Jokin aika sitten Valkorosvon silmiin osui artikkeli, missä
kerrottiin brittien omituisista tavoista. Muutoin tavat olivat tuttuja, mutta
sitä Valkorosvo ei tiennyt, että britit karaisevat lapsiaan sallimalla pitkien
housujen käytön vasta 8-vuotiaana. Sitä ennen vekarat kulkevat polvihousuissa,
oli keli mikä tahansa. Sumujen saarella useamman kerran vierailleena käy lapsia
sääliksi. Suomessa perheen lapset päätyisivät moisen käytännön vuoksi hyvin
äkkiä sossutädin huostaanottolistalle.
Historiankirjat kertovat, kuinka britit valtasivat itselleen
menestyksekkäästi elintilaa vähän sieltä sun täältä. Valkorosvo ei ole koskaan
ymmärtänyt, miten puolet maailmasta valloittanut kansa voi olla käytännön
asioissa niin tumpeloa kuin on. On käsittämätöntä, ettei valloitusretkillä
remunnut kansakunta osaa tehdä edes jollain tapaa älyllistä sähköjärjestelmää,
vesijohdoista nyt puhumattakaan. Kaiken lisäksi brittiläinen talo, jossa ei
tule kylmä, on yksi maapallomme harvinaisuuksista.
Yhteenvetona voisi sanoa, että jokaisessa entisessä brittien
siirtomaassa talot ovat yleensä vetoisia risumajoja, joissa vesi virtaa välillä
oikeaan suuntaan ja välillä ei. Lisäksi koko ajan saa olla varuillaan tulipalon
varalta; sähköjohdoilla on kummallinen taipumus käydä turhan kuumana.
Nepalissa Valkorosvo sai oikein aitiopaikalta seurata, miten
ilmastointilaitteen sähköpistoke yhtyi pistorasian kanssa. Haju oli omituinen ja
seinällä killuva sulanut mötikkä kumman näköinen, mutta ilmastointilaite toimi
silti sujuvasti, mitä nyt vähän väliä kuului huolestuttavia paukahduksia ja
ritinää. Tähän joku näsäviisas heti huomauttaa, että Nepal ei ole ollut
brittien siirtomaa. Ei olekaan, mutta Intia on. Ja Nepalissa moni asia on
apinoitu Intiasta, sähköjärjestelmä mukaan lukien.
Varttuneemmat lukijat muistanevat kultaisen 70-luvun, kun
Suomessa myytiin kahdenlaisia Ford Escorteja. Kummatkin olivat samannäköisiä,
mutta toiset olivat halutumpia kuin toiset. Osa näistä kotteroista oli tehty
Saksassa ja niiden sähköjärjestelmän ymmärsi kuta kuinkin jokainen autojen
kanssa pelannut. Toinen versio oli tehty Britanniassa ja sen kanssa ei tullut
oikein kukaan toimeen. Tuolloin syntyi sanonta ”Lucas oli hyvä apostoli, mutta
sähköstä mies ei ymmärtänyt mitään.” Monet olivat ne onnettomat, jotka tekivät
kytkentöjä englantilaisen autoteollisuuden ihmeeseen ja savun hälvettyä saivat tarkistella
kytkentöjään hartaasti uudelleen. Englantilaisten mielestä nimittäin ”+” oli se
napa, joka piti maattaa. Maailman muissa maissa taas oltiin vakaasti sitä
mieltä, että ”–” on maa. Niinpä vahingossa väärinpäin kytketyt sähkölaitteet
aiheuttivat vaikka ja mitä, kun Escortin kimpussa oltiin.
Englantilaisperäisiin sähkökytkentöihin Aasia tuo omat
paikallismausteensa. Vähänkään paremmin rakennetussa talossa voi nimittän olla
kaksi sähköverkkoa, yksi vaihto- ja yksi tasavirralle. Kummallakin on tietenkin
omat sulakerasiansa ja tasavirta muunnetaan vaihtosähköksi, jota on tarjolla
osassa talon pistorasioita, muttei kaikissa.
Vasen kuva ei esitä aikapommin laukaisukoneistoa, vaan kahden eri sähköjärjestelmän sulakkeistoa ja liittyviä kytkentöjä. Kuvassa oikealla näkyy, miten kolmivaihevirta tällä kertaa jaksaa...
Brittiperäiset ajatukset veden siirtämisestä ovat aivan oma
lukunsa. Vieläkin, 2010-luvulla, esimerkiksi yksiotehana on melkoisen
tuntematon käsite. Sen sijaan lavuaariin ängetään kaksi hanaa, yksi kuumalle ja
yksi kylmälle vedelle. Aasian suunnalla vesiputket ovat yleensä muovisia eikä
takaiskuventtiilejä tunneta. Sen vuoksi veden paineen ei kannata olla kovin suuri,
muutoin voi tapahtua vaikka ja mitä ikävää.
Veden kanssa on samantapaisia ongelmia kuin sähkönkin:
välillä vettä tulee kaupungin verkosta ja välillä ei. Siksi hyvin varustetussa
talossa on kokooja-allas, johon vesi kaupungin verkosta tulee kun sitä on
saatavissa. Vesi on hieman savensekaista, mutta kyllä sillä hampaansa pesee. Juoda tuota ei kannata.
Altaasta vesi siirretään pumpun avulla erilaisten
puhdistusfilttereiden läpi talon katolle toiseen altaaseen odottamaan käyttöä.
Kattoaltaasta vesi hoidetaan toisen pumpun avulla talon putkistoon. Kyseessä on
siis pumppuavusteinen, painovoimainen käyttövesikierto.
Suodattimia on vedensiirtoketjussa useita peräkkäin. Savisesta vedestä tulee loppujen lopuksi kohtalaisen kirkasta.
Kuvassa näkyvä pumppu on niiltä ajoilta, kun isä lähti kaupunkiin ostamaan lamppua. Valkorosvo pyytää erityisesti kiinnittämään huomiota kaikki standardit täyttävään tukevaan tiiliskivipohjaiseen asennukseen.
Joissakin taloissa saattaa olla erillinen lämminvesivaraaja,
mutta se on harvinaista. Yleensä kuumavesilinjassa virtaa kylmää vettä ja juuri
ennen vesipistettä on sähkökäyttöinen ja säädettävä vedenlämmitin, jolla
vedestä tehdään halutun lämpöistä.
Maailmalla asuneet tietävät, että brittiperäisissä maissa täytyy olla hyvä kuulo, kun on suihkussa. Koska vesijohdoissa ei ole takaiskuventtiilejä, erityisesti pesukoneet aiheuttavan kaikenlaista kivaa. Valkorosvo oppi aikanaan Uudessa Seelannissa, että pitää kuunnella milloin pesukone ottaa vettä sisuksiinsa. Sillä hetkellä on astuttava sujuvasti pois suihkun alta, muutoin tarjolla on kiehuvalla vedellä kaltattua nahkaa. Kun pesukone on veden sisuksiinsa saanut, voi suihkun alla olostelua jatkaa.
Tässä vaiheessa Skandinaviassa kuvitellaan, että näin asiat
hoidetaan vain surkeissa kehitysmaissa kuten Nepal tai Myanmar. Vaan kun ei
hoideta. Tällä samalla periaatteella toimivat sähkö- ja vesihuolto niin
Lähi-Idässä kuin kautta Aasian. On toki poikkeuksia, kuten esimerkiksi
Singapore. Siellä sähköt ja vedet toimivat niin kuin länsimainen ihminen
olettaa. Joka paikassa hienot hotellit ovat asia erikseen. Niissä vesi- ja
sähköjärjestelmät ovat modernimpia kuin Suomessa, mutta tavallisissa taloissa
ja asumuksissa on tyydyttävä hieman alkeellisempiin versioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti