Ottiatuota, ensin oli vesifestivaali nimeltään Thingyan. Tai
tarkemmin sanottuna, ensin oli festivaali ja sen jälkeen tuli vettä.
Myanmarissa niin kuin muuallakin Kaakkois-Aasiassa on käytännössä kolme
vuodenaikaa. Ensimmäinen niistä on nimeltään kuiva ja kuuma kausi. Kestoltaan
se on nelisen kuukautta alkaen helmikuulta ja loppuen toukokuuhun. Tänä aikana
vesisateet ovat hyvin harvinaisia ja lämpötila kohoaa kauden loppua kohden.
Myanmarissa helmikuun lämpötilat ovat 30 asteen nurkilla, mutta
huhti-toukokuussa päiväsaikaan normaali lämpötila on noin 40 astetta.
Huhti-toukokuussa ilmankosteus alkaa nousta, kun ollaan
siirtymässä toiseen vuodenaikaan eli monsuuniin. Monsuunikausi kestää myös noin
4 kuukautta ja silloin sataa käytännössä joka päivä. Toisinaan voi sataa
vuorokauden ympäri, mutta yleensä sade tulee rankkoina kuuroina iltapäivisin ja
iltaisin. Kesäkuusta syyskuuhun sateenvarjo on vakiovaruste ja tuolloin myös paikalle
eksynyt turisti ymmärtää jalkakäytävien viereen kaivettujen ojien merkityksen.
Lokakuun alusta sateet loppuvat ja alkaa kuiva ja viileä
kausi. Viileys on suhteellista. Paikallisittain voinee puhua viileydestä, kun
aamulämpötila on 20 asteen paikkeilla ja päivisin lämpötilat pysyttelevät 30
asteen tuntumassa.
Satunnaiset vesisateet alkavat Myanmarissa kohta Thingyanin
jälkeen. Niin tapahtui tänäkin vuonna. Monen aurinkoisen päivän jälkeen oli
outoa, kun 23.4. iltapäivällä valo muuttui ulkona omituiseksi. Hetki tämän
jälkeen alkoi tuuli. Se vinkui aluksi vienosti toimiston nurkissa, mutta neljännestunnin
kuluttua tuntui kuin loppumaton pikajuna olisi jymistellyt rakennuksen ohitse. Toimistorakennuksen
eteistilat ovat suoraan yhteyksisssä ulkoilmaan. Eteisessä ollessa silmiä alkoi
kirvellä ja lattialla olleet roskat ja lehdet saivat kyytiä pieneltä
trombinpoikaselta. Tupakan syttymisestä ei ollut puhettakaan.
 |
| Sateet tulevat / 23.4.2015 iltamaisemaa toimiston ikkunasta nähtynä |
 |
| Maisema suurin piirtein samaan suuntaan kuvattuna 24.4.2015 aamusella |
Valkorosvojoukkio poistui hyvässä järjestyksessä työpaikalta
kuuden aikoihin illalla ja suuntasi kotia kohden. Muutaman minuutin kuluttua
alkoi sade. Auton pyyhkijät eivät kyenneet tekemään päälle kaatuvalle vesivirralle
oikeastaan yhtään mitään. Muillakin autoilijoilla oli sama ongelma, joten
liikenne eteni kävelyvauhtia.
Hollywoodissa on kuuluisa kadunpätkä, Walk of Fame, jolla on
betoniin tallennettuja kuuluisuuksien kämmenen- ja jalanjälkiä.
 |
| Sandra Bullock / Walk of Fame |
Valkorosvojoukkion kotipesälle menevä pikkukuja oli saanut
juuri täksi päiväksi uuden peitteen. Monesti Myanmarissa tiet tehdään siten,
että pohjana oleva maa tasataan, päälle viritetään betoniraudoitus ja lopuksi
päälle kaadetaan jumalaton läjä betonia ja tasoitetaan lopputulos tietä
muistuttavaksi.
Näin oli tehty Valkorosvon kotikujallakin. Edellisenä iltana
paikalliset työmiehet virittelivät betoniraudoitusta lähemmäs puoleenyöhön.
Työpäivän aikana koko katu oli sitten onnistuttu valamaan. Kenellekään ei
tietenkään tullut mieleen kuunnella säätiedotusta, joten valu sai
loppuiltapäivästä varmasti tarpeeksi vettä. Valkorosvo uskoo nyt tehdyn valun
kestävän varmasti rajoitetun ydinsodankin ilman suurempia vaurioita.
Koska katu oli valettu laidasta laitaan,
valkorosvojoukkiolla ei ollut muuta keinoa edetä 50 metriä kotiportille pilkkopimeässä
ja kaatosateessa kuin kävellä 10-15 sentin paksuisen tuoreen betonin seassa
kotia kohden. Loppuilta sujuikin sitten rattoisasti taskulampun valossa vessaharjalla
kenkiä pesten; sähköt olivat poikki jokusen tunnin. Yläkerran ukko kyllä
järjesti valoa salamoinnin muodossa, mutta se ei pesuhommissa paljoa auttanut.
Lopulta piti laittaa generaattori käyntiin, jotta hommasta tulisi jotakin.
Valkorosvo tunsi kieltämättä pientä jännitystä touhutessaan kaatosateessa
sandaalit jalassa ja vesilätäkössä seisten kun samalla käänteli
englantilaisperäisiä kolmivaihevirtakytkimiä oikeisiin asentoihin. Koska tämä
teksti on syntynyt, lukijat voinevat päätellä, että ainakin tällä kertaa
Valkorosvo säästyi sähköteloitukselta. Tämän päivän jännitysmomentti on,
mahtaako taloudenhoitaja saada kolmista housuista irti betonit ja montako kiloa
sitä kaiken kaikkiaan mahtaa tulla.
Aamun valjetessa Valkorosvo meni kahville ja totesi
kadunvalannan onnistuneen. Samalla oli syntynyt Myanmar Walk of Fame; ihan
kenelle tahansa on helppo päätellä, mihin taloon saapastelijat ovat olleet
matkalla.
 |
| Myanmar Walk of Fame |
Tällä Walk of Famella ei tarvitse raaputtaa nimikirjaimia
tai päivämääriä. Jalanjäljet puhuvat puolestaan.
Valuvikaisin terveisin,
Valkorosvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti