Amerikan sököä, eli Texas Hold’emia, pelataan seitsemällä kortilla,
joista osa on kaikille näkyvissä ja osa ei. Ihan niin kuin muissakin pokerin
varianteissa, Texas Hold’emissa jaetaan ensin kortit, sitten alkaa nokitusvaihe
ja lopussa joku korjaa potin. Valkorosvo tietää taas saavansa roppakaupalla
”ystäviä” sekaantuessaan tästäkin aiheesta kommentoimaan, mutta ei auta,
kommentoida täytyy. Pahoittelut jo etukäteen, mikäli joku tai jotkut vetävät
ns. melonin sieraimeen. Ja vielä lippalakki päässään.
 |
| Texas Hold'em |
Suomeen on nyt siis saatu muodostettua hallitus. Syntynyt
hallitus näyttää olevan kuin äpärälapsi muutaman vuosisadan takaa; silloinkin
niitä tapettiin kehtoihinsa ikään kuin puolivahingossa. Samaa yritetään
hartaasti nytkin monen tahon toimesta.
JAKO
Vaaleissa kävi niin kuin kävi ja vaalien tuloksen
perusteella lähdettiin siitä, että Mr Sipilä alkaa hallitusta muodostaa. Ammoin
1980-luvulla insinöörinkoulutuksen saaneena Valkorosvo jossain määrin ymmärtää
Mr Sipilää ja hänen otteitaan. Iterointi, vatulointi ja vitulointi muodostavat
kummallisen sopan, jota voi kutsua prosessiksi ja prosessin lopputuloksena
saatiin syntymään hallitus. Kaikki eivät siitä tietenkään pitäneet, mutta
tuleehan vaaleja vielä, ja nyt on nelisen vuotta aikaa hioa strategiaa, millä
päästä ministeriauton takapenkille vastuuta kantamaan, jos sitä kohtaan patologista
himoa tuntee.
Valkorosvo ei osaa sanoa, oliko Mr Sipilän tapa hoitaa homma
ennen kuulumatonta vai ei, tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan. Hallitus
syntyi suorastaan naurettavan lyhyessä ajassa verrattuna vuoden 2011
farssinkaltaiseen näytelmään. Mitä julkisuudessa asiasta kerrottiin, syntyi
kuva, että ohjakset todellakin ovat likipitäen yksissä käsissä, mitä nyt pari
potentiaalista hallituskandidaattia vähän avustivat. Hyvä niin. Monet sanovat,
että valtiota ei voi johtaa kuin liikeyritystä. Valkorosvon mielestä kyseessä
on melkoinen väärinymmärrys. Valtiota pitäisi johtaa kuin liikeyritystä, jotta
kaikille halullisille olisi jotain jaettavaa. Liikemaailmassa tuota jaettavaa
kutsutaan osingoksi, Suomen valtiosta puhuttaessa nuo ovat hyvinvointivaltion
jakamia etuisuuksia ja tulonsiirtoja. Eli suomeksi: jos jotain haluaa jollekin
jakaa, pitäisi ensin hommata sitä, mitä jakaa. Ei yrityskään osinkoja maksele,
jos tulos soutelee nollan alapuolella.
NOKITTELU
Kun hallitus oli rakenneltu kasaan, alkoi hermopeli: kuka
saa ja minkäkin salkun. Salkkujen painoja vertailtiin sekä Smolnassa että
julkisuudessa kirjevaa’an ja muutaman muun krouvimman puntarin avulla. Lopulta
kävi niin kuin kävi. Mr iso S on tietenkin pääministeri saaden siten itselleen
ja aviosiipalleen diplomaattipassit loppuiäksi. Fyysisesti vähän laihempi S
tyytyi/sai/pakotti itsensä tyytymään valtiovarainministerin salkkuun.
Fyysisesti kaikken tukevin S alkoi hallita ulkoministerin postia. Ja johan
alkoi valitus.
Hyvin alkanutta peliä jatkettiin rouvahailla, eli Maria
Lohela pääsi johtamaan puhetta kansakunnan kaapin päälle. Eipä aikaakaan, kun
rouvan aiempia blogikirjoituksia alettiin tutkia tarkemmin kuin piru Raamattua. Ja löytyihän sieltä huomautettavaa. Ollaan oltu niin rasistia että.
Iltalehden ja Uuden Suomen päivystävät suvaitsevaisuuskolumnistit saivat taas mukavasti uutta
juttua tästäkin aikaiseksi. Valkorosvo on jo aiemmin huomauttanut (ja
huomauttaa edelleen), että Suomessa sanalla ”rasismi” on täysin eri sisältö
kuin muualla maailmassa. Todellinen rasismi on aivan jotain muuta kuin Suomessa
käsitetään. Suomalaiset ovat aina olleet kovin herkkänahkaisia ja miettivät
mitä meistä muualla sanotaan. Valkorosvon mielestä moni suomalainen saa kiittää
Luojaansa kämmenet kyynärpäitä myöden ristissä, että suomalainen rasismikeskustelu
ei, onneksi, ylitä kansainvälistä uutiskynnystä. Sen jälkeen muualla maailmassa
kyllä nauru maittaisi. Voisi sanoa, että suomalaisten nykyinen, hieman
omituinen maine saisi tuntuvasti lisäpotkua.
Kaikkien mielestä tukevimman S:n olisi pitänyt ottaa valtiovarainministerin
salkku kanniskeltavakseen. Kovasti on lehdissä juteltu, kuinka ulkoministerinä
ollessaan herra tukeva S on nyt pettänyt kansan syvät rivit ja vain kasvattaa
puolueensa kannatusta, kun muut tekevät ikävät päätökset hänen puolestaan. Ei
kai joku luule suomalaisia näin tyhmiksi ja lyhytmuistisiksi? Valkorosvon
ymmärryksen mukaan kansan ns. syvät rivit ovat jo aikaa sitten ymmärtäneet,
että velkaantumistahdille on tehtävä jotakin ja mieluummin aika äkkiä. Tukevan
S:n ja puolueensa agendalla on isossa asemassa eurokriittisyys, kuten
Valkorosvo aiemmissa blogipäivityksissään on kirjoitellut. Mikäpä olisi parempi
paikka vaikuttaa Mr Sipilän hallituksessa noihin asioihin kuin ulkoministerin
posti? Valkorosvo ei nyt ainakaan tässä vaiheessa menisi vielä sanomaan, että
tukevin S olisi pettänyt äänestäjiään.
Laiheliini-S himoitsi ainakin salaa itselleen
valtiovarainministerin postia. Nyt puolueellaan on tilaisuus näyttää kyntensä
taloudenpidon suhteen. A:n paperit matematiikasta eivät ministerinpostissa ratkaise,
kyllä ministeriöstä löytyy ihan tarpeeksi henkilökuntaa lukuja pyörittelemään.
Ja jos ei löydy, napataan muutama kallispalkkainen konsultti mukaan
kinkereihin. Kyllä todellisuus aina saadaan mieleisiksi luvuiksi taipumaan.
Muut ministerit ja ministeriöt ovat luonteeltansa
täytevirkoja, joiden haltijoista ei nyt niin suurta lukua tarvitse pitää. Sen
vuoksi kyseiset virat on enimmäkseen miehitetty ja naisitettu kakkosketjun
vilttisankareilla. Muut ministeriöt eivät kuitenkaan voi tehdä kuin sen, mitä valtiovarainministeriön
asettamissa rajoissa voi. Jos vaalilupaukset eivät toteudu, näissä viroissa voi
aina levitellä käsiään, että ”kyllähän me, mutta kun budjetti...”
Hallituksen kuherruskuukausi lopahti kerrasta, kun lehdissä
alettiin huhuilla, että tulevalla hallituksella olisi jo valmiiksi
kirjoitettuna lista, kuinka ay-liike nujerretaan. Ei sellaista listaa ole.
Ainakaan paperilla. Tai jos onkin, niin se on huolellisesti piilotettu
keskustan puoluetoimiston kassakaapin perimmäiseen nurkkaan suljetussa ja
kolmella sinetillä varustetussa kirjekuoressa. Sieltä sen saa hädän tullen
ottaa esiin Mr iso S tai hänen luottamuksellisesti valtuutettu avustajansa.
On täysin ymmärrettävää, että ay-liike pillastuu, jos
tuollaista asiaa esitellään edes puolitotuutena. Sekä yksilö- että
organisaatiotasolla kukaan ei pidä siitä, että jostakin omittua valtaa aletaan jakaa uusiksi. Sipilä on siinä mielessä oikeassa, että asiat ovat lipsuneet
Suomessa kymmenien vuosien aikana siihen, että demokratian ulottumattomissa
olevat etujärjestöt ovat alkaneet käyttää valtaa, joka ei niille kuulu. Moinen
huhu indikoi, että nykyinen hallitus haluaa palauttaa asiat takaisin
demokraattisen päätöksenteon piiriin, mihin ne ovat alun perin kuuluneet.
Valkorosvo ei missään nimessä halua kiistää, etteikö
ay-liike olisi tehnyt hyviä asioita. Niitä on ja valtaosa työlainsäädännöstä on
varmasti kuranttia tavaraa. Siinä vaiheessa alkaa tosin epäilyttää, kun
palkankorotuksia ja veroprosentteja käsitellään samassa pöydässä. Noilla ei ole,
eikä edes saa olla mitään tekemistä keskenään. Palkankorotukset, tuottavuusvarat, työehdot ym. kuuluvat työntekijöiden ja –teettäjien pirtaan. Valtio
verottaa niin kuin verottaa kattaakseen menonsa ja pitääkseen budjetin
tasapainossa.
Huhutulla ay-liikkeen tappolistalla olisivat mukana myös
ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto ja lakkosanktioiden ”tarkistukset”.
Näistä voi olla montaa mieltä. Jos puhutaan ammattiyhdistyksestä, se on
yhdistys siinä kuin mikä tahansa muukin. Ja sama pätee työnantajapuolen yhdistyksiin. Valkorosvon tietojen mukaan minkään muiden yhdistysten jäsenmaksut eivät ole vähennyskelpoisia. Siksipä, jos kerran verotusta
halutaan joka suhteessa yhdenmukaistaa, mikä mahtaa olla peruste näiden mainittujen yhdistysten verovähennysoikeudelle? Varmaankin on olemassa hyviä perusteita, mutta
Valkorosvo ei ole vielä sellaisia nähnyt. Vaan ehkäpä jonakin päivänä? Tämä on
varmaankin hankala kysymys puolin ja toisin.
Lakkosanktiot sen sijaan ovat jotakin, mitä kannattaisikin
tarkistaa. On olemassa muutamia liittoja, jotka ovat pienillä seisauksillaan
aiheuttaneet järjettömän mittaluokan vahinkoja kansantaloudelle. Tämä on ollut
mahdollista siksi, että kyseisten liittojen työntekijät ovat niitä, jotka
hoitavat kriittisiä tehtäviä. Valkorosvo haluaa olla hieman törkeä ja
kärjistää: esimerkiksi satamissa työntekijät lakkoilevat tuntipalkan muutaman
kymmenen sentin korotuksen takia ja Suomen kansantalous kärsii moisesta joka
päivä kymmenien miljoonien eurojen tappiot. Olisikohan tässä kenties epäsuhta?
Valkorosvon mielestä voi ihan vapaasti lakkoilla jos siihen tarvetta on ja
sillä uskoo asiansa etenevän. Mutta silloin pitää myös olla miestä ja naista
kantamaan seuraukset toiminnastaan, eikä sysätä kaikkea muiden veronmaksajien
kontolle, joilla ei ole koko asiaan osaa eikä arpaa. Eipä muuta hyvät liitot,
kuin lakkokassan saldoa isontamaan. Kyllä se siitä.
KUKA KORJAA POTIN?
Hyvä kysymys. Ei Valkorosvo tiedä siihen vastausta, tuskin
kukaan muukaan. Mr iso S:n hallituksen tarkoituksena on toteuttaa ns. sisäinen
devalvaatio, koska ulkoista ei voi tehdä niin kauan kuin valuuttana on euro.
Perustavanlaatuinen ymmärrysero vallitsee siinä, että oikeisto ymmärtää
sisäisen devalvaation olevan palkanalennukseen tähtääviä toimenpiteitä.
Vasemmiston mielestä sama asia saadaan aikaiseksi veronkorotuksilla ja
progression jyrkentämisellä. Valitettavasti vasemmisto on hieman hakoteillä
tässä asiassa.
Kun palkkoja alennetaan, se johtaa lopulta siihen, että
tuotantokulut alenevat niin paljon että kauppa alkaa käydä. Kun kauppa käy, voi
palkata lisää työntekijöitä ja työllisyys alkaa kohentua. Jos lähdetään
veronkorotusten tielle, näkymä on kuluttajan kukkarossa sama: euroja on omaan
käyttöön entistä vähemmän. Sen sijaan tuottavuus ei ole parantunut ja kulut
ovat entisellään. Valtio on mahdollisesti saanut enemmän rahaa käyttöönsä (jos
unohdetaan Lafferin käyrä), mutta ulkomaankauppa ei ole parantunut lainkaan.
Sen vuoksi veroja kiristämällä ei synny uusia työpaikkoja.
Valkorosvo on sen jo monesti aiemmin sanonut: globalisaatio
ei ole pelkästään hyvä asia, kuten Suomessa tavattiin muutamia vuosia sitten
kansalle uskotella. Myös varjopuolia löytyy. Se suurin yksittäisen ihmisen
elämään vaikuttava varjopuoli on, että sopeutuminen tapahtuu globalisaatiossa
niin ylös- kuin alaspäin mentäessä. Ja sitä ei valitettavasti pääse karkuun
kuin rajat sulkemalla. Lehdissä niin kovasti irvitty ja perussuomalaisiin
yhdistetty Impivaara on myös vaihtoehto, mutta sen valitessaan joutuu sitten
luopumaan aika monesta muusta asiasta.
Niin tai näin, Valkorosvo toivottaa onnea vast’ikään
synnytetylle hallitukselle vaikeassa tehtävässään. Toivottavasti lopputulokset
puhuvat puolestaan, ja Suomi palaa kansakuntana takaisin nousujohteiselle
uralle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti