Aurinkoista aamupäivää,
Valkorosvo sai Naomi Kleinin kirjan luettua
loppuviitteitä myöten. Täytyy sanoa, että globalisaation varjolla harjoitettu
dollarikolonialismi on yksi ihmiskunnan suurimmista huijauksista, joka on
maksanut aivan liian monen ihmisen hengen ja tulevaisuuden. Hollantilaisten
tulppaanikeinottelu muutama sata vuotta sitten oli vain pikkupuuhastelua, vaikka
se ajoikin silloisia mahtavia yhtiöitä ja jopa Hollannin valtion tuhon
partaalle.
Eilen piti suorittaa ravintotäydennystä
paikallisessa supermarketissa, kun ei syömättäkään hengissä pysy. Valkorosvo
osteli kaikenlaista tarpeellista tiskiaineesta lähtien ja saatuaan kärryn
täytettyä oli aika siirtyä kassajonoon. Jossain aiemmassa blogipäivityksessä
Valkorosvo mainitsi, että Aasiassa noudatetaan kaikkialla periaatetta ”Trust
but Control”. Kassajonossa oli aikaa mietiskellä asioita ja tuli todettua, että
tästä kannattaa kirjoittaa pienehkö blogipäivitys.
Paikallisen supermarketin kassajonot ovat
todellakin hitaita. Se ei ole kaupan ongelma, vaan sama ilmiö toistuu ihan
missä tahansa kaupassa rupisesta pikkukioskista kaupungin suurimpaan
supermarkettiin. Miksi? Vastaus on yksinkertainen: kassat ovat yksinkertaisesti
niin tarkkoja. Tarkkuus ja kontrolli näkyy monessakin asiassa. Jos linjalla on
4 purkkia soodaa, jokainen niistä vedetään hintatarkistukseen erikseen. Jos
niitä on 24 purkin valmis paketti, ei kelpaa että tarjoaa hyllystä otettua
samaa erillistä purkkia, vaan kassa kaivaa kartongista yhden purkin ja sen
jälkeen laskee onko niitä tosiaan 24 kpl pakkauksessa vai kenties jotakin
muuta. Pakkausta revitään sen verran auki, että varmasti voidaan ottaa asiasta
selvää.
 |
| Valkorosvon lähi-CityMart. Myymälävarkaus mielessä? Huomatkaa keltaiseen paitaan pukeutunut hyllyvälivahti. |
 |
| Kassojen ei tarvitse pelätä asiatonta käytöstä. Vartijat ovat paikalla nopeammin kuin voisi kuvitella. |
Kun kaikki ostokset on käyty samalla tavalla
läpi, on maksun aika. Valkorosvo ojentaa nipun seteleitä, kolikoita Myanmarissa
ei ole lainkaan käytössä. Kassaneito ottaa setelit ja laskee määrän. Sen
jälkeen tapahtuu jotakin epämääräistä, joko tavaroiden pakkailua toisen
kassaneidon kanssa tai muuta vastaavaa ja sen jälkeen rahat lasketaan
uudelleen. Tämän jälkeen kassakoneeseen naputellaan setelien määrä ja kone
kertoo paljonko vaihtorahaa pitää Valkorosvolle tarjoilla. Kassakoneen luukku
aukeaa ja kassaneito laskee rahat kolmannen kerran ennen kuin ne
loppusijoitetaan kassalaatikkoon. Vaihtorahat ja kuitti tulevat Valkorosvon
odottelusta kramppaantuneeseen käpälään.
Valkorosvo voi kuvitella, että tähän
käytäntöön on syynä työnantajan ukaasi: jos kassa ei illalla täsmää, kassaneito
maksaa erotukseen omasta palkastaan. Kova uhkaus, mutta edellä kuvatulla
käytännöllä ainakin työntekijä tietää vastuunsa. Trust but control.
Kun Valkorosvo menee paikalliseen Anttilaan
(Ocean Supermarket) ostaakseen sähkölamppuja tai leivänpaahtimen, touhu on
suomalaisittain erikoista. Valkorosvo valikoi tuotteet hyllystä. Ja kuten
aiemmin on kerrottu, myymälävarkaudet ovat silkka mahdottomuus. Jokaisessa
kaupassa on nimikoitua henkilökuntaa per hyllyväli ja nämä vahtivat, että
mikään tuote ei hyllystä siirry muualle kuin ostoskärryihin. Kun tuotteet on
valikoitu, paikallinen palvelu hyppää uudelle tasolle. Jos Valkorosvo on
ostanut esimerkiksi kolme lamppua, jokainen otetaan pakkauksestaan ja testataan
että se toimii. Sama tapahtuu myös leivänpaahtimelle. Sen jälkeen tavarat
pakataan uudelleen ja Valkorosvo voi siirtyä kassalle, jossa maksuoperaatio
tapahtuu kuten edellä on kuvattu.
 |
| Naispuolisia hyllyvälivahteja kutsutaan "käytäväkuningattariksi" (Aisle Queen) |
Samainen ”trust but control” -meininki näkyy
monessa muussakin arkielämän asiassa, esimerkiksi lentokentillä. Suomalainen
matkustaja (ja eurooppalaiset yleensäkin) on totutettu sähköiseen check-iniin
ja ja pelkkä passi riittää kun matkailee. Jos samaa yrittää Thaimaan Suvarnabhumissa (Bangkok) ja
on vain kauttakulkumatkalla, niin ei onnistu. Saapuva matkustaja ei pääse
lentoaseman transit-alueelle, jollei ole näyttää lippua mistä tulee ja minne on
menossa. Aiemmin riitti pelkkä lippu, mutta nykyään syynätään myös passi.
Näille vahteina toimiville järjen jättiläisille ei ole tietenkään tullut
mieleen, että jatkolennon portille ei pääse, kun ei saa boading-korttia, jos ei
ole voimassa olevaa lippua. Trust but control.
 |
| Suvarnabhumin lentokentän vajaa puolikas iltavalaistuksessa. |
Joillakin paikallisilla lentoyhtiöillä on
edelleen voimassa vaatimus, että kirjautuessaan lennolle on kyettävä näyttämään
se luottokortti, jolla lippu on maksettu. Aiemmin Thai Airways muisti kysyä
tätä joka käänteessä, nykyään harvemmin. Sähköinen check-in on sisällöltään
erilainen kuin Euroopassa. Automaattia voi mennä naputtelemaan ja passia
näyttelemään. Lopputuloksena saa lappusen, joka on käytännössä jonotusnumero.
Sen kanssa voi mennä tiskille, jossa webissä kirjautuneet matkustajat
käsitellään erikseen. Käsittely on kylläkin ihan sama kuin menisi suoraan
tavalliselle tiskille. Trust but control.
Myanmarissa ihan niin kuin lähes kaikissa
muissakin maailman maissa on käytössä arvonlisävero. Erityisesti yrityksiä,
joissa on ulkomaalaisia osakkaina, vahditaan tarkemmin, jotta valtio saa
varmasti osansa. Valkorosvo tukee silloin tällöin paikallista Pizza Hutia ja
hakee appeeksi turvotetun lätyn täytteineen. Homma käy ihan normaalisti: ensin
tilataan ja kerrotaan että pizza tulee mukaan. Sen jälkeen isketään rahat
pöytään. Rahoille suoritetaan samanlainen laskuoperaatio kuin
supermarketissakin. Koska kyseessä on ravintola, vaihtorahat palautetaan
nahkaisessa kansiossa kuitin kera. Kuitti on ihan tavallinen: mikä tuote, mikä
hinta ja paljonko on veron osuus. Sen lisäksi kuittiin on liimattu läjä
postimerkin kokoisia tarroja, joiden yhteissumma kertoo paljonko veron osuus
oli. Aivan kuin Suomessa ennen vanhaan liimailtiin veromerkkejä
liikevaihtoveron merkiksi. Kyseiset merkit riipaistaan irti vihkosta, jossa
niitä on läjäpäin. Tarkastajan on ilmeisesti helppo verrata, paljonko vihkosta
on merkkejä kulutettu ja paljonko kassa tilittää maksetun veron määräksi. Trust
but control. Pizza on joka tapauksessa ihan syötävää eikä juutu kurkkuun, sillä
arvonlisävero on 10%:n luokkaa.
 |
| Yangonin ja ilmeisesti koko Myanmarin ensimmäinen Pizza Hut |
Valkorosvon kotipesässä hymähdellään
huvittuneesti moisille ”kivikautisille” käytännöille. Ei kuitenkaan
kannattaisi. Valkorosvo väittää, että lähes kaikki aasialaiset käyttäytyvät
poikkeuksetta samalla tavoin. Kun myanmarilainen perheenemäntä makselee kassalla
laskua, on kuin näkisi Roope Ankan maksamassa palkkoja alaisilleen; ihan yhtä
hankalaa ja yhtä monen tarkistuslaskennan jälkeen rahat siirtyvät kassaneidon
odottaviin kätösiin. Ja siitä homma jatkuu kuten Valkorosvo edellä kuvasi.
 |
| (c) Disney |
Trust but control -periaatteesta johtuen
aasialaisia on äärimmäisen hankala huijata. Vaikka kaikki on vähän hitaampaa ja
toisinaan byrokraattisempaa, asiat menevät loppujen lopuksi kuten kaikki
odottavat. Trust but control -piirre kertoo myös siitä, että jokainen, siis
ihan jokainen, ottaa vastuuta omasta elämästään ja tekemisistään. Kehenkään ei
luoteta ihan tuosta noin vaan. Varsinkaan viranomaiseen. Aasialaiset eivät ole
sinisilmäisiä, eivät fyysisesti eivätkä henkisesti toisin kuin eräät muut
kansat.
EU-tasolla sinisilmäisyys näkyy muun muassa
hiljattaisissa uutisissa koskien ”Turkin kanssa tehtäviä erityisjärjestelyjä”.
Erdogan puuhaa maastaan muslimidiktatuuria; lehdistönvapaus on suurelta osin jo
hävitetty ja kansa jakautunut kahtia tapamuslimeihin (vrt. tapakristityt) ja
fundamentalisteihin. Jakautuvan kansansa päämies touhuaa juttuja ja diilejä
asioista, jotka eivät kestä päivänvaloa, esimerkiksi öljykauppoja IS:n kanssa
ja muuta vastaavaa. Tästä huolimatta (tai sen ansiosta, ihan kuinka vaan) EU
maksaa hirmuisen läjän rahaa Turkille, jotta se estäisi pakolaisvirran
Eurooppaan. Eipä olisi Erdogan mistään parempaa keinoa saanut Turkin budjetin
tasapainottamiseen. EU:lle lähtevät laskut eivät tule pienenemään ainakaan
lähivuosina. Kun kerran suostuu kiristykseen, se on sitten menoa. Turkille
maksettavalla rahalla olisi saanut Frontexille aika tavalla resursseja
vahtimaan EU:n ulkorajaa ja lopputulos olisi ollut varmempi.
 |
| Käännös: "Olet siirtymässä Erdoganistaniin (ent. Turkki). Tullessasi voit heittää kaiken toivon." |
 |
| Käännös: ".. ja poikani, jonain päivänä tämä kaikki kuuluu sinulle" |
Puhtaasta kotimaisesta sinisilmäisyydestä, tai
voisiko sanoa megaluokan tyhmyydestä, toimii mainiona esimerkkinä SSS-hallitus
ja siellä erityisesti herrat Sipilä ja Stubb. Jos se ei ole vielä käynyt
suurelle yleisölle selväksi, kyseiset herrat noudattavat tyylipuhtaasti
friedmanilaisia, nykyiseltä nimeltään uusliberalistisia periaatteita aivan joka
suhteessa. Valkorosvo ei kiistä, etteikö tuottavuus olisi ongelma, samoin
ylisuuri palkkataso. Ainoastaan korjausliikkeistä pitäisi keskustella. Nyt
olisi radikaalien liikkeiden aika. Esimerkiksi sähkön siirtoverkon
kansallistaminen, samoin ulkomaalaiseen omistukseen siirtyneen radio- ja
tv-signaalin jakeluverkon. Kaivostoiminnassa pitäisi myös tehdä samantapaisia
liikkeitä. Rahoittajapuolella menee näillä tempuilla maine vähäksi aikaa, mutta
maa pelastuu. Edellisessä blogipäivityksessä oli tukku esimerkkejä maista,
joiden kansallisomaisuus tuhottiin rajulla yksityistämisprosessilla. Naomi Kleinin kirjan lopussa
oli myös viitteitä siihen, miten kriiseistä toivuttiin: tehtiin rajuja
liikkeitä, esimerkiksi kansallistamisia, lainsäädäntöä rukattiin takaisin
protektionistisemmaksi ja lopuksi potkaistiin IMF pihalle.
 |
| SSS-Orkesteri. Eipä taidata pärjätä EU-viisuissa, eihän pärjännyt esikuvansakaan. (c) Riemurasia.net |
Yleisellä tasolla tuumaillen länsimaissa
näyttää puuttuvan nk. takaisinkytkentä kansan ja eliitin väliltä. Länsimaissa ”demokraattiset”
elimet tekevät päätöksiä ja lakeja. Kansalla ei ole mahdollisuutta antaa
palautetta kuin vasta seuraavissa vaaleissa. Samalla kansa on elektronisella
valvonnalla pakotettu ruotuun ja pullikoinnin mahdollisuutta ei ole.
Aasiassa tällainen takaisinkytkentä on.
Valkorosvo kertoi tälle blogille nimensä antaneessa kirjassa esimerkin
Nepalista. Nepalilla, joka on yksi maailman korruptoituneimmista maista, on
suuria vaikeuksia kerätä verotuloja. Kukaan ei maksa veroja, koska niitä ei
käytetä yhteisiin tarkoituksiin vaan rahat siirtyvät lähes suoraan poliitikkojen
ulkomaalaisille pankkitileille. Kun maoistit pääsivät valtaan, he julkisesti
lupasivat eliminoida korruption ja käynnistää julkisrahoitteisia infrastruktuurin
parannushankkeita. Kävi niin, että verotulot räjähtivät seuraavana vuonna
käsiin. Hyvin pian kansa huomasi, että maoisteille kävi kuin Soinille: valta
tärveli. Korruptio jatkui entisellään ja julkistetut projektit eivät edenneet. Tästä seuraavana vuonna verotulot
romahtivat ja alkoi maoistien poliittinen alamäki. Trust but control.
Luottamuksellisin kontrolliterveisin,
Valkorosvo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti