Tervehdys taas, kaikki kaksi lukijaani!
Viikonloppu meni niin kuin se aina menee, eli nopeasti.
Golfattua tuli, mutta siitä ei jälkipolville suuria tarinoita kerrota. Samoin
mölyöljyä tuli maisteltua, ensin asiakastilaisuudessa ja sitten vähän omiksi
tarpeiksi. Ja tietysti töitä piti tehdä, tällä kertaa lauantaina.
Maanantaina kello 8 aikaan toimisto on hiljainen; ainoastaan
pari ihmistä naputtelee tietokoneitaan ja molemmat eivät ole paikallisia.
Aasialaiset tapaavat aloitella toimistopäivää 9 – 10 aikoihin. Kahdeksalta
viedään lapsia kouluun, tehdään omia hommia tai vetelehditään muuten vaan.
Monikulttuurisuudesta jaksavat märistä Suomessa niin lehdet
kuin itseänsä sivistyneenä pitävät kovin suvaitsevaiset kolumnistitkin. Mikäs
siinä, maailmaan mahtuu mielipiteitä paljon, siksi Valkorosvokin laittaa tässä
virtuaaliympäristössä sanoja jonoon. Valkorosvo on ollut huomaavinaan, että
suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuudesta meuhkaavat useimmiten ne tahot,
jotka eivät ole olleet ulkomaanelävien kanssa tekemisissä kuin korkeintaan
viikon, parin turistimatkoilla. Sen lisäksi on tietysti toinen,
elämäntapahipeiksikin kutsuttava ryhmä, joka on hurahtanut täysillä johonkin
suomalaisille vieraaseen aatteeseen, olkoon se uskonto tai poliittinen
suuntaus. Ne, ketkä enemmänkin monien kulttuurien kanssa tapaavat olla
tekemisissä, ovat yleensä asiasta hiljaa.
Valkorosvo ajatteli näin maanantain kunniaksi kertoilla
hieman monikulttuurisesta työympäristöstä. Se on sellainen, johon Suomessa ei
kovin usein törmää. Tällä hetkellä Valkorosvo on töissä eräässä yrityksessä,
joka on jo syntyjään monikulttuurinen. Alku on ollut suomalainen, mutta
toiminnan laajetessa työstä ja työntekijöistä ja sittemmin työympäristöstä on
tullut melkoinen kansallisuuksien sulatusuuni.
Toimiston seinällä on kartta, johon on vihreällä merkitty ne
maat, mistä tällä hetkellä työntekijöitä on palkkalistoilla. Kartta on hieman
vanhentunut ja pari maata puuttuu.
Työntekijöitä yrityksessä on siis Suomesta, Ruotsista, Hollannnista,
Latviasta, Sveitsistä, Slovakiasta, Brittein saarilta, Turkista,
Uzbekistanista, Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Venäjältä, Intiasta, Malesiasta,
Thaimaasta, Filippiineiltä, Indonesiasta, Etelä-Afrikasta ja Yhdysvalloista. Ja
tietenkin Myanmarista. Kun työntekijöitä on 20 eri maasta, voinee yritystä
luonnehtia kansainväliseksi ja monikulttuuriseksi.
Vaan millaista on työskennellä tällaisessa kansallisuuksien
sulatusuunissa? Mielenkiintoista, joskin hyvin erilaista kuin Suomessa
mahdollisesti kuvitellaan. Ensinnäkään ei ole olemassa sellaista lainsäädäntöä
kuin Suomessa on kehitelty; on diskriminoitu syrjintä ja epäasialliset
huomautukset ja seksistiset puheet, you name it. Tällaista lainsäädäntöä ei
tarvita, koska ihmiset osaavat ottaa asiat valmiiksi huomioon jo käytöksessään.
Valkorosvo ei tosiaankaan tiedä mitään muuta maata kuin Suomi, missä moiset
asiat täytyy kirjoittaa lainsäädäntöön. Tai Valkorosvo kääntää takkinsa tässä
asiassa saman tien: ehkä Yhdysvallat saattaa olla toinen kummajainen tässä
suhteessa.
Mielenkiintoista, joskin aikataulullisesti hankalaa on, että
lähes kaikilla kansalaisuuksilla on omat juhlapyhänsä, sekä uskonnolliset että
maalliset. Suomalaista Juhannnusta ei muualla juurikaan tunneta ja kyseinen
aika vuodesta on joka puolella maailmaa normipäivä ja normiviikonloppu.
Filippiiniläisiä on turha yrittää patistaa töihin Pääsiäisen aikoihin. Oli
filippiiniläinen missä tahansa päin maailmaa, hän pyrkii matkustamaan aina
Pääsiäiseksi kotiin. Parin viikon reissu on varattu katolisille juhlille ja
perheen kanssa oleskeluun. Joulun tunnistaa jokunen kulttuuri, mutta eivät
kaikki. Aasiassa Joululla ei ole merkitystä oikeastaan millään tavalla. Jotain
punaista ja mahdollisesti pukkia muistuttavaa saattaa vilahtaa näyteikkunoissa,
mutta siinä kaikki. Muslimikansallisuuksilla (Malesia, Indonesia) perjantai on
aina lyhyt työpäivä. Muslimeilla viikonloppu alkaa perjantaista ja perjantain
puolipäivä & iltapäivärukoushetket ovat viikon tärkeimpiä. Siis: älä
koskaan yritä järjestää iltapäiväpalaveria perjantaiksi, jos asiakkaan
edustajat tai oma asiaan liittyvä henkilökunta sattuu olemaan Allahin väkeä.
Venäläisten Uusi Vuosi on taas oma lukunsa. Suomalaisetkin
sen tunnistavat, mutta juhlivat muutaman päivän etuajassa. Aasiassa on käytössä
monta erilaista ajanlaskua, joten aasialaisten Uusi Vuosi on vähän missä
milloinkin. Buddhalaisilla se ajoittuu huhtikuulle, kiinalaisilla se on
helmikuussa. Jenkeillä on Kiitospäivänsä, jota ei muualla tunneta. Hindut
puolestaan viettävät valon juhlaansa ja samalla eräänlaista Uuden Vuoden juhlaa
lokakuun paikkeilla.
Suomalainen työnantaja hyppäisi Sääntö-Suomessa katosta läpi,
jos kaikki nämä juhlallisuudet pitäisi ottaa huomioon ja tämän tyyppinen yritys
toimisi Suomen maaperällä. Voisi siinä olla ay-liikkeellä ja
työnantajajärjestöilläkin pureskelemista. Tähän kun lisättäisiin vielä
pekkaspäivät, niin soppa olisi valmis. Sillä eikös monikulttuurisuus edellytä,
että muiden kulttuurien erityispiirteitä yms. kovasti kunnioitetaan, joten
sehän tarkoittaa että kukin matkustaa tahoilleen viettelemään juhlapyhiä
silloin kun niiden aika on. Muualla muuten ei ole puhettakaan sellaisesta, että
juhlapyhiä siirreltäisiin arkipäiviltä viikonlopuiksi. Juhlat ovat silloin kun
ne ovat ja asiasta ei keskustella.
Ennen nykyistä työnantajaa Valkorosvo teki kontrahtorin
kautta töitä silloiselle Nokia Siemens Networksille, nykyiselle Nokialle.
Kontrahtori? Lue blogin alkupuolelta, olisiko ollut mahdollisesti päivitys #2,
missä kerrotaan kontrahtorista vähän enemmän. Nokia on perinteisesti ollut
melko monikulttuurinen yritys, ja jotkin monikulttuuriset piirteet näkyvät myös
Suomessa. Mutta enemmän Nokian monikulttuurisuus näkyy tietenkin ulkomaan
toimipisteissä.
Nokiassa työskentelee paljon intialaisia, indonesialaisia ja
filippiiniläisiä, mutta muutkin kansallisuudet arabeista alkaen ovat hyvin
edustettuina. Mitä Valkorosvo touhua seurasi, monikulttuurisuus tuo toimintaan
aika tavalla haasteita. Ongelma saattaa olla siinä, että kaikkien
kansallisuuksien odotetaan noudattavan jollain tapaa pohjoismaista
toimintamallia. Tuollainen ajatus ei tahdo kaikin ajoin toimia.
Pohjoismaalaisten ajattelutapa on hyvä – Pohjoismaissa, muttei sellaisenaan
sovellu muualle. Oli niin tai näin, Valkorosvon mielestä on puhtaasti Nokian
oma asia, miten aikovat monien kulttuurien sulattamisen toisiinsa hoitaa.
Käytännössä monikulttuurisuus yrityksessä näkyy
arkipäiväisissä asioissa melko odottamattomalla tavalla. Valkorosvo kertoo pari
esimerkkiä. Nokian sinällään viihtyisässä toimistossa monikulttuurisuus näkyi
erittäin hyvin keittiössä ja siihen yhdistetyssä kahvitilassa. Siellä oli pitkä
pöytä, jolla oli vierekkäin kolme jytkyn kokoista mikroaaltouunia. Toimiston
lähistöllä ei ollut paljoa lounaspaikkoja, joten monet toivat eväät mukanaan.
Jokaiseen mikroaaltouuniin oli parin sentin korkuisella
tarralla merkattu, miten sitä käytetään. Yhdessä luki ”FOR HALAL FOOD ONLY!”,
mikä merkitsi, että tässä mikroaaltouunissa sai käristää vain oikealla tavalla
teurastettua ja oikeasta eläimestä peräisin olevaa lihaa ynnä lisukkeita. Tämän
mikron ympärillä touhusivat Allahin valitut. Toisen mikroaaltouunin kyljessä
luki ”FOR VEGETARIANS ONLY!”, eli vain kasviksia sopi paistella tässä uunissa.
Tämän ympärillä pyöri enimmäkseen intialaisia. Kolmannessa uunissa ei lukenut
mitään, koska se oli tarkoitettu länkkäreille ja muille vääräuskoisille, jotka
syövät väärin teurastettua lihaa eivätkä kunnioita Koraania. Intialaiset
lainasivat toisinaan tätä uunia, kun tarvitsi lämmittää lammasta taikka
porsasta. Suomessakin saattaisivat firmojen sosiaalitilat hieman
suurentua, jos monikulttuurisuus otettaisiin huomioon muuallakin kuin
poliittisesti korrekteissa kolumneissa.
Ruoan lisäksi monikulttuurisuus näkyy vessakäyttäytymisessä.
Älkää naurako siellä ruudun toisella puolella, tämä on aivan totta. Jospa
aloitettaisiin faktoista. Suurin osa maailman ihmisistä käy terveelliseksikin
mainitulla kyykkypaskalla; lattiassa on reikä ja sinne pitäisi tuotos saada
osumaan. Esimerkiksi Thaimaassa näihin törmää aivan tavallisilla huoltoasemilla
kaupunkien ulkopuolella. Jonkin verran löytyy myös länsimaalaista pönttövessaa,
mutta se on harvinaisempi. Sama juttu on Myanmarissa; kumpiakin on ja on vähän
paikasta kiinni mitä on tarjolla.
Erilaisen ponnistelutavan lisäksi ei ole mitenkään tavallista,
että käytetään vessapaperia. Sen korvaa sammio vettä ja kuuppa, eli paikat
pestään suorituksen jälkeen. Joissain kulttuureissa vessapaperi on jopa täysin
tuntematon, epähygieeniseksikin sanottu.
Kun on kyhätty kasaan moderni rakennus, sinne on oletuksena
asennettu normaalit, länsimaiset vessanpytyt. Kun samaiseen rakennukseen
pesiytyy ihmisiä monista kulttuureista, täytyy joitakin kulttuurien ominaispiirteitä
hieman suitsia.
Tällä kuvalla tahdotaan sanoa, että älä Herran tähden ala
kyykkypaskalle tämän pytyn päällä, vaan istu ja ähise mieluummin.
Länsimaalaistyylinen vessanpönttö synnyttää myös muita
kieltoja monikulttuuriympäristöön. Lähes poikkeuksetta vessoista löytyy joko
tuo ämpäri-kuuppa –systeemi tai alapesusuihku. Uskonnollisista syistä muslimit
pesevät jalkojaan usein. Ja tämä suoritetaan vessareissun yhteydessä tunkemalla
jalka pönttöön ja ruiskuttamalla vettä päälle. Hygieenisyydestä voi toki
keskustella, mutta kun kulttuurissa on tällainen tapa, niin minkäs teet. Tätä
touhua pyritään suitsimaan omalla kieltolätkällään.
Kolmas, aika yleinen ongelma on, että monissa maissa ei
vessapapereita voi laittaa pönttöön, vaan ne kerätään erikseen kippoon, mikä on
sijoitettu pöntön viereen. Syynä ovat paikalliset viemärit, mitkä voivat mennä
tukkoon ylimääräisestä paperitauhkasta.
Koska tavat ovat näin moninaiset, monikulttuurisen yrityksen
vessat ovat aika mielenkiintoisia. Joko lattiassa on reikä taikka siihen on
asennettu vessanpönttö. Pöntön tapauksessa seinällä on iso kyykkypaskan
kieltävä merkki. Pöntön vieressä oikealla puolella on mahdollisesti vesisammio
tai alapesusuihku, ja lisäksi on erillinen huomautus vessapaperien
laittamisesta pöntön toisella puolella haisevaan laatikkoon. Sääntö-Suomessa saattaisi valvova terveysviranomainen
heittää voltin, kun tällaisia monikulttuurivessoja alkaisi ilmestyä vaikkapa
kahviloihin.
Ja lisää paskajuttuja... Monet turistit ovat saattaneet
kummastella, että aasialaiset äärimmäisen harvoin ojentavat/antavat mitään
vasemmalla kädellä. Aina käytetään oikeata kättä, vaikka se olisi kuinka
hankalaa. Tähän on yksinkertainen syy. Vessassa käydessä takapuolen pesu
hoidetaan vasemmalla kädellä ja oikealla lotrataan vettä. Siksi mahdollinen
vesisammiokin on vessoissa aina oikean käden puolella.
Arabeilla on sama käytäntö ja varkaalle rangaistukseksi
suoritettava käden katkaisukin perustuu tähän. Oikean käden katkaisu estää sen
jälkeen rangaistua osallistumalla yhteiselle aterialle. Kukapa sitä sormin
söisi samaa ruokaa, mitä varasteleva paskakäpälä ronkkii?
Ruoasta puheen ollen, Aasiassa on yksi hedelmä, mitä
kutsutaan myös nimellä Jumalan paska. Oikea nimi tälle tuotokselle on Durian.
Sitä laajalti käytetään ja Valkorosvokin on sitä erehtynyt maistamaan. Maku on
samanlainen kuin otettaisiin suomalainen pullataikina, johon on sotkettu
rikkiä. Haju on kuvottava, ja siksi monissa hotelleissa, julkisissa
kulkuvälineissä ja ravintoloissa on oheinen kieltomerkki.
Tätä hedelmää väitetään terveelliseksi. Valkorosvo uskoo sen kyllä,
sillä eikös se niin ole, että kaikki terveellinen on pirun pahaa?
Monikulttuurisin maanantaiterveisin,
Valkorosvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti