Suomen väitetään olevan palveluyhteiskunta. Se on iso vale. Suomessa ei ole palvelua nähty kuin joskus viimeksi... olisikohan ollut silloin kun YYA oli voimassa, kesät kuumempia kuin nyt, Neuvostoliitto ylin ystävämme ja Kekkonen presidenttinä? Saattoi se palvelu olla tuohonkin aikaan harvinaista.
Valkorosvon moniaita kuukausia asuttama kalustettu vuokrakämppä Katmandussa näyttää aika kolkolta ja persoonattomalta. Kaikki omiksi luetut tavarat ovat kekona keskellä olohuonetta muutaman tunnin etsiskelyn tuloksena. Lähtölaskenta on alkanut. Ovikello soi ja puolijoukkueellinen Pikitukkia on oven takana hymyilemässä ja jokaisella on mukanaan hivakka pakkaustarvikkeita.
Valkorosvon ei tarvitse muuta kuin näyttää mitä pakataan ja mitä ei. Tavarat paketoituvat vauhdilla ja johtava Pikitukka kirjoittelee samalla listaa tullia varten. Kunnollinen tullimies kun aina tahtoo saada vakuuttavan näköisen listan siitä, mitä teippiin käärityssä paketissa sisältönä on. Aivan viimeiseksi kirjurina toiminut Pikitukka käy Valkorosvon kanssa läpi kaikki listat ja yhdessä varmistetaan, että kaikki on kunnossa. Valkorosvo allekirjoittaa paperit ja paketit siirtyvät vauhdikkaasti alakerrassa odottavaan pakettiautoon ja sieltä edelleen huolintaliikkeen avustuksella viranomaisten syynättäväksi.
Valkorosvolla on jotenkin tyhjä olo: parin vuoden aikana on tapahtunut vaikka mitä, ja alun alkaen hermosahoina toimineet Pikitukat ovatkin yhtäkkiä muuttuneet vallan mukaviksi. Sitä se monikulttuurisuus teettää. Viimeinen ilta kuluu omia ajatuksia mietiskellessä ja viskiä nautiskellessa. Jäljellä ovat vain työnantajan velvoitteet. Heti aamusta pitää hommata tarvittavia allekirjoituksia ja jättää firmalle kuuluvia tavaroita oikeille ihmisille ja oikeisiin paikkoihin. Sen jälkeen kutsuu vuonna 2014 maailman kolmanneksi huonoimmaksi rankattu lentokenttä, Tribhuvan International Airport (TIA). Seuraavaksi matkareitillä on välipysähdys Valkorosvon mielestä maailman huonoimmalla lentokentällä ollen New Delhi Indira Gandhi International Airport (IGI). Ihme kyllä, tämä kenttä ei ollut päässyt viralliselle huonojen kenttien listalle.
Kotimatka on Valkorosvon mielestä tapahtumaköyhä. Mitä muutakaan se voisi olla, kun istuu paikallaan taivaalla kiitävässä putkessa ja koettaa saada aikansa jotenkin kulumaan. On hyvä päästä kotiin, edes muutamaksi päiväksi. Maailmankiertolaisuus jatkuu ja uusista sattumuksista Valkorosvo kertoo myöhemmin lisää. Ennen kuin Valkorosvo jatkaa uusista seikkailuista, on hyvä palata muutama kuukausi ajassa taaksepäin ja kertoa kuherruskuukaudesta viranomaisten ja prosesseihin itsensä hirttäneiden työntekijöiden kanssa.
Valkorosvo oli ollut jo useamman kuukauden uusissa hommissa, kun sähköpostiin alkoi ilmestyä orastavia merkkejä siitä, että Pikitukkien pakkaamat tavarat voisivat joskus ilmestyä kotiinkin. Vain kaksi kuukautta pakkaamisen jälkeen entinen työnantaja otti yhteyttä ja alkoi esitelmöidä, kuinka Valkorosvon kuuluu maksaa rahdit ja kulut ylimääräisistä kiloista. Totta: sopimuksessa oli tarkka kilomäärä, jonka ylimenevän osan kuskaaminen kuului työntekijän lompakon rasitteisiin. Tässä ei ollut mitään kummallista. Kummallista sen sijaan oli, että Valkorosvo oli ihka ensimmäinen firmassa ollut työntekijä, johon sopimuksen pykälää sovellettiin. Aiemmin paikalta poistuneet veivät tavaraa mennessään aika reippaita kuormia, mutta niihin kuluihin kukaan ei puuttunut. Syynä oli kait se, että kyseiset henkilöt jatkoivat saman firman palveluksessa muissa sijaintipaikoissa. Valkorosvon kohdalla tilanne ei ollut näin ja joku ilmeisesti näki mahtavan tilaisuuden säästää.
Kyseisessä yrityksessä on käytössä yhteinen normisto nimeltään Code of Conduct. Se vastaa tarkoitukseltaan Nokiassa aikanaan käytössä olleita yrityksen arvoja. Kyseessä on siis paperi, jossa ihan virallisesti kerrotaan kuinka lahjontaa ei siedetä, kaikkia on kunnioitettava ja jokaista pitää kohdella tasa-arvoisesti ja muutenkin on yhtä mukavaa kuin Putte-possun nimipäivillä. Valkorosvo muistutti tästä asiasta yritystä ensin hienovaraisesti ja toisen kerran vähemmän hienovaraisesti ja asia näytti jäävän siihen; olihan sopimusehtojen ja olleiden käytäntöjen yllättävä soveltaminen jälkikäteen jotakin sellaista, jonka hyvin voi tulkita Code of Conduct:n vastaiseksi toiminnaksi.
Rojukasa ilmestyi kolme kuukautta muuton jälkeen Suomen tulliin. Samalla hetkellä entinen työnantaja muistutti itsestään ilmoittaen että ylimenevien kilojen kulut vähennettäisiin maksuun menevästä vuosibonuksesta. Valkorosvo oli arvannut tämän siirron jo aiemmin ja onnistunut saamaan bonukset maksuun jo useita viikkoja ennen tätä episodia. Kävikin niin, että entinen työnantaja jäi tällä kertaa nuoleskelemaan tyhjää kourineita näppejään.
Kun muuttotavarat olivat tullissa, sai Valkorosvo taas pitkästä aikaa tutustua suomalaisen viranomaisen aivoituksiin Niitähän riittää, mutta ehkä ylivoimaisesti typerimpiä päähänpinttymiä on tosiaankin suomalaisilla tulliviranomaisilla. Suomen tullihan kuvittelee olevansa valtio valtiossa ja on monta kertaa tehnyt päätöksiä, joita on käyty oikomassa EU-tuomioistuimissa.
Huolintaliikkeen avustuksella Valkorosvo selvitteli ensin mitä lippuja ja lappuja tarvitsee täyttää. Ensimmäinen variaatio listasta oli koossa alle kahden tunnin. Sitten selvisi, ettei asia olekaan niin yksinkertainen.
Jos Valkorosvo olisi muuttamassa Suomeen samaan aikaan tavaroiden kanssa, homma olisi läpihuutojuttu. Vaan kun näin ei ollut, piti selvittää vähän muuta. Tottahan Valkorosvon piti vannoa ja vakuuttaa, että viiden pahvilaatikon sisältönä ei ollut autoa, moottoripyörää tai purjevenettä, niistä tulli tuntui olevan erityisen kiinnostunut.
Kun Valkorosvo kertoi mitä laatikoiden sisältönä oli (pakkalistathan tullilla jo olivat ennestään ainakin kahtena kappaleena), täytyi Valkorosvon tullin mielestä selvittää, mitä hän ulkomailla oikein teki: missä oli ollut ja missä oli nyt ja paljonko oli tienannut. Tulli halusi nähdä kopiot työsopimuksista. Valkorosvolla alkoi sulake kuumeta. Mitä helvettiä Suomen tulli tekee sopimuskopioilla ja palkkatiedoilla, jos Valkorosvo on lähettämässä takaisin kotipesään kirjoja, kolmea koriste-esinettä ja käytettyjä vaatteita?
Valkorosvo mäkätti aiheesta tullin tädin kanssa sähköpostitse ja lopulta puhelimitse. Kuivasti nariseva viranomaisääni ei antanut periksi, vaan lateli vielä lisää vaatimuksia. Muuttotavarat voi tullata Suomeen sitten kun muuttaa Suomeen. Muuttopäivän voi toki kertoa etukäteen. Sen jälkeen pääsee tullin armoihin ja saa luvan kotiuttaa käytetyt kalsarit. Samalla kuitenkin tulli ystävällisesti muistutti, että muuttotavarana tuotuja esineitä ei saa myydä eteenpäin kahden muuttoa seuraavan vuoden aikana. Eikä esineitä tietenkään saa käyttää kukaan muu. Hmmm... Onkohan Suomessa käytettyjen kalsareiden pimeät markkinat? Entä tekeekö Valkorosvo maahantuontirikoksen, jos tuikkaa käytetyt tavarat vaikka UFF:n keräsyastiaan? Aivan hirmuista. Kerrassaan kamalaa. Valkorosvohan voi syyllistyä rikokseen, josta ei enää selviäkään pelkillä sakoilla, saattaa olla että häkki heilahtaa peräti ehdollisesti.
Kun vaateet olivat selvillä, Valkorosvo harrasti kuvankäsittelyä ja muokkasi skannatut sopimuskopiot sillä tavalla, että kaikki rahaan viittaava tieto oli niistä hävitetty eikä sitä ollut mahdollista onkia millään tavalla takaisin. Muokatut sopimuskopiot ja muut paperit lähtivät sähköpostitse tullin käsittelyyn.
Aikanaan viranomainen suvaitsi palata asiaan ja myönsi muuttotavaroille maahantuontiluvan. Koska viranomainen on epäluuloinen, samaan syssyyn muistettiin ilmoittaa, että tulli vaatii todisteet Valkorosvon muutosta kotiin. Tullin mukaan maistraatista saatava (maksullinen) kotipaikkatodistus kelpaa. Jos tällaista lappua ei tullille toimita määräaikaan mennessä, joutuu käytetyistä kalsareista maksamaan tullia.
Arvatkaapa hommasiko Valkorosvo moista paperia? Ei hommannut. Sähköinen muuttoilmoitus KELAn sivujen kautta tehtynä ajaa saman asian ja on ilmainen. Minkähän takia Suomen tulli haluaa kansalaisten vältttämättä laukkaavan maistraattiin hakemaan kotipaikkatodistusta? Haluaako viranomainen kenties kansalaisten liikkuvan hieman enemmän, vai mistä mahtaa olla kysymys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti