK – KOK – SDP

Aina on olemassa vaihtoehto jättää perussuomalaiset ulos päätöksenteosta. Tätähän jo vaalien jälkeisenä aamuna ruotsalainen kommentaattori ehdotti, tai pikemminkin vaati. SDP:n Rinne on ajanut jo viikko sitten miinaan paljastaessaan, että kokoomuksen ja demareiden yhteistyö ei toiminut edellisen hallituksen aikana. Tällainen ulostulo melkoisen varmasti rajaa tämän vaihtoehdon pois laskuista. Lisäksi tämä hallitusvaihtoehto ei oikein edusta muutosta, jota äänestystulos selvästi indikoi kansan haluavan.

***

Valkorosvon veikkaus on, että Suomen seuraava hallitus noudattelee vaihtoehtoa #2. Takiaispuolueena olisi vaalituloksen perusteella vihreät, mutta mahdolliset yhteistyöongelmat ja perussuomalaisten pitkään jatkunut ynsiminen vihreiden toimesta voi johtaa siihen, että apupuolueeksi valikoituu RKP. RKP:tä puoltaa myös se, että kyseinen puolue tekee kaikkien kanssa yhteistyötä puoluekannasta riippumatta, kunhan vaan hallituspaikka löytyy. Vihreillä ja keskustalla on sen sijaan isomman luokan sovittamattomia erimielisyyksiä koskien luonnonsuojelua sekä maa- ja metsätaloutta.

Vaihtoehto #2 ja takiaispuolueena RKP on Valkorosvon mielestä käytännöllisin vaihtoehto. Sen ainoa ongelma on, että se ei aivan vastaa vaalitulosta, koska vihreät oli vaalien toinen suuri voittaja. Vihreiden ydinvoima-allergia on aina iso riski ja saattaa johtaa hallituksen rivien hajoamiseen. Voi olla, että Sipilä miettii neuvonantajineen tätä puolta hyvin tarkkaan. Keskusta on toisaalta sitoutunut uusiutuvien energianlähteiden tukemiseen, mutta tämä saattaa äkkiä realiteettien edessä unohtua.

Joka tapauksessa 4 vuotta oppositiossa voisi tehdä SDP:lle hyvää. Nyt olisi korkea aika miettiä linjaa ja ketkä puoluetta kannattavat. Demarius oli kaunis aate tehtaanpiippujen varjossa. Nyt ovat jäljellä vain piiput, mutta tehtaita ei. Lisäksi maailma on muuttunut melkoisesti niistä ajoista, joihin demarit viestinsä vieläkin pohjaavat. Ehkä oppositio olisi sopiva paikka miettiä koko SDP:n konsepti uusiksi. Jos sitä ei tehdä, on vaara että SDP muuttuu vieläkin enemmän SAK:n etäpäätteeksi. Silloin puolueesta on tullut puhtaasti ammattiyhdistysmaailman lobbari. Se ei ole kovin hyvä asia eikä ainakaan edusta mitään muuta kuin vanhakantaista aatteettomuutta. Sillä ei nykymaailmassa äänestäjiä houkutella.

Edit:
Budjettivajeen suhdeluku korjattu 1/20 --> 1/50.

Nyt on aika jättää kevättä lähestyvä Suomi ja palata takaisin sorvin ääreen. Seuraavan vierailun aikana on, todennäköisesti, terminen kesä.

22. POLITIIKKAA, VIRANOMAISTOIMINTAA JA TELEPOLITIIKKAA

Tällä kertaa lomakauden alun kunniaksi Valkorosvo tarjoilee kolmiosaisen päivityksen. Olkaapa hyvät!

***

Oli maa mikä tahansa, viranomaiset ovat yhtä ihmeellisiä. Toisissa maissa viranomaisiin luotetaan kuitenkin vähemmän kuin toisissa. Sama pätee politiikkaan ja poliitikoihin.

Hiljattain Valkorosvo huomasi, että Hesarin uutiskynnyksen yli oli onnistunut kömpimään pieni ulkomaanuutinen, jossa kerrottiin Myanmarin viimeisimmästä poliittisesta debatista. Jos uutinen meni ohi, niin tässä tiivistelmä aiheesta.

Myanmarissa on tarkoitus järjestää vaalit marraskuussa 2015. Vaalit tietysti herättävät monenlaista mielenkiintoa, ja maan 48 puoluetta menevät näihin bileisiin kukin omalla agendallaan. Toiset puolueet ovat tietysti tärkeämpiä kuin toiset ja ainakin maailman mielenkiinto on kohdistunut puolueeseen NLD (National League for Democracy), jonka johtohahmona toimii ehkä maailman tunnetuin myanmarilainen rouva Aung San Suu Kyi.

Aung San Suu Kyi (vas.) saapumassa Nay Pyi Taw:ssa pidettyyn neuvotteluun

Kuten Hesarin uutisessa kerrottiin, yksi suurimmista ongelmista ratkottavaksi on se, mitä voisi tehdä Myanmarin perustuslaille, ja varsinkin kyseisen lain pykälille, jotka määrittelevät presidentin kelpoisuuden. Nykyinen perustuslaki vaatii, että Myanmarin presidentin pitää olla syntyperäinen myanmarilainen eikä hän saa olla naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Siis perheenkin pitää olla myanmarilainen. Nythän on niin, että rouva Aung San Suu Kyi on naimisissa britin kanssa ja avioliitosta syntyneet lapset ovat myös sekakansalaisia. Toinen kynnyskysymys on Myanmarin parlamentin koostumus. Nykyisen perustuslain mukaan neljännes parlamenttipaikoista on kiintiöity armeijalle. Loput jakautuvat vaalituloksen perusteella. Tähän halutaan muutosta. Tämä oli muuten se asia, josta Valkorosvo mainitsi päivityksessään ”Sonetteja laumoille”. Tällä hetkellä armeija on Myanmarissa (ainakin osittain) muuttanut rooliaan vallanpitäjästä yhteiskuntarauhan takuumieheksi. Jos parlamenttikiintiö poistuu ja armeija suljetaan päätöksenteosta vaalituloksen perusteella ja siirrytään vapaaseen demokratiaan, seuraukset voivat olla odottamattomat.

NLD on kansan keskuudessa erittäin suosittu puolue, ja sen menestys oli yksi niistä syistä, jotka johtivat sotilasjuntan vallan murenemiseen. Periaatteessa, Valkorosvo korostaa, periaatteessa vaaleissa parhaiten pärjännnyt puolue pitää ikään kuin ajatuksellisesti presidentin paikkaa omana mandaattinaan. Koska rouva Aung San Suu Kyi ei ole voimassa olevan lain mukaan kelvollinen virkaan, on takavuosina presidentiksi istutettu herra Thein Sein. Thein Sein on taustaltaan armeijan tukea nauttiva kenraali, ja NLD:n johtohahmona toimiva Aung San Suu Kyi on puolestaan on Myanmarin itsenäisyystaistelua 1947 johtaneen, 1948 salamurhatun kenraali Aung Sanin tytär.

On muitakin syitä, miksi kaikkien 48 puolueen edustajat kokoontuivat neuvonpitoon pääkaupunki Nay Pyi Tawiin. Puolueiden kantojen selvittyä on istuvan presidentin johdolla päästy siihen, että näitä perustuslakikysymyksiä käsitellään nyt kuuden puoleen kesken. Muut ilmiselvät kysymykset liittyvät, hupaisaa sinänsä, yhteiskuntarauhaan: miten taataan poliittinen vakaus ennen vaaleja ja vaalien jälkeen? Kuka siitä vastaa? Ja miten?

Yhteenvetona voinee todeta, että samanlaista jauhamista politiikka on niin Suomessa kuin Myanmarisssa. Asiat ovat vain kovin eritasoisia; Suomessa pannaan isojen asioiden edessä pää pensaaseen ja märistään lillukanvarsista. Myanmarisssa sen sijaan puhutaan vähän isommista, kansaan ja sen hyvinvointiin vaikuttavista asioista.

***

Myanmarissa on kahden viikon jakso, jolloin koko maa on käytännössä kiinni. Siinä mielessä se muistuttaa suomalaista Joulua. Kyseinen ajanjakso on huhtikuussa ja alkaa virallisesti tulevana maanantaina, 13. huhtikuuta. Kyseessä on Vesijuhla, paikallisittain Thingyan. Thaimaassa sama juhla tunnetaan nimellä Songkram. Myanmarilaiset ovat buddhalaisuudessaan hartaampia, joten paikallinen vesijuhla kestää 4 päivää, kun se Thaimassa hoidetaan pois 2 päivässä. Myanmarissa juhlakautta pidentää se, että Thingyanista siirrytään suoraan juhlimaan muutaman päivän ajan Myanmarin itsenäisyyttä.

Thingyanin aikaan kaikki ovat lomalla ja viettävät aikaa perheidensä kanssa. Yangonissa on silloin hiljaista ja valtaosa porukasta vierailee kotikulmillaan. Ne, ketkä paikalle Yangoniin tai muihin kaupunkeihin jäävät, bilettävät ankarasti. Hyvissä ajoin ennen juhlaa katujen varsille on pystytetty pari metriä korkeita lavoja, joille ihmiset kokoontuvat ja musiikki soi. Lujaa. Lavoille imetään vettä suurilla pumpuilla ja lavalla juhlijoilla on pienet letkut, joilla ruikkia vettä ohikulkijoiden ja toistensa päälle. Valkorosvo kuuli, että lippu kunnolliselle lavalle maksaa 25000 Kyatia. Sillä saa vesiruiskun ja seisomapaikan. Laittamalla toiset 25000 Kyatia lisää avautuu myös viskibuffetti. Ohikulkijoiden kastelun lisäksi saa vetää viinaa niin paljon kuin sielu sietää.

Thingyan-juhlat menossa

Toinen puoli porukasta ajelee pitkin kaupunkia avolava-autoilla (lavalla yleensä 12-15 henkeä kyydissä) ja pysähtyy jokaisen lavan kohdalle vastaanottamaan vesisuihkun. Turisteille jaetaan hotelleissa muovipusseja, joihin kannattaa pakata rahat ja passi. Vesikohtelulta ei välty kukaan. Jos saa vettä niskaansa, siitä ei saa suuttua. Kastuminen kuuluu asiaan ja takaa hyvän onnen seuraavaksi vuodeksi; Thingyan on samalla tapa vastaanottaa uusi vuosi. Valkorosvo seurasi juhlintaa vuosi sitten ja hulppeaahan se oli; lavojen edustat oli suljettu piikkilangoin, jotta ihmiset pystyivät tanssimaan lavojen edessä ja toiset kaatoivat vettä lavoilta niskaan sen kuin ehtivät. Poliiseja oli liikkeellä paljonkin, mutta ne eivät juhlintaan suomalaisten virkaveljiensä tavoin puuttuneet, seurasivat vain sivusta ettei tullut pahempia tappeluita.

Kuten Suomessakin, paikalliset viranomaiset syyllistyvät toisinaan ihmeellisiin päätelmiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tänä vuonna Yangonissa on alettu hyvissä ajoin ennen juhlia ratsata apteekkeja ja lääkkeiden myyjiä. Monia näistä on pidätetty, koska ainakin Yangonissa astui voimaan paikallinen määräys, että apteekit ym. vastaavat eivät saa juhlakauden aikana myydä katumuspillereitä, ehkäisypillereitä tai Viagran kaltaisia tuotteita. Joillain alueilla myös kondomit on paikallisen lehden mukaan laitettu kiellettyjen myyntiartikkeleiden listalle(!). Syynä näihin määräyksiin on se, että juhlakauden aikana seksuaalirikollisuus on tavannut tilastojen perusteella lisääntyä. Viranomainen uskoo vakaasti, että näillä kielloilla seksirikosten määrä saadaan laskuun. Kuten arvata saattaa, ei tuotteiden myynti ole loppunut. Niitä myydään vain tiskin alta tutunkauppana tuplahintaan. Nyt poliisit sitten laukkaavat ympäri Yangonia metsästämässä näitä bisneksentekijöitä ja aina kun onnistuvat löytämään, pistävät liikemiehen/naisen pahnoille miettimään tekosiaan.

Eikös kuulosta jotenkin tutulta tuo touhu? Laitetaan vain kiellettyjen tuotteiden tilalle joko sana "viina" tai "olut", niin meininkihän on suurin piirtein sama kuin Suomessa. Myös logiikka pätee aika tavalla. Näin vaalien lähestyessä Valkorosvo haluaa muistuttaa, että THL:ssä vuosikausia palkkaa nauttinut kaikenkieltäjä Pekka Puska ajaa juuri tämäntapaista logiikkaa puheissaan ja teoissaan. Valkorosvo toivoo sydämestään, ettei kyseinen herra pääsisi ehdokkuutta pidemmälle. Tämä tohtori on tullut maksamaan Suomen kansalle joka suhteessa ja todella paljon, joten ei ole mitään syytä päästää tällaista lääketeollisuuden läpilobbaamaa toljaketta päättämään minkään tason yhteisistä asioista.

***

Koska otsikossa oli sana ”telepolitiikka”, niin Valkorosvo käsittelee sitäkin vähän päivityksen lopuksi. Sotilasjuntan väistyessä ja maan avautuessa myös Myanmarin telepolitiikka liberalisoitiin. Vuosikausia monopolina tietoliikennettä oli hoitanut MPT (Myanmar Post & Telecom), mutta hyvin pian markkinoille ilmestyi muita toimijoita. Matkapuhelinliikenteessä Myanmarissa on tällä hetkellä toiminnassa kolme operaattoria: MPT, Telenor ja Ooredoo.

Telenor kavaltaa jo nimenä, kenestä on kysymys; norjalaisomisteinen yhtiöhän se siellä takana luuraa. Ooredoo sen sijaan ei suoraan kerro mistä on kysymys. Pienellä hakemisella selviää, että Ooredoo on Myanmariin perustettu Qtel:n tytäryhtiö. Takana on siis arabialaista rahaa Qatarin suunnalta.

Sekä Telenor että Ooredoo avasivat verkkonsa kaupallisesti viime vuoden kesällä, hieman vajaa vuosi sitten. Valkorosvon palloillessa tuohon aikaan siellä täällä työn puolesta, sai toisinaan kuullaksensa kummia. Oli monia paikkoja, joissa kuuluvuus oli sekä MPT:n liittymällä että Ooredoon liittymällä, ja Ooredoon liittymä oli selkeästi parempi. Silti ihmiset sanoivat, että he eivät Ooredoon liittymää ota, vaikka maksettaisiin.

Asiaa tarkemmin udellessa selvisi, että Ooredoon omistussuhteet ja alkuperä oli paikallisten tutkivien journalistien toimesta selvitetty hyvinkin tarkkaan ja siinä se syy oli: muslimin tai islamia edes jollain tapaa edustavan tahon kanssa ei haluta olla missään tekemisissä. Kun arabialaistausta selvisi, alkoivat hankaluudet. Myanmar on periaatteessa umpibuddhalainen maa, ja siksi jokaisessa kylässä on pagoda ja usein myös jonkinlainen luostari. Kun Ooredoo haki tukiasematornille paikkaa, niin usein haku epäonnistui, kun paikalliset, usein vaikutusvaltaiset luostarien edustajat joko kieltäytyivät itse tai kielsivät kyläläisiä tekemästä minkäänlaista kauppaa tai vuokrasopimusta moisen tahon kanssa.

Myanmarissa on muslimivähemmistö, mutta siitä ei suuremmin pidetä. Myöskään muslimien vaikutusvallan ei haluta kasvavan siitä, mitä se nyt on. Yangonissa ja muissa isommissa kaupungeissa on moskeijoita, ja imaamin iltahuuto raikaa pimenevässä yössä. Siihen ei kukaan suuremmin kiinnitä huomiota. Mutta on toisia alueita, joilla muslimit ja buddhalaiset ovat ilmiriidassa keskenään.

Osittain tuhottu moskeija Zeegonessa, Bagon alueella noin 100 km Yangonista pohjoiseen (maaliskuu 2013)

Mellakoitsijoiden tuhoama moskeija Myanmarissa. Paikka tuntematon.

Tähän liittyen tällä viikolla lähti liikenteeseen lakiesitys, jossa annetaan Myanmarin osavaltioiden hallituksille oikeudet päättää syntyvyyden säännöstelyohjelmasta. Yksi tämän esityksen sisältämä ehdotus on, että nainen saisi saada lapsen vain kerran kolmen vuoden aikana. Lakiesitys on sujahtanut kaikkien asiaan liittyvien poliittisten elimien läpi vähän kuin sammutetuin lyhdyin ja nyt sen päästyä julkisuuteen on alkanut tiukkasävyinen keskustelu myös ihmisoikeusaspekteista.

Ongelma tässä tietenkin on, että moisen lain astuessa voimaan se rajoittaa naisten itsemääräämisoikeutta, koska samalla esitykseen on kytketty myös muita pikku juttuja, kuten esimerkiksi aborttioikeus. Julkiseen keskusteluun on samalla noussut myös lakiesityksen perimmäinen tarkoitus: yksi vahvimmista motiiveista nimittäin on, että syntyvyyden säännöstelyohjelmalla pyritään varmistamaan, ettei muslimien määrä kasvaisi. Siksi laki on osavaltiotasoinen; toisissa osavaltioissa muslimeja on enemmän kuin toisissa. Ja niissä osavaltioissa, joissa muslimeja on enemmän, kytee pelko. Sitä ei rauhoita kuin armeijan läsnäolo.

***

Näin tällä kertaa. Ja lopuksi terveiset:

Valkorosvo wishes a Happy Thingyan to all Myanmar friends!

Valkorosvo wishes a Happy Songkram to all Thai fiends!

Valkorosvo toivottaa itselleen hyvää muutaman päivän lomaa!

21. AURINKOA JA PULLAMÖSSÖGEKKOJA

Valkorosvo kävi sunnuntaina kiertämässä paikallista golfkenttää ja pääsi ensimmäisen kerran alle sadan lyönnin. Tarkka lukema oli 97. Siihen on syytä olla näillä pelaamisilla ja harjoitteluilla tyytyväinen. Kuten aina, pelissä oli paljonkin sanomista, mutta itseään vastaan, tai oikeammin päätään vastaan, golfkentällä ollaan tappelemassa. Muu kilpailu onkin sitten silkkaa hupia.

Jotta saataisiin aina kentälle tarpeeksi porukkaa, on Valkorosvokin jäsenenä muutaman firman ringissä ja viikolla katsotaan kuka pääsee paikalle ja kuka ei. Tällä kertaa meitä oli 9 kpl: muutama suomalainen, yksi eteläafrikkalainen, yksi kiinalainen ja jokunen japanilainen. Lämmmintä riitti koko kierroksen mukavasti, tuollaiset 38 astetta varjossa mitattuna. Kentällä kävellessä olikin sitten huomattavasti kuumempi. Sitä ei muuten moni usko, mutta noissa lämpöasteissa on syytä olla varuillaan, muuten voi tulla äkkiä aika outo olo. Siinä suhteessa golfinpeluu näillä leveysasteilla on hieman erilaista.

Ihan alkajaisiksi on vain syytä tottua siihen, että päivänvarjo avataan heti pelin alussa ja sitä myös käytetään koko kierroksen ajan. Ei ole väliä onko lakki päässä vai ei. Jotkut kestävät kuumuutta paremmin kuin toiset, mutta ei pidä kuvitella, että itse olisi se kaikkein kovin sissi. Eilisen kierroksen jäljiltä yksi suomalainen on nyt kotona kuumeessa ja olo on heikohko. Niin voi käydä ja auringonpistos on tosiasia. Yangonin kostea kuumuus muistuttaa jossain määrin saunaa ja saattaa hämätä. On helppo unohtaa, että juodakin pitäisi. Jos kerran unohtaa, niin jatkossa muistaa paremmin. Ihan perusasia on kuluttaa tuollaiset 3 litraa vettä kierroksen aikana. Se ei kuitenkaan riitä, vaan voi olla pelkästään nautittuna vaarallista, koska kuumuus irrottaa kehosta muutakin kuin nestettä. Joka kolmannen reiän jälkeen on syytä pitää pikku tauko ja nauttia evääksi keitetty kananmuna, jota kannattaa liottaa joko suolapurkissa tai soijakastikkeessa. Myös banaani on ihan hyvä eväs tässä vaiheessa.

Jokin aika sitten lehdissä reposteltiin amerikkalaista tutkimusta, jonka mukaan olut olisi paras palautusjuoma. Terveysintoilijat tietysti vastustivat ja lääkärit, totta kai. Tosiasia vain on, että näissä lämpötiloissa tuo pitää paikkansa. Mutta olutta ei saa juoda pelkästään. Jos muusta nesteytyksestä ja suolasta ja sokerista on huolehtinut edellä kuvatuilla eväillä, 2 – 3 pikkutölkkiä olutta kierroksen aikana on jopa suotavaa. Valkorosvo on ollut huomaavinaan, että se auttaa noiden muiden eväiden imeytymistä. Tällä reseptillä on pelattu ja hyvin on ainakin tähän asti toiminut.

Viikonlopun kierroksella Valkorosvo näki ruotsalaisväriä istuessaan 9. reiän jälkeisellä tauolla. Kyseessä ei ollut ruotsalainen golffari, vaan kameleontti. Siitä yritettiin ottaa kuvia, mutta arvon eläin oli sen verran vikkelä, että kamera ei perässä pysynyt. Joka tapauksessa otus oli hupaisan näköinen; ruhossa keltainen yläosa ja kirkkaan sininen alaosa. Moinen helttapää väijyi pelurijoukkiota taukokioskin katoksen vieressä kasvavassa palmussa.

Golfkierros oli melkoisen raskas, joten Valkorosvo suuntasi tunnin parin torkuille residenssille päästyään. Herätessä oli jo hämärää. Valkorosvo länttäsi koipensa lattialle ja ajatteli suunnistaa vessaan, kun joku vilahti lattialla ja katosi hikisen paidan alle. Tietysti piti tarkistaa, että mikä eläin mahtoi olla kyseessä ja sieltä löytyi paikallinen hyönteistarhuri, eli gekko. Paikallisella gekolla on häntineen pituutta hieman alle parikymmentä senttiä ja se muistuttaa näöltään paljolti suomalaista sisiliskoa.

Itse kukin voi kuvitella, kuinka tiiviitä ovet ja ikkunat ovat, kun tällaiset otukset pääsevät saapastelemaan sisälle. Toisaalta se on hyvä juttu: kun on gekko huoneessa, niin itikat saavat kyytiä. Toisin kuin sisilisko, gekko ei ole hiljainen huonekaveri. Jos sillä on asiaa, säksätyksen kuulee varmasti. Onneksi tällä gekolla ei ollut kaveria samassa huoneessa, muutoin olisivat yöunet jääneet lyhyiksi.

Valkorosvon paikallinen kirjeenvaihtaja, Kummeli-reportteri Mauno Ahosen nuorempi velipuoli Aimo Pläjäys on myös tullut tutuksi gekkojen kanssa. Gekko majoittui Aimon kaupunkiasuntoon ja siivosi itikat luontonsa mukaan pois. Kyseinen gekko huomasi myös, että leipänsä voi sananmukaisesti tienata helpomminkin; itikoiden sijasta tämä yksilö halusi myös jotain muuta.

 

 

Aimo onnistui ottamaan kuvan, kun kotigekko kävi nappaamassa pullaa syötäväkseen. Aimon sanoja lainatakseni: kyseessä on ilmiselvästi kehitysapurahoilla lihotettu gekkojen pullamössösukupolven edustaja.