Hyvää ja hikistä iltapäivää,
Mikähän siinä on, että julkisten keskustelujen
perusteella suomalaisten täytyy aina olla rähmällään johonkin ilmansuuntaan?
Jos ei kuunnella Kremlin kuiskauksia, niin ollaan hakemassa korkeampaa
johdatusta Brysselistä. Valkorosvo ei voi ymmärtää. Tehtaankadulla
korvamerkitty kotiryssä on vaihtunut innokkaasti lobbaavaan, simpukoita ja
valkoviiniä tarjoilevaan kotibryssään.
Sanotaan, että kansan poliittinen muisti on
lyhyt. Valkorosvo on asiasta eri mieltä. Kyllä monella on vielä muistissa,
miten moni nykyisin harmaana eminenssinä vaikuttava poliittisen eliitin jäsen
lauleskeli 1990-luvulla lastenlaulua hieman uusin sanoin: ”Kas näin kääntyy
takki, ja takki kääntyy näin...”
Tiedonvälityksen ja median lieka on nykyään yhtä
lyhyt kuin ennen takinkääntöä. Ennen Neuvostoliiton romahdusta totuus oli
yhdenlainen, nykyisin se lienee toisenlainen, varmaksihan tuota ei voi sanoa.
 |
| (c) Kari Suomalainen. Näin vanhempi toimittaja opasti nuorempaa ennen Suurta Takinkääntöä. Nykyään jotkin asiat ovat toisin. Vai ovatko? |
Näin maanantaiaamuna Valkorosvoa kuitenkin
suomalaisia lehtiä aamukahvin kera lueskeltuaan häiritsee hirmuisesti se, mitä
ei kerrota. Juu juu, on nähty Susanna Penttilän halkiohame, ja kuinka lyhyt se
Toivasen pikkumusta olikaan. Ja on jaettu Jusseja ja Emmoja. Ja joku kyselee
että mikä vitun JVG? Ja joku pahoittaa mielensä, kun hänen puhelaulunsa ei
olekaan kuuluisaa kautta koko Suomen. Rosa Meriläinen on taas kertonut
näkemyksenään, että kyllä ihmisellä on, jos ei nyt satoja niin ainakin kymmeniä
eri sukupuolia ja identiteettejä.
Miksei mikään media kerro vaikkapa päivittäin,
kuinka transatlanttisen vapaakauppasopimuksen neuvottelut etenevät (TTIP)?
Missä viipyvät analyysit kyseisen sopimuksen vaikutuksesta Suomeen? Kuinka
kummassa hallituksella on hirmuinen kiire tuoda hallintarekisteri uudelleen
käsittelyyn juuri nyt? Ja miksi ynnä mikä pakko on yhtiöittää kansallismaisemaa?
Kaikkihan sen tietävät, että valtion omaisuuden yhtiöittäminen tarkoittaa kyseisen
omaisuuden siirtämistä demokraattisen valvonnan ulottumattomiin. Tuskin menee
kolmea vuotta pidempään kun osan Suomen Lapista omistaa esimerkiksi Nestle. Noin yleisellä tasolla tiedoksi: EU ei määrittele mitä valtio voi omistaa ja
mitä ei. Sen sijaan EKP:n ja IMF:n yhteistyössä muodostama troikka voi esitellä
vaatimuksia, kuten tehtiin Kreikassa, kun valtio pakotettiin yksityistämään valtion
yrityksiä ehtona apupaketeille.
Minkä vuoksi Ranskan (Calais, Pariisi) ja
Ruotsin (Malmö, Tukholman lähiöt esim. Tensta) mellakoinnit kuitataan suomalaisissa
lehdissä pikku-uutisina jos ollenkaan? Tai yhä kovemmaksi käyvä keskustelu
yleisestä turvattomuudesta Ruotsisssa? Minkä vuoksi USA:n tekemisiä maailmalla
ei kritisoida? Kuka suomalainen tutkiva journalisti vaikkapa Suomen Kuvalehdessä
ottaisi selvittääkseen IS:n rahavirrat; miten ne toimivat ja mitkä ovat niiden
alkulähteet?
Maailmalla on jo kauan ollut tiedossa, että
IS:n takapiruina toimivat USA, Israel ja Turkki. Missä viipyy ihan selvällä
suomella kirjoitettu analyysi, miksi näiden maiden kannattaa rahoittaa IS:n
toimintaa ja mihin ne sillä pyrkivät? Jos juttujen kirjoittaminen on vaikeaa,
voi aloittaa vaikkapa tekemällä synteesin siitä, mitä maailmalla, sekä
Euroopassa että Euroopan ulkopuolella, kirjoitetaan. Tämä voi olla ihan hyvä
metodi tehdä journalismia, saihan tässä Jessikka Arokin ihan palkinnon moisella
työllä. Ikävä kyllä lähdekritiikki taisi pettää ja toimittaja kuorrutti juttunsa
lievää isommin vainoharhoin. Toisin sanoen, ”journalismista” tuli ihan kivasti
rakenneltu ja jäsennelty mielipide, ei muuta.
Jos vain on mahdollista, kannattaa omaa
maailmantuskaansa lisätä seuraamalla esimerkiksi BBC:n uutisia ja Al Jazeeran
englanninkielisiä lähetyksiä. Sekä tukkua ulkomaisia lehtiä, mieluummin
Euroopan ulkopuolisia sellaisia. Valkorosvo kutsuttiin hiljattain Facebookissa
osallistumaan EN KOSKAAN -haasteeseen. Pari kommenttia on laitettu jo menemään.
Kolmas täytyy sinne huomenna lisätä. Ja tänään laittaa se tähän: EN KOSKAAN
enää luota suomalaiseen (valta)mediaan ja sen esittämään luovasti muunneltuun ”totuuteen”.
Edellinen lause olisi oikein mukava perua ja
kääntää takkinsa, mutta valitettavasti siihen ei taida olla aihetta. Eikä taida
tullakaan. Vaan mikäs siinä, käyhän se faktojen tarkistelu muilla sivuilla
vieraillessa. Ja samalla pysyy englanti hyvin mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti