Tällä kertaa lomakauden alun kunniaksi Valkorosvo tarjoilee kolmiosaisen päivityksen. Olkaapa hyvät!
***
Oli maa mikä tahansa, viranomaiset ovat yhtä ihmeellisiä.
Toisissa maissa viranomaisiin luotetaan kuitenkin vähemmän kuin toisissa. Sama
pätee politiikkaan ja poliitikoihin.
Hiljattain Valkorosvo huomasi, että Hesarin uutiskynnyksen
yli oli onnistunut kömpimään pieni ulkomaanuutinen, jossa kerrottiin Myanmarin
viimeisimmästä poliittisesta debatista. Jos uutinen meni ohi, niin tässä
tiivistelmä aiheesta.
Myanmarissa on tarkoitus järjestää vaalit marraskuussa 2015.
Vaalit tietysti herättävät monenlaista mielenkiintoa, ja maan 48 puoluetta
menevät näihin bileisiin kukin omalla agendallaan. Toiset puolueet ovat
tietysti tärkeämpiä kuin toiset ja ainakin maailman mielenkiinto on kohdistunut
puolueeseen NLD (National League for Democracy), jonka johtohahmona toimii ehkä
maailman tunnetuin myanmarilainen rouva Aung San Suu Kyi.
 |
| Aung San Suu Kyi (vas.) saapumassa Nay Pyi Taw:ssa pidettyyn neuvotteluun |
Kuten Hesarin uutisessa kerrottiin, yksi suurimmista
ongelmista ratkottavaksi on se, mitä voisi tehdä Myanmarin perustuslaille, ja
varsinkin kyseisen lain pykälille, jotka määrittelevät presidentin
kelpoisuuden. Nykyinen perustuslaki vaatii, että Myanmarin presidentin pitää
olla syntyperäinen myanmarilainen eikä hän saa olla naimisissa ulkomaalaisen
kanssa. Siis perheenkin pitää olla myanmarilainen. Nythän on niin, että rouva Aung
San Suu Kyi on naimisissa britin kanssa ja avioliitosta syntyneet lapset ovat
myös sekakansalaisia. Toinen kynnyskysymys on Myanmarin parlamentin koostumus.
Nykyisen perustuslain mukaan neljännes parlamenttipaikoista on kiintiöity armeijalle.
Loput jakautuvat vaalituloksen perusteella. Tähän halutaan muutosta. Tämä oli
muuten se asia, josta Valkorosvo mainitsi päivityksessään ”Sonetteja laumoille”.
Tällä hetkellä armeija on Myanmarissa (ainakin osittain) muuttanut rooliaan
vallanpitäjästä yhteiskuntarauhan takuumieheksi. Jos parlamenttikiintiö poistuu
ja armeija suljetaan päätöksenteosta vaalituloksen perusteella ja siirrytään
vapaaseen demokratiaan, seuraukset voivat olla odottamattomat.
NLD on kansan keskuudessa erittäin suosittu puolue, ja sen
menestys oli yksi niistä syistä, jotka johtivat sotilasjuntan vallan
murenemiseen. Periaatteessa, Valkorosvo korostaa, periaatteessa vaaleissa
parhaiten pärjännnyt puolue pitää ikään kuin ajatuksellisesti presidentin
paikkaa omana mandaattinaan. Koska rouva Aung San Suu Kyi ei ole voimassa
olevan lain mukaan kelvollinen virkaan, on takavuosina presidentiksi istutettu
herra Thein Sein. Thein Sein on taustaltaan armeijan tukea nauttiva kenraali, ja NLD:n johtohahmona
toimiva Aung San Suu Kyi on puolestaan on Myanmarin itsenäisyystaistelua 1947
johtaneen, 1948 salamurhatun kenraali Aung Sanin tytär.
On muitakin syitä, miksi kaikkien 48 puolueen edustajat
kokoontuivat neuvonpitoon pääkaupunki Nay Pyi Tawiin. Puolueiden kantojen
selvittyä on istuvan presidentin johdolla päästy siihen, että näitä perustuslakikysymyksiä
käsitellään nyt kuuden puoleen kesken. Muut ilmiselvät kysymykset liittyvät,
hupaisaa sinänsä, yhteiskuntarauhaan: miten taataan poliittinen vakaus ennen
vaaleja ja vaalien jälkeen? Kuka siitä vastaa? Ja miten?
Yhteenvetona voinee todeta, että samanlaista jauhamista
politiikka on niin Suomessa kuin Myanmarisssa. Asiat ovat vain kovin
eritasoisia; Suomessa pannaan isojen asioiden edessä pää pensaaseen ja
märistään lillukanvarsista. Myanmarisssa sen sijaan puhutaan vähän isommista,
kansaan ja sen hyvinvointiin vaikuttavista asioista.
***
Myanmarissa on kahden viikon jakso, jolloin koko maa on
käytännössä kiinni. Siinä mielessä se muistuttaa suomalaista Joulua. Kyseinen
ajanjakso on huhtikuussa ja alkaa virallisesti tulevana maanantaina, 13.
huhtikuuta. Kyseessä on Vesijuhla, paikallisittain Thingyan. Thaimaassa sama
juhla tunnetaan nimellä Songkram. Myanmarilaiset ovat buddhalaisuudessaan
hartaampia, joten paikallinen vesijuhla kestää 4 päivää, kun se Thaimassa
hoidetaan pois 2 päivässä. Myanmarissa juhlakautta pidentää se, että
Thingyanista siirrytään suoraan juhlimaan muutaman päivän ajan Myanmarin
itsenäisyyttä.
Thingyanin aikaan kaikki ovat lomalla ja viettävät aikaa
perheidensä kanssa. Yangonissa on silloin hiljaista ja valtaosa porukasta
vierailee kotikulmillaan. Ne, ketkä paikalle Yangoniin tai muihin kaupunkeihin
jäävät, bilettävät ankarasti. Hyvissä ajoin ennen juhlaa katujen varsille on
pystytetty pari metriä korkeita lavoja, joille ihmiset kokoontuvat ja musiikki
soi. Lujaa. Lavoille imetään vettä suurilla pumpuilla ja lavalla juhlijoilla on
pienet letkut, joilla ruikkia vettä ohikulkijoiden ja toistensa päälle.
Valkorosvo kuuli, että lippu kunnolliselle lavalle maksaa 25000 Kyatia. Sillä
saa vesiruiskun ja seisomapaikan. Laittamalla toiset 25000 Kyatia lisää avautuu
myös viskibuffetti. Ohikulkijoiden kastelun lisäksi saa vetää viinaa niin
paljon kuin sielu sietää.
 |
| Thingyan-juhlat menossa |
Toinen puoli porukasta ajelee pitkin kaupunkia
avolava-autoilla (lavalla yleensä 12-15 henkeä kyydissä) ja pysähtyy jokaisen
lavan kohdalle vastaanottamaan vesisuihkun. Turisteille jaetaan hotelleissa
muovipusseja, joihin kannattaa pakata rahat ja passi. Vesikohtelulta ei välty
kukaan. Jos saa vettä niskaansa, siitä ei saa suuttua. Kastuminen kuuluu asiaan
ja takaa hyvän onnen seuraavaksi vuodeksi; Thingyan on samalla tapa
vastaanottaa uusi vuosi. Valkorosvo seurasi juhlintaa vuosi sitten ja
hulppeaahan se oli; lavojen edustat oli suljettu piikkilangoin, jotta ihmiset
pystyivät tanssimaan lavojen edessä ja toiset kaatoivat vettä lavoilta niskaan
sen kuin ehtivät. Poliiseja oli liikkeellä paljonkin, mutta ne eivät juhlintaan
suomalaisten virkaveljiensä tavoin puuttuneet, seurasivat vain sivusta ettei
tullut pahempia tappeluita.
Kuten Suomessakin, paikalliset viranomaiset syyllistyvät
toisinaan ihmeellisiin päätelmiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden
kanssa. Tänä vuonna Yangonissa on alettu hyvissä ajoin ennen juhlia ratsata
apteekkeja ja lääkkeiden myyjiä. Monia näistä on pidätetty, koska ainakin
Yangonissa astui voimaan paikallinen määräys, että apteekit ym. vastaavat eivät
saa juhlakauden aikana myydä katumuspillereitä, ehkäisypillereitä tai Viagran
kaltaisia tuotteita. Joillain alueilla myös kondomit on paikallisen lehden
mukaan laitettu kiellettyjen myyntiartikkeleiden listalle(!). Syynä näihin
määräyksiin on se, että juhlakauden aikana seksuaalirikollisuus on tavannut tilastojen perusteella lisääntyä. Viranomainen uskoo vakaasti, että näillä kielloilla seksirikosten
määrä saadaan laskuun. Kuten arvata saattaa, ei tuotteiden myynti ole loppunut.
Niitä myydään vain tiskin alta tutunkauppana tuplahintaan. Nyt poliisit sitten
laukkaavat ympäri Yangonia metsästämässä näitä bisneksentekijöitä ja aina kun
onnistuvat löytämään, pistävät liikemiehen/naisen pahnoille miettimään
tekosiaan.
Eikös kuulosta jotenkin tutulta tuo touhu? Laitetaan vain
kiellettyjen tuotteiden tilalle joko sana "viina" tai "olut", niin meininkihän on
suurin piirtein sama kuin Suomessa. Myös logiikka pätee aika tavalla. Näin
vaalien lähestyessä Valkorosvo haluaa muistuttaa, että THL:ssä vuosikausia
palkkaa nauttinut kaikenkieltäjä Pekka Puska ajaa juuri tämäntapaista logiikkaa
puheissaan ja teoissaan. Valkorosvo toivoo sydämestään, ettei kyseinen herra pääsisi ehdokkuutta pidemmälle. Tämä tohtori on tullut maksamaan Suomen
kansalle joka suhteessa ja todella paljon, joten ei ole mitään syytä päästää
tällaista lääketeollisuuden läpilobbaamaa toljaketta päättämään minkään tason
yhteisistä asioista.
***
Koska otsikossa oli sana ”telepolitiikka”, niin Valkorosvo
käsittelee sitäkin vähän päivityksen lopuksi. Sotilasjuntan väistyessä ja maan
avautuessa myös Myanmarin telepolitiikka liberalisoitiin. Vuosikausia
monopolina tietoliikennettä oli hoitanut MPT (Myanmar Post & Telecom),
mutta hyvin pian markkinoille ilmestyi muita toimijoita.
Matkapuhelinliikenteessä Myanmarissa on tällä hetkellä toiminnassa kolme
operaattoria: MPT, Telenor ja Ooredoo.
Telenor kavaltaa jo nimenä, kenestä on kysymys;
norjalaisomisteinen yhtiöhän se siellä takana luuraa. Ooredoo sen sijaan ei suoraan
kerro mistä on kysymys. Pienellä hakemisella selviää, että Ooredoo on
Myanmariin perustettu Qtel:n tytäryhtiö. Takana on siis arabialaista rahaa
Qatarin suunnalta.
Sekä Telenor että Ooredoo avasivat verkkonsa kaupallisesti
viime vuoden kesällä, hieman vajaa vuosi sitten. Valkorosvon palloillessa tuohon
aikaan siellä täällä työn puolesta, sai toisinaan kuullaksensa kummia. Oli
monia paikkoja, joissa kuuluvuus oli sekä MPT:n liittymällä että Ooredoon
liittymällä, ja Ooredoon liittymä oli selkeästi parempi. Silti ihmiset
sanoivat, että he eivät Ooredoon liittymää ota, vaikka maksettaisiin.
Asiaa tarkemmin udellessa selvisi, että Ooredoon
omistussuhteet ja alkuperä oli paikallisten tutkivien journalistien toimesta
selvitetty hyvinkin tarkkaan ja siinä se syy oli: muslimin tai islamia edes
jollain tapaa edustavan tahon kanssa ei haluta olla missään tekemisissä. Kun
arabialaistausta selvisi, alkoivat hankaluudet. Myanmar on periaatteessa
umpibuddhalainen maa, ja siksi jokaisessa kylässä on pagoda ja usein myös
jonkinlainen luostari. Kun Ooredoo haki tukiasematornille paikkaa, niin usein
haku epäonnistui, kun paikalliset, usein vaikutusvaltaiset luostarien edustajat
joko kieltäytyivät itse tai kielsivät kyläläisiä tekemästä minkäänlaista
kauppaa tai vuokrasopimusta moisen tahon kanssa.
Myanmarissa on muslimivähemmistö, mutta siitä ei suuremmin
pidetä. Myöskään muslimien vaikutusvallan ei haluta kasvavan siitä, mitä se nyt
on. Yangonissa ja muissa isommissa kaupungeissa on moskeijoita, ja imaamin
iltahuuto raikaa pimenevässä yössä. Siihen ei kukaan suuremmin kiinnitä
huomiota. Mutta on toisia alueita, joilla muslimit ja buddhalaiset ovat
ilmiriidassa keskenään.
 |
| Osittain tuhottu moskeija Zeegonessa, Bagon alueella noin 100 km Yangonista pohjoiseen (maaliskuu 2013) |
 |
| Mellakoitsijoiden tuhoama moskeija Myanmarissa. Paikka tuntematon. |
Tähän liittyen tällä viikolla lähti liikenteeseen
lakiesitys, jossa annetaan Myanmarin osavaltioiden hallituksille oikeudet
päättää syntyvyyden säännöstelyohjelmasta. Yksi tämän esityksen sisältämä
ehdotus on, että nainen saisi saada lapsen vain kerran kolmen vuoden aikana.
Lakiesitys on sujahtanut kaikkien asiaan liittyvien poliittisten elimien läpi vähän
kuin sammutetuin lyhdyin ja nyt sen päästyä julkisuuteen on alkanut
tiukkasävyinen keskustelu myös ihmisoikeusaspekteista.
Ongelma tässä tietenkin
on, että moisen lain astuessa voimaan se rajoittaa naisten
itsemääräämisoikeutta, koska samalla esitykseen on kytketty myös muita pikku
juttuja, kuten esimerkiksi aborttioikeus. Julkiseen keskusteluun on samalla
noussut myös lakiesityksen perimmäinen tarkoitus: yksi vahvimmista motiiveista
nimittäin on, että syntyvyyden säännöstelyohjelmalla pyritään varmistamaan,
ettei muslimien määrä kasvaisi. Siksi laki on osavaltiotasoinen; toisissa
osavaltioissa muslimeja on enemmän kuin toisissa. Ja niissä osavaltioissa, joissa muslimeja on enemmän, kytee pelko. Sitä ei rauhoita kuin armeijan läsnäolo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti