Nepalin jälkeen Valkorosvo suuntasi matkansa toiseen, varsin
eksoottiseen maahan, joka brittien siirtomaavallan aikaan tunnettiin nimellä
Burma. Nykyisin maan nimi on virallisesti Myanmar. Kyseinen maa sijaitsee
Bangladeshin ja Thaimaan välimaastossa, niillä nurkilla missä sarjakuvasankari
Mustanaamio piti majaansa, eli Bengalinlahden rannalla.
Myanmarista ei paljoa tiedetä, sillä maa on ollut
periaatteessa suljettu ulkomaalaisilta vuoden 2010 paikkeille. Myanmar oli
aikoinaan eteläisen Aasian rikkaimpia valtioita ja luonnonvarat ovat edelleen
melkoiset. Maa pursuilee jalokiviä, myös kaasun ja öljyn tuotantoa on. Myanmar
on nykyisin myös yksi maailman suurimmista riisin tuottajista.
Kun maa oli ulkomaailmalta suljettu, sitä luotsasi kovin
ottein sotilasjuntta. Kansalaisoikeudet olivat lähinnä vitsi, vapaa
tiedonvälitys vielä suurempi vitsi ja infrastruktuurin parantaminen tarkoitti
sotilashenkilöiden palatsien rakentelua ja peruskorjausta. Erään ennen
sotilasjunttaa toimineen kenraalin tytär, Aung San Suu Kyi, on varmaankin
maailman tunnetuin myanmarilainen. Tämä poliittisesti toisinajattelijaksi
leimattu nainen on viettänyt vuosia elämästään kotiarestissa. Ilmeisesti
isänsä suuri maine sotilaana esti naiselle tapahtumasta vakavia onnettomuuksia.
Nykyisin Aung San Suu Kyi on erittäin arvostettu parlamentin jäsen ja hänen
kotitalonsa on yksi Yangonin paikallisista nähtävyyksistä.
Demokratian airueiden saapuessa Myanmariin sotilasjuntta
luopui vallasta ja demokratiaa kun oltiin pystyttämässä, ennen junttaan
kuuluneet henkilöt siirtyivät puolueiden leipiin ja ovat vallassa edelleen.
Nimellinen demokratia avasi Myanmarin maailmalle joko vahingossa tai pakottaen.
Ulkomaiset investoijat olivat yhtäkkiä hyvin toivottuja vieraita. Ja niitä
riitti, sillä ulkomaailmalle ovensa avannut Myanmar oli yksi viimeisistä neitseellisistä
markkina-alueista.
Tavallisen ulkomaalaisen kannalta Myanmar kaikkine hyvine ja
huonoine puolineen koostuu muutamasta alueesta. Nämä ovat kaupungeista Yangon,
Mandalay, Nay Pyi Taw (pääkaupunki) sekä Inle Laken turistialue ja muutamat
seudut länsirannikolla. Muu maa jakautuu sillä tavalla kahtia, että valtaosaan
vierailuista tarvitaan viranomaiselta hankittu lupa ja joillekin alueille lupaa
ei lainkaan myönnetä. Jos ammatikseen erehtyy ilmoittamaan journalisti tai
muuta vastaavaa, lupaa ei heru missään tapauksessa, mutta taksikyyti Yangonin
kansainväliselle lentokentälle järjestyy helposti ja nopeasti. Ystävälliset,
mutta jämerät saattajat varmistavat, että journalisti ei eksy kentällä, vaan
pääsee varmasti koneeseen.
Myanmariin saapuminen on hiukan hankalaa, koska jonkinlainen
viisumi tarvitaan joka tapauksessa. Turistit voivat täytellä anomuksen
lentokentän saapumisaulassa ennen passintarkastusta ja noin kuukauden viisumi
tähän tarkoitukseen on läpihuutojuttu, kunhan taskusta löytyy sileä 50 USD:n
seteli. Ryppyistä ei kannata tarjota, se ei kelpaa ja viisumi jää saamatta.
Myanmariin voi saapua maitse, vesitse tai lentäen, mutta viisumeita ei joitakin
harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ole tarjolla kuin lentokentällä. Eli jos
maitse tai vesitse haluaa maahan saapua, pitää viisumi olla hankittuna
etukäteen.
Työntekoa varten tarvitaan hieman toisenlainen paperi ja se
on saatavissa ainoastaan ulkomailta. Lähin paikka hakea niin sanottua
businesviisumia on Bangkok. Tähän viisumiin tarvitaan hyvin nöyrään sävyyn
kirjoitettu kutsukirje, jossa kerrotaan kuinka viisumin hakija on niin tärkeä
että vallan ja mistään ei tule mitään ellei tätä kaveria saada töihin. Lisäksi
pitää olla erillinen todistus siitä, että työtä tarjoava yritys on Myanmarin
viranomaisten hyväksymä ja toimii laillisesti maassa. Näiden paperien kanssa
viisumin saaminen on noin päivän mittainen harjoitus. Päivän voi kuluttaa ihan
itse notkumalla Myanmarin lähetystön nurkalla, mutta huomattavasti mukavampi
tapa on käyttää agenttia, joka tarkistaa paperit ja hoitaa passiasiat kerralla
kuntoon: hakija vie lappuset agentille aamupäivällä ja kello neljän jälkeen
passin saa takaisin kaikkine tarvittavine leimoineen. Puolen vuoden
reissaamisen ja useamman vierailun salliva businesviisumi maksaa noin 250
euroa.
Saastaisen Katmandun jälkeen Myanmar on paratiisi; joka
puolella on vihreää ja yhteiskunta toimii edes jotenkin järjestäytyneesti.
Valkorosvon majapaikka on Yangonissa. Tässä kaupungissa moottoripyörät ovat
kiellettyjä, joten liikenne vaikuttaa Katmanduun verrattuna paljon
rauhallisemmalta.
Kulttuuriltaan ja ruokakulttuuriltaan Myanmar on sekoitus
Thaimaata, Intiaa ja Kiinaa. Eteläisin suurkaupunki Yangon (5 miljoonaa
asukasta) muistuttaa jossain määrin Bangkokia 20 vuotta sitten ja
thaimaalaisuus on edustettuna erityisesti ruokakulttuurissa. Mandalay,
kiinalaiseksikin kaupungiksi sanottu, on ominut vaikutteita Kiinasta. Kiinan
läheisyys vaikuttaa vahvasti entisessä pääkaupungissa.
Jokaisessa paratiisissa on käärmeensä. Niin Myanmarissakin.
Myanmarissa kuolee eniten ihmisiä käärmeenpuremiin koko maailmassa. Kaikki
perinteiset myrkkykäärmeet kuuluvat repertuaariin, joskin kobra ja mamba
taitavat olla kaikkein vihatuimmat. Eteläinen Myanmar on enimmäkseen
kosteikkoa, esimerkiksi Yangon sijaitsee jokisuistossa ja kaupunkia ympäröivät
maa-alueet, joita suomalaisittain voinee sanoa suon ja viidakon yhdistelmäksi.
Missä on kuivempaa, sinne on perustettu riisipelto ja riisipeltoon on
kastelujärjestelmän kautta ohjattu 10 sentin vesikerros. Käärmeet pitävät
kosteasta ja lämpimästä, siksi puremat ovat yleisiä riisinviljelyalueilla,
missä maanviljelijät tarpovat vetisissä riisipelloissa.
Maaseudulla monet kylät ovat järjestäneet yhteisiä
käärmeidentappamistalkoita. Suomalaiset eläinsuojelijat eivät tästä pidä, mutta
käytäntö sanelee ehdot. Myanmar, varsinkin sen maaseutu, on hyvin köyhää ja
terveydenhuoltoa ei joka paikassa ole. Myrkyllisten käärmeiden puremiin on
olemassa vasta-aineet, mutta niiden pitää olla täsmälleen oikeita, muuten ne eivät
auta. Siksi käärme on nähtävä ja tunnistettava ennen vasta-aineen antamista. Vasta-aineita
on saatavilla terveydenhoitopisteissä, mutta niistä ei ole paljoa apua, jos
matka kestää vaikkapa tunnin. Vasta-ainetta on saatava muutaman minuutin
sisään, jos haluaa pysyä hengissä.
Muitakin käärmeitä paratiisissa on. Nepal on yksi maailman
korruptoituneimmista maista, muttei Myanmar siitä ollenkaan jälkeen jää. Asia
kuin asia on hoidettavissa dollarilahjuksilla, sillä maassa on käytössä käytännössä
kaksoisvaluutta; suhteellisen vakaa USA:n dollari ja epävakaa paikallinen
vessapaperi nimeltään Kyat. Kansanravintoloissa hinnat ilmoitetaan aina
paikallisessa valuutassa ja vähänkään paremmissa paikoissa joko pelkästään
dollareina, tai tarjoilija tekee vaihtokurssin selväksi menuja pöytään
raijatessa. Valkorosvo kertoo raha-asioista myöhemmin lisää.
Tätä kirjoittaessa Valkorosvon toinen pidempi reissu
Myanmariin on aluillaan ja kuinka sattuikaan, Suomen tarhapöllöä ilmiasultaan
muistuttava ministeri Tuomioja on lähdössä samaan aikaan maahan vierailulle.
Pitäisi kuulemma yhteiskuntasuhteita solmia, ainakin lehdet antavat näin
ymmärtää. Hiukkkasen huvittaa; mitä helkkaria maailman mukamas vähiten
korruptoituneen maan ministeri tekee yhdessä maailman eniten korruptoituneista
maista? Kun poliitikot ovat kyseessä, lienee lupa ajatella, että lopputuloksena
syntyy ”vain” keskimääräisesti korruptoituneita suhteita...
Omiin Aasian-kokemuksiin
perustuen Valkorosvo toivoo kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että ministeri Tuomioja ei
ala sormi pystyssä selittelemään ja leikkimään besserwisseriä. Myanmarilaiset
ovat ylpeää kansaa, eikä sinne sekaan kaivata itseään muita parempina pitäviä
valkorosvoyksilöitä, vaikka kuinka ministereitä olisivatkin.
[Shwedagon Pagoda iltavalaistuksessa /Yangon. Kuvan lähde: placestogo.blog.com]
Nyt on viimeisteltävä pakkaaminen, sillä kultaisen pagodan maa kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti