9. TASAPÄÄ-TAUNOJEN SUOMI-ONNELA

Valkorosvo pahoittelee hieman provokatiivista otsikkoa. Syy selvinnee kun lukee edelleen.

Liekö lähestyvien vaalien tai jonkun muun syytä, että Valkorosvo on saanut kuulla kohtuullisen paljon aiheesta ”sinä saatanan vastuuta pakoileva vatiaivo veropakolainen.” Perusteena moiselle lievähkölle moitteelle on ollut se, että ”suomalainen yhteiskunta on antanut sinulle niin paljon, ja sitten sinä et vastavuoroisesti anna mitään, vaan puhtaan itsekkäästi ajattelet ja jätät muut maksamaan verot sinunkin puolestasi.” Harvoin samaan lauseeseen saa mahdutettua noin paljon puppua, vaikka tosissaan yrittäisi.

Ensinnäkin veroja on tullut maksettua aika tavalla koko vuodesta 1988 kestäneen työuran aikana. Toisekseen, äänestetty on aina kun on ollut ns. hollilla ja joka kerta äänestäessä on koetettu katsoa, että edustajaksi pyrkivä olisi edes suurin piirtein järkevän taloudenpidon kannalla. Jostain kumman syystä on aina käynyt niin, että näillä kandidaateilla on ollut aina sama vika: järki on vaihtunut puoluetoimistossa jäsenkirjaan.

Itse en ole tietääkseni antanut Suomen valtiolle omasta puolestani lupaa velkaantua, joten silloin ei minun piikkiini myöskään velkaannuta. Jos ainoa keino on olla ”veropakolainen”, niin sitten täytyy olla sellainen. Ne, ketkä ovat huutamassa suurimpaan ääneen yhteisvastuun perään ovat useimmiten niitä samoja, joilla on patologinen tarve puuttua muiden ihmisten elämään suomalaiseen tyyliin lisäämällä sääntelyä ja kyykyttämistä. Samaiset henkilöt myös yleensä nauttivat palkkaa julkisella sektorilla, eli ovat syömässä jo kertaalleen kerättyjen verorahojen kuormasta. Tässä suhteessa moinen valitus onkin ymmärrettävää, sillä näiden henkilöiden tahtotila on luonnollisesti maksimoida valtion ja kuntien verotulot; täytyyhän sitä palkanmaksuvaraa olla.

Vuosikausien aikana on käynyt melkoisen selväksi, että kaikkein eniten tähän syyllistynyt puolue on joko tahtoen tai tahtomattaan ollut SDP. Vai muistaako joku, että SDP olisi selväsanaisesti ehdottanut lakien purkamista tai sääntelyn vähentämistä? Jos muistaa, Valkorosvo on kiitollinen muistutuksista, jotka voi jättää tämän kirjoituksen kommenttikenttään.

Tulevien vaalien suhteen SDP on muutoinkin valinnut erikoisen linjan. Kaikki tietävät, että amerikkalaisuus ja amerikkalaisen yhteiskunnan piirteet ovat SDP:n poliittisen propagandan käyttöainetta: Amerikassa mikään ei voi olla hyvin. Kuinka kummassa samainen jengi onkin yhtäkkiä omaksunut amerikkalaistyylisen loanheiton vaaliaseekseen? Viimeaikaiset ”vahingossa” hatarilla tiedoilla kirjoitetut lehtiartikkelit eivät ole ensimmäinen kerta. Takavuosina oli muun muassa tuo kuuluisaksi tullut Oiva Lohtanderin tähdittämä AY-rahoitteinen vaalimainos, jossa kehuttiin kuinka ”porvari syö pöydässäsi.”

SDP:n kunniaksi on sanottava, että se on, tavallaan, puolueista rehellisin. Paljon ei pintaa tarvitse raaputtaa, kun todellinen sisältö paljastuu ja se on suomalaiskansallinen kateus verhottuna oikeudenmukaisuuden kaapuun. Valkorosvo alkoi hiljattain ehkä neljättä kertaa lukea todellista klassikkokirjaa nimeltään Vuonna 1984 (George Orwell). Se on 1940-luvun lopulla kirjoitettu murhaava visio tulevaisuuden totalitaristisesta yhteiskunnasta. On melkoisen inhottavaa havaita, että kirjassa esiteltyjä keinoja käytetään Suomessakin, tosin sovellettuna. Kirjassa kuvattu uuskieli, jonka tarkoitus on rajoittaa ihmisten omaa ajattelua, on jo Suomessa täyttä totta. Jos ette usko, kuunnelkaa poliitikkoja ja heidän käyttämiään sanakäänteitä. Otetaanpa esimerkiksi sana ”oikeudenmukaisuus”. Se saa demarin suussa täsmälleen erilaisen sisällön kuin muiden puolueiden edustajien.

Muut puolueet eivät ole juuri kummempia, pienryhmiä lukuun ottamatta. Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä ja puolustavat konsensusta hampaat irvestä. Sen seurauksena politiikasta on kadonnut moniarvoisuus. Ja kun se katoaa politiikasta, seuraa muu yhteiskunta pian perässä. Sen jälkeen lopputuloksena on tasapää-Taunojen Suomi-onnela, jossa kaikilla on keskimäärin yhtä huono olla ja jokaisen asian hoitamiseen on vain se kuuluisa ”ainoa vaihtoehto.”

Jokainen tietenkin tekee omat ratkaisunsa omien mahdollisuuksiensa mukaan. Vaikuttimet voivat olla taloudellisia tai aivan jotain muuta. Valkorosvo on päätöksensä tehnyt ja päätöksen takana ovat pitkään mietityt moninaiset perustelut.

On ihmisiä, jotka aina haluavat joka asiassa ottaa huomioon muiden ihmisten näkökannat. Se on toki kohteliasta, mutta jokaisen elämä on jokaisen oma asia ja mitä omalla elämällään tekee, on jokaisen oma asia. Jos näin ei ole, George Orwellin kuvaama visio on muuttunut todeksi.

Milloin mahdetaan nähdä se päivä, jolloin jokin puolue alkaa ajaa tavallisen kansalaisen, työläisen tai keskiluokkaisen asiaa? Valkorosvo odottaa mielenkiinnolla tätä tapahtuvaksi. Odotteluajan voi mainiosti kuluttaa jossain muualla kuin hirmuvauhtia velkaantuvassa vero- ja sääntelyhelvetissä (www.velkakello.fi).