Hyvää iltapäivää,
Mäkihypyssä otetaan aina rohkea etunoja. Sillä
se Nykäs-Mattikin aikoinaan mitaleille liihotteli. Mäkihyppääjien lisäksi
rohkeaa etunojaa otetaan vuosittain Barcelonassa, tapahtumassa nimeltään Mobile
World Congress (MWC), jossa jokainen valmistaja ja epälukuinen määrä muita
yrityksiä esittelee menneitä, nykyisiä ja tulevia mobiilitekniikan
aikaansaannoksiaan. Tänä vuonna tapetilla oli 5G, jonka ympärille oli
onnistuttu rakentelemaan melkoinen hypetys. Ja aivan turhan takia. Jos nyt ihan
rehellisiä ollaan, 5G voi olla kuluttajakäytössä ehkä 5 vuoden kuluttua ja
silloinkin suurin osa käyttäjistä ei sitä edes huomaa. Mahtaa olla
markkinamiehillä töitä keksiä, miten moista ihmettä myydään. Surkuhupaisin
viritelmä aiheesta oli erään operaattorin osastolla, jossa Etustaja Virkki
kehui suu vaahdossa, kuinka he ovat kytkeneet ihan messuja varten peräti 10 kpl
vesimittareita etävalvontaan 5G-yhteyden ylitse(!). Valkorosvon mieleen tuli,
miten tämä homma muutamia vuosia sitten tehtiin ihan perus-GSM:n päälle
Suomessa, mitä nyt ihmiset pakotettiin vaihtamaan sähkömittarit että homma
toimisi. Eipä liene kovin iso homma toteuttaa vesimittareillekin.
MWC:n järjestää GSMA (GSM Association) ja
liput eivät ole aivan halpoja. Kävijöitä tapahtumassa on nykyisin vuosittain
yli 100 000, joten ei ole läpihuutojuttu, missä tapahtuma järjestetään. Alun
perin tapahtuma oli Genevessä. Sieltä se siirtyi Ranskan Cannesiin, mutta GSMA
kyllästyi ranskalaisten lakkoiluun ja tapahtuma huomattavine tuloineen siirtyi
Barcelonaan. Tänä vuonna Barcelonassa oli metro- ja bussilakko samaan aikaan
tapahtuman kanssa. Kumpaakaan ei huomannut, sillä julkiset kulkuyhteydet
toimivat Barcelonassa moitteettomasti. Järjestyksestä pitivät huolen
monilukuiset poliisit ja vartijat. MWC vaatii logistiikalta paljon, joten
infran on oltava kunnossa. Näyttelyalue on kooltaan sama kuin 5-6 x Pasilan
Messukeskus ja liikkujia on paljon. Barcelonan julkinen liikenne on loistava,
kaupungissa on tukku metrolinjoja, joilla pääsee lähes mihin tahansa. Suomella
on vielä pitkä matka tämän luokan tapahtumien järjestäjäksi. Jos nyt vaikka
aloitettaisiin siitä, että Pasilan Messukeskukseen olisi metroyhteys.
Messut tulivat, olivat ja menivät. Tilaisuus
oli sekä henkisesti että fyysisesti raskas. Siksi Valkorosvo päätti Barcelonan
lisäksi viettää viikon aivan toisella puolella Espanjaa, nimittäin Malagassa.
Malagasta lähetettynä tämä blogiteksti tällä kertaa näkee päivänvalon.
Tähän mennessä Valkorosvo on esitellyt ainakin
joidenkin mielestä mielenkiintoisia vertailuja suomalaisen, nepalilaisen ja
myanmarilaisen yhteiskunnan välillä. Nyt on aika ottaa vertailukohta vähän
lähempää. Joku voi kysyä mitä vertailemista Suomessa ja Espanjassa on, samaa
EU:ta kumpikin? Vertailtavaa on paljonkin, kun otetaan sellainen arkielämän
näkökulma ja katsellaan siitä vinkkelistä.
Kun oikein muistellaan: mitä enemmän Suomessa rummutettu
kaikkien direktiivien toteuttamista että oltaisiin EU:n mallioppilas, sitä
kurjemmaksi asiat ovat tyypillisesti menneet. Jos kumpikaan lukijoista ei tätä
usko tai allekirjoita, kommenttiosio on ihan vapaa esitellä toisenlaisia
esimerkkejä, sillä en juurikaan harrasta valtamedian kovasti suosimaa
ennakkosens... eikun moderointia. Espanja, isona taloutena, on toteuttanut
direktiiveistä ne, jotka on tarpeelliseksi katsonut. Koettakaapas molemmat
lukijat ihan piruuttaan arvata, kummassa maassa on onnellisempi katukuva?
Niinpä.
 |
| Plaza de la Constitution - Malaga |
Onnellisuus ja oman elämän hallinta näkyy
pienissä asioissa, kuten vaikkapa katu- ja kahvilakulttuurissa. Ihmiset hymyilevät
ja aina on aikaa joko keskustella muiden kanssa tai istua kahville tai
tapaksille, jos sattuu nälkä yllättämään. Vaikka paikalla on paljon turisteja
ja jatkuva vipinä käynnissä, kerjäläisiä on näkösällä vähemmän kuin
Helsingissä. Espanjan nuoristyöttömyydestä on puhuttu paljon ja varmaan sitä
on. Kuitenkin parin ison kaupungin otannalla lieveilmiöitä ei näy. Sen sijaan
nähdyt nuoremmat ihmiset painoivat pää märkänä duunia erilaisissa yrityksissä
ja kahviloissa.
Suomessa ainakin pääkaupunkiseudulla vallitsee
kummallinen ilmiö. Jos joku kyyppari saa päällensä mustan essun ja häntä
kehutaan Baristaksi, automaatista tihistetty kahvinlitku maksaa kympin mukilta.
Toisen kympin saa pulittaa, jos ns. kahvin kylkeen haluaa jotakin
pureskeltavaa. Parinkympin kahvilamaksuilla on aika irvokasta puhua
kahvilakulttuurin kehittämisestä, saahan samalla rahalla nurkkapubista 3 -4
isoa tuoppia. Siinä on sentään rahalle vastinetta mannermaisuudella leikkimisen
sijaan. Espanjassa viinin, oluen tai kahvin saa ihan samalta tiskiltä oman
valintansa mukaan. Lienee mannermaisuuden syytä, että Espanjassa ei sorruta
tällaiseen suomalaistyyppiseen hölmöilyyn.
Valkorosvo on nyt useampana aamuna marssinut
apartementoksesta aukion poikki muutaman kymmenen metriä leipomoon. Sieltä on
tullut ostetuksi aamusella lihapasteijoita, croissantteja, sämpylöitä ja
ruisleipää, kaikki luonnollisesti vastaleivottuja. Tämänaamuinen satsi oli
tuore ruisleipä, kolme sämpylää, ja kolme erinomaista kahvia. Ai hinta? 7
euroa. Hinta on vielä espanjalaisittain kallis, koska mukana on turistilisä.
Leivänpäälliset ja täytteet voi ostaa kävelemällä parisataa metriä kauppahalliin,
josta saa aivan kaikkea tarvittavaa. Ja taatusti tuoreena. Tällaisten ostosten
jälkeen on melkoisen hankala asemoida itsensä nauttimaan eurooppalaiseen
tyyliin helsinkiläisessä kahvilassa, jossa kahvi on enimmäkseen sumppia ja kaiken
kokeneet sämpylät ovat nähneet muutakin kuin eilisen päivän.
Suomalaista Sote-touhua sivusta seuranneenva
Valkorosvon on kovin vaikea käsittää, että Espanjassa sairaaloita on joka
nurkalla ja tarvittaessa lääkärin saa kotiinkin käymään. Tästä voi tehdä
jokainen ihan omia johtopäätöksiä: joko suomalaisen lääkärin liksa on aivan
liian suuri, tai sitten espanjalaisten täytyy maksaa veroja moninkertaisesti suomalaisiin
verrattuna. Olisikohan skandinaavisessa auvolassa menty jossain vaiheessa ihan totaalisesti
metsään?
Hiljattain Valkorosvo tavasi suomalaisesta
aviisista, kuinka uutta versiota tupakkalaista sorvataan taas ihan
kiihkouskovaisten ahkeruudella. Harry Potter -kirjoissa Azkabanin vankilaa
vahtivat Ankeuttajat, jotka veivät vankien sielusta ilon ja voiman ja tekivät
elämän ynnä tuomion – no, ankeaksi. Suomalaisilla on ihan ikioma Azkabaninsa ja
sen vartijoiksi on siunaantunut kaikenlaisia ääliöitä, jotka saavat aikaiseksi
saman kuin Ankeuttajat. Yksi näistä muiden elämän paremmin kuin omansa tietävistä
pässeistä on Paavo Lipponen, joka vuonna 2006 keksi idean savuttomasta
Suomesta. Tähän pääankeuttajan älyttömään ideaan takertui joukko innokkaita
apureita ja sen seurauksena nyky-Suomessa suunnitellaan jo asunto-osakkeen
haltuunottoa, jos kessu käryää. Vielä on sentään matkaa Islamilaiseen
Kalifaattiin, jossa nortin poltto johtaa tosiaan kuolemaan, ja vielä nopeammin
kuin syöpä; sapelin viuhahdus ja kaulan katkaisu kun ei kauaa kestä. Toisaalta,
onhan kansamme edustaja Kimmo Sasi jossain vaiheessa haikaillut Sharia-lain
ottamista Suomen Tasavallan lakitekstien rinnalle oikeuskäytännöksi. Valkorosvo
suosittelee THL:lle ja Ehyt ry:lle ja muille vastaaville tutustumista
Islamilaisen Kalifaatin hallintoalueellaan soveltamaan lainsäädäntöön. Sieltä
voi saada hyviä ideoita jatkoa ajatellen.
 |
| EU:n ytimeen -sählinki | Nato -hölmöilyt ja jenkkilän hummeripäivälliset | Kaasuputkikonsultointi | Savuton Suomi ... Kuinkahan paljon vahinkoa tämä patu mahtaa vielä ehtiä aiheuttaa? (Kuvan (c) merkitty kuvaan) |
Mitenkäs Espanjassa? Hotelleissa ei polteta,
ravintoloissa ei sisällä polteta ja tupakat voi ostaa vain baarien
automaateista tai erityisistä tupakkakaupoista. Asiassa ei ole mitään ongelmaa,
ravintoloiden terasseilla voi poltella, mutta sisällä ei. Ihmiset ovat
tyytyväisiä ja kaiken maailman sääntö-Simot ja regulaattori-Raijat eivät ole
koko ajan vieressä mäkättämässä. Vanha viisaus: ”ota oma tilasi, mutta jätä
muillekin” toimii oikein hyvin. Eikös ole kummallista, että muutama selkeä
sääntö hoitaa saman asian paremmin kuin metrin mittainen lakikokoelma, jossa on
koetettu määritellä asiat pilkun puolikkaan tarkkuudella?
Valkorosvo on enemmän kuin lievästi
huvittuneena seurannut, kuinka Helsingin johtokahvassa roikkuvat pölhö-Kustaat
ovat vakavissaan suunnittelemassa moottoriteiden purkua ja niiden korvaamista
bulevardeilla, joilla kävelijät ja pyöräilijät olisivat kuninkaita. Kieltämättä
aika humoristinen ajatus. Ei sen puoleen, moisesta tehdyt havainnekuvat
näyttävät oikein kauniilta, juuri samanlaisilta kuin vaikkapa Malagan
kävelykeskustan kadut. Ongelmia syntyy vasta sitten, kun tuodaan realismi
peliin: aina ei aurinko paista, vaan on kylmää kuin jääkarhun perseessä,
pimeydessä eivät plataanipuut kasva, palmuista puhumattakaan, ja 15 asteen
pakkasessa puhalteleva merituuli tuo oman pikantin lisänsä kävelybulevardeilla
pasteerailevien elämäntyyliin ja vaatetukseen. Ja julkinen liikenne on ehditty tietenkin
kannattamattomana lopettaa jo aikaa sitten.
 |
| Vasemmalla oikein viihtyisä viinimesta ja oikealla Malagan satamaa |
Valkorosvo vain haluaa kysyä: kuinka helvetin
kauan mahtaa kestää, että kaupunkisuunnittelijoiden piskuisiin aivoihin
pesiytyy ajatus, ettei Helsingistä saa espanjalaistyyppistä kaupunkia sitten
millään. Siihen on kolme syytä: sää, sää ja sää. Ei auta, vaikka kuinka
isonnettaisiin hiilijalanjälkeä tekemällä lämmitettäviä katuja taikka muuta
vastaavaa. Maantiede on mitä on ja sille ei voi mitään, kuten Paasikivi
aikoinaan toisissa yhteyksissä totesi.
Vain näillä pienillä vertailuilla ja muutoin
lehdistä saadun yleiskuvan perusteella Valkorosvon on pakko todeta, että
SSS-hallituksen huutelemat kansalliset pelastustalkoot ovat aika irvokas juttu.
Jos se olisi vitsi, melkein naurattaisi. Kun herrat ovat tosissaan, ei naurata
ollenkaan. Esimerkiksi Stubb on päästänyt jo useita sen luokan möläyksiä, että
taitaa olla puolueenjohtajan päivät luetut; mitä niitä nyt ensi
puoluekokoukseen mahtaa jäljellä ollakaan. Sipilä ja Soini eivät ole sen
kummempia. Valkorosvo oli aiemmissa blogipäivityksissään positiivisempi ja
kuvitteli, että herrat saisivat jotakin aikaiseksi. Vaan eipä taida tulla
hamekankaasta edes tuluskukkaroa.
Sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä.
Valkorosvo kävi aikoinaan melkoisen painin itsensä kanssa poistuessaan maan
rajojen ulkopuolelle. Nyt on osoittautunut, että Valkorosvon pahat aavistukset
ovat toteutuneet jopa isommassa määrin kuin Valkorosvo kuvitteli. Kauas on
pitkä matka, mutta takaisin ei ole tosiaankaan kiirettä. Asiansa voi järjestää
niin kovin monella tavalla ja on osoittautunut, että muualla sen voi tehdä
paremmin kuin kotimaassaan. Sääli sinänsä.
Espanjalaisturistismessuamisemigranttiterveisin,
Valkorosvo
PS.
Valtamedian päätoimittajien yhteinen ultimaatumi näin
maaliskuun aluksi julkaistuna oli aika epätoivoinen teko; ”Koettakaa nyt uskoa
meitä, me puhumme ja julkaisemme totuuksia, tai emme ainakaan muuntele niitä
kovin paljoa, mitä nyt yhteisen hyvän edistämiseksi ehkä hieman editoimme.”
Voi Herra siunaa ja varjele taas. Täytyykin
seurata, kuinka arvon päätoimittajien käy MV-lehden asettaman julkisen haasteen
kanssa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti