Valkorosvo kävi sunnuntaina kiertämässä paikallista
golfkenttää ja pääsi ensimmäisen kerran alle sadan lyönnin. Tarkka lukema oli
97. Siihen on syytä olla näillä pelaamisilla ja harjoitteluilla tyytyväinen.
Kuten aina, pelissä oli paljonkin sanomista, mutta itseään vastaan, tai
oikeammin päätään vastaan, golfkentällä ollaan tappelemassa. Muu kilpailu onkin
sitten silkkaa hupia.
Jotta saataisiin aina kentälle tarpeeksi porukkaa, on
Valkorosvokin jäsenenä muutaman firman ringissä ja viikolla katsotaan kuka
pääsee paikalle ja kuka ei. Tällä kertaa meitä oli 9 kpl: muutama suomalainen,
yksi eteläafrikkalainen, yksi kiinalainen ja jokunen japanilainen. Lämmmintä
riitti koko kierroksen mukavasti, tuollaiset 38 astetta varjossa mitattuna.
Kentällä kävellessä olikin sitten huomattavasti kuumempi. Sitä ei muuten moni
usko, mutta noissa lämpöasteissa on syytä olla varuillaan, muuten voi
tulla äkkiä aika outo olo. Siinä suhteessa golfinpeluu näillä leveysasteilla on
hieman erilaista.
Ihan alkajaisiksi on vain syytä tottua siihen, että
päivänvarjo avataan heti pelin alussa ja sitä myös käytetään koko kierroksen
ajan. Ei ole väliä onko lakki päässä vai ei. Jotkut kestävät kuumuutta paremmin
kuin toiset, mutta ei pidä kuvitella, että itse olisi se kaikkein kovin sissi.
Eilisen kierroksen jäljiltä yksi suomalainen on nyt kotona kuumeessa ja olo on
heikohko. Niin voi käydä ja auringonpistos on tosiasia. Yangonin kostea kuumuus
muistuttaa jossain määrin saunaa ja saattaa hämätä. On helppo unohtaa, että juodakin
pitäisi. Jos kerran unohtaa, niin jatkossa muistaa paremmin. Ihan perusasia on
kuluttaa tuollaiset 3 litraa vettä kierroksen aikana. Se ei kuitenkaan riitä,
vaan voi olla pelkästään nautittuna vaarallista, koska kuumuus irrottaa kehosta
muutakin kuin nestettä. Joka kolmannen reiän jälkeen on syytä pitää pikku tauko
ja nauttia evääksi keitetty kananmuna, jota kannattaa liottaa joko
suolapurkissa tai soijakastikkeessa. Myös banaani on ihan hyvä eväs tässä
vaiheessa.
Jokin aika sitten lehdissä reposteltiin amerikkalaista
tutkimusta, jonka mukaan olut olisi paras palautusjuoma. Terveysintoilijat
tietysti vastustivat ja lääkärit, totta kai. Tosiasia vain on, että näissä
lämpötiloissa tuo pitää paikkansa. Mutta olutta ei saa juoda pelkästään. Jos
muusta nesteytyksestä ja suolasta ja sokerista on huolehtinut edellä kuvatuilla
eväillä, 2 – 3 pikkutölkkiä olutta kierroksen aikana on jopa suotavaa.
Valkorosvo on ollut huomaavinaan, että se auttaa noiden muiden eväiden
imeytymistä. Tällä reseptillä on pelattu ja hyvin on ainakin tähän asti
toiminut.
Viikonlopun kierroksella Valkorosvo näki ruotsalaisväriä
istuessaan 9. reiän jälkeisellä tauolla. Kyseessä ei ollut ruotsalainen
golffari, vaan kameleontti. Siitä yritettiin ottaa kuvia, mutta arvon eläin oli
sen verran vikkelä, että kamera ei perässä pysynyt. Joka tapauksessa otus oli
hupaisan näköinen; ruhossa keltainen yläosa ja kirkkaan sininen alaosa. Moinen
helttapää väijyi pelurijoukkiota taukokioskin katoksen vieressä kasvavassa
palmussa.
Golfkierros oli melkoisen raskas, joten Valkorosvo suuntasi
tunnin parin torkuille residenssille päästyään. Herätessä oli jo hämärää.
Valkorosvo länttäsi koipensa lattialle ja ajatteli suunnistaa vessaan, kun joku
vilahti lattialla ja katosi hikisen paidan alle. Tietysti piti tarkistaa, että
mikä eläin mahtoi olla kyseessä ja sieltä löytyi paikallinen hyönteistarhuri,
eli gekko. Paikallisella gekolla on häntineen pituutta hieman alle parikymmentä
senttiä ja se muistuttaa näöltään paljolti suomalaista sisiliskoa.
Itse kukin voi kuvitella, kuinka tiiviitä ovet ja ikkunat
ovat, kun tällaiset otukset pääsevät saapastelemaan sisälle. Toisaalta se on
hyvä juttu: kun on gekko huoneessa, niin itikat saavat kyytiä. Toisin kuin
sisilisko, gekko ei ole hiljainen huonekaveri. Jos sillä on asiaa, säksätyksen
kuulee varmasti. Onneksi tällä gekolla ei ollut kaveria samassa huoneessa,
muutoin olisivat yöunet jääneet lyhyiksi.
Valkorosvon paikallinen kirjeenvaihtaja, Kummeli-reportteri
Mauno Ahosen nuorempi velipuoli Aimo Pläjäys on myös tullut tutuksi gekkojen
kanssa. Gekko majoittui Aimon kaupunkiasuntoon ja siivosi itikat luontonsa
mukaan pois. Kyseinen gekko huomasi myös, että leipänsä voi sananmukaisesti
tienata helpomminkin; itikoiden sijasta tämä yksilö halusi myös jotain muuta.
Aimo onnistui ottamaan kuvan, kun kotigekko kävi nappaamassa
pullaa syötäväkseen. Aimon sanoja lainatakseni: kyseessä on ilmiselvästi kehitysapurahoilla
lihotettu gekkojen pullamössösukupolven edustaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti