5. AUTOT JA KULJETTAJAT

Mitä Valkorosvo on maailmalla kulkenut, niin autojen kanssa näyttää olevan sillä tavalla, että ns. kehittyviin markkinoihin kuuluvat maat harrastavat autojen himoverotusta. Tällaisia autoilun kehitysmaita ovat esimerkiksi Nepal ja Myanmar. Kummassakin maassa autoveroprosentti kirjoitetaan kolmella numerolla ilman pilkkua. Valkorosvo hieman ihmettelee, mitä helvettiä Suomi ja Tanska tekevät tässä seurassa? Vai onko asia tulkittava siten, että Suomi ja Tanska ovat kehitysmaita? Suomen asioita jonkin verran seurailleena Valkorosvo on tullut siihen tulokseen, että kyllä Suomi aika monessa suhteessa on enemmän kehitysmaa kuin moni virallisesti kehitysmaaksi luokiteltu valtio. Varsinkin ihmisten kyykyttäminen, sääntely ja sähköisesti mukamas joustavaksi tehty byrokratia ovat jo pahempia kuin syvimmän mustan Afrikan diktaattorivaltioissa.

Nepalin autoilusta Valkorosvo kertoi jo aiemmin, joten siitä ei sen enempää. Myanmarissa ihmetystä herättää, että huolimatta valtion ahnaasta ja tullaavasta kädestä kadut pursuilevat autoja. Aika iso osa autoista on uusia, mutta enemmistö on 3-4 vuotta vanhoja Japanista tuotuja kärryjä. Moottorin koko alkaa 2-litraisista nuhapumpuista, mutta melkoisen yleinen on tuollainen 3-litrainen kutosmoottori. Niin kehitysmaa kuin Myanmar virallisesti onkin, isojen japanilaislotjien lisäksi katukuvassa liikkuu paljon citymaastureita. Valkorosvo ei tarkoita näillä Suomen teitä tukkivia "citymaastureita", vaan vähän järeämpää tekoa olevia kotteroita. Myös Ferrareita ja muita vastaavia automiehen märkiä päiväunia vilahtelee siellä täällä. Valkorosvon on pakko myöntää, että maailman paras moottorisinfonia kuuluu silloin, kun Ferrari lähtee liikennevaloista. Maranellon orin potku tuntuu munissa asti.

Vaan entäpä liikenne? Jos Suomeen haluttaisiin myanmarilainen liikenne, sen voisi järjestää vaikkapa näin. Kaikille autoilijoille taidoista riippumatta annetaan kulkupeliksi joko jokin citymaasturihuippumalli tehokkaimmalla moottorilla, tai 5- tai 7-sarjan BMW. Kaikki nopeusrajoitukset tulkitaan viitteellisiksi ja autokoulujen paasaama ennakoiva ajotapa julistetaan pannaan. Siis: kunnon menopeli, aivot narikkaan ja nauttimaan vauhdin hurmasta. Lisäksi lähes kaikkien autojen pitäisi olla vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettuja. Myanmariin tuodut autot ovat lähes poikkeuksetta vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajettuja, koska Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Myanmarissa liikenne on kuitenkin oikeanpuoleista. Monia vuosia sitten eräs sotilasjuntan johtohenkilö teki päätöksen vasemmanpuoleisen liikenteen muuttamisesta oikeanpuoleiseksi. Huhut kertovat, että muutoksen syynä oli taikausko ja kyseisen kenraalin saama ennustus.

Moinen muutos tekee autolla ajosta hieman hankalampaa, mutta erityisen hankalaa se on busseille. Vasemmanpuoleisen liikenteen busseihin kun noustaan väärältä puolelta. Sen vuoksi Yangonin jokaisella bussipysäkillä on aina käynnnissä melkoinen härdelli, kun matkustavaiset kansoittavat ajokaistoja noustessaan busseihin.

Yangonin valtakaduilla ajonopeus vaihtelee 0:n ja 100 km/h välillä. Varsinkin iltaisin ja ruuhkattomilla kaduilla ajetaan lujaa. On täysin jalankulkijan omalla vastuulla ylittää 4- tai 6-kaistaista katua muualta kuin liikennevalojen kohdalta. Toisin kuin Nepalissa, Yangonin kaduilla ei kuljeskele kaikenkarvaisia elukoita pitkin ja poikin, joten hieman reippaammat ajonopeudet onnistuvat kyllä.

Suomalaisesta ajokulttuurista mäkättävät besserwisserit ovat yhdessä asiassa oikeilla jäljillä: suomalaiseen ajotapaan liittyvä piittaamattomuus liikennnevaloista on melko erikoista. Yangonissa ajetaan lujaa ja mikäs on ajaessa, koska kadut ovat erittäin hyväkuntoisia suomalaisiin teihin verrattuna. Mutta liikennevaloja kunnioitetaan. Kukaan ei aja punaisia päin. Valkorosvo tätä aikansa kummasteli, muttei keksinyt syytä moiseen. Saattaa olla, että liikennevalojen noudattamatta jättäminen poikii kunnon sakot tai jotain vielä pahempaa. Jos joku ajaa punaisen liikennevalon ohitse, hän kiltisti peruuttaa takaisin tolpalle odottamaan. Jopa taksit tekevät näin. Suomalaisten piittaamattomuuteen saattaa olla syynä se, että liikennevaloja on aivan liikaa. Helsingin liikennevaloista voisi huoleti poistaa vähintään puolet ja sekä jalankulkijoiden että autoilijoiden kannalta liikenne muuttuisi huomattavasti sujuvammaksi.

Yangonin liikennevaloissa on käytössä ajastin, joka näyttää kuinka monta sekuntia on jäljellä valojen vaihtumiseen. Ajastin näyttää sekä vihreän että punaisen valon päälläoloaikaa. Tämä on varsin mainio keksintö, jonka voisi ottaa käyttöön Suomessakin. Vaan eiköhän sääntö-Suomesta joku pykälä löydy, joka tällaisen autoilijaystävällisyyden kieltää.

Aiemmin Valkorosvo kertoi, kuinka aasialainen elää hetkessä; mennnyt on mennyttä ja tuleva on tulevaa. Vain nykyhetki merkitsee. Sen vuoksi aasialaisten on toisinaan hankala käsittää mikä on syy ja mikä on seuraus. Myanmarin liikenteessä tämä näkyy helposti syntyvinä ruuhkina, koska ennakoivan ajotavan käsite on lähes tuntematon. Jos jonkun täytyy tehdä U-käännös jostain syystä, se tehdään ihan missä tahansa eikä haittaa, vaikka kolme kaistaa tupaten täynnä autoja odottelee venkslaamista jokusen minuutin. Muutamassa minuutissa seisova autojono on helposti kolmen kilometrin mittainen. Kotimaassa käydessä Valkorosvo on jo monta kertaa ihmetellyt, kuinka rouva marmattaa lentokentältä kotiin matkatessa, että on kauhea ruuhka. Valkorosvo laskee ensinäkemältä parisenkymmentä autoa ajelemassa Tuusulanväylän parilla kaistalla norminopeutta. Yangonissa liikenne on tuota luokkaa keskellä yötä.Tätä taustaa vasten Valkorosvo ei kykene mitenkään ymmärtämään ”ruuhkamaksuja”, joita Helsinkiin puuhataan. Miten voi olla ”ruuhkamaksu” kun ei ole edes minkäänlaista ruuhkaa? Jos jokin uusi vero halutaan keksiä, voisivat päättäjät olla rehellisempiä ja kertoa rahapulastaan mieluummin avoimesti kuin käyttäen harhaanjohtavia kiertoilmaisuja.

Kuten Valkorosvo on jo aiemmin todennut, suomalainen palvelu ja palvelukulttuuri on yleisesti ottaen huonohko vitsi. Ay-liikkeestä ja muista syistä johtuen on monia ammatteja, jotka Suomesta ovat kadonneet, mutta muualla maailmassa ovat hyvin yleisiä. Yksi näistä on kuljettajapalvelu. Useampikin Valkorosvo on hämmmennyksissään, kun 400-500 dollarilla kuussa tulee kaveri ison maasturin kanssa hakemaan aamulla töihin, päivystää koko päivän ja vie Valkorosvoa sinne minne tarvitsee ja hoitaa vielä illaksi kotiin. Jos illalla pitää käydä jossakin, ylimääräisistä tunneista pitää maksaa vähän ekstraa. Kuljettajat ovat tietysti hyvin perillä paikallisista oloista ja osaavat suositella esimerkiksi hyviä ravintoloita ja muuta vastaavaa. Toisinaan voi olla hankaluuksia, koska englannin kieli ei välttämättä ole kaikkein selkeintä. Väärinymmärryksiä sattuu, mutta mitäpä noista, ne kuuluvat elämään.