Näin vaalien alla jokainen puolue julkaisee omia toivotaan
toivotaan –listojaan pyrkien vakuuttamaan vaalikarjan oikeasta ehdokkaan
valinnasta. Listoja on nyt lehdestä nähty ja tulevaisuus ei hyvältä näytä:
seuraava hallitus, oli se kokoonpanoltaan millainen tahansa, jatkaa samalla epätoivoisten
kasvu-uskomusten ryydittämällä polulla kuten nykyinenkin päiväkotilasten
iltapäiväkerho.
Moni muistanee takavuosien Muumimamma-presidentin, joka
ymppäsi lähes jokaiseen julkiseen lausuntoonsa hiukan hassulla aksentillaan sanan
”globalisaatio”. Oli asia mikä tahansa, globalisaatio oli ensin tulossa, kohta
nurkan takana, sitten porstuassa kopistelemassa ja vihdoin se kävi taloksi.
Valkorosvon muistin mukaan Muumimamman ja muutaman muun poliittisen toimijan
mielestä oli sitä parempi, mitä lähempänä globalisaatio kulloinkin oli. No, nyt
se on ollut täällä jo jonkin aikaa ja syönyt pöydässämme yhteistä ilta-ateriaa.
 |
| Tätä se Muumimamma & kumppanit meille kauppasi... |
Vaan mitä se globalisaatio on? Kauniin idean mukaan
globalisoituneessa maailmassa kaikki voivat kulkea miten haluavat, minne
haluavat, koska haluavat ja tehdä suurin piirtein mitä haluavat. ”Kaikki” ei
tässä yhteydessä viittaa pelkästään ihmisiin, vaan pääomat ja yritykset noudattavat
aivan samoja lainalaisuuksia.
 |
| ... ja tätä sieltä loppujen lopuksi tuli. |
Lähes kaikki suomalaiset poliitikot ja vallanpitäjät
ovat sortuneet sinisilmäiseen tyhmänylpeyteen kuvitellessaan, että Suomi olisi
globalisaatiokehityksessä jollain tapaa voittavalla laidalla. Onpa asiasta
tehty oikein tutkimuksiakin, joiden mukaan ”Suomi on hyötynyt globalisaatiosta
eniten”. Ajatellaanpa hieman pidemmälle.
Otetaan vaikkapa 100 litraa mansikkamehua. Lisätään siihen ruokalusikallinen
vahvaa sitruunamehua ja sekoitetaan huolellisesti. Miltä lopputulos maistuu?
Mansikalta tietenkin. Globalisaatiossa on sama juttu: globaaleiden markkinoiden
piirissä on miljardikaupalla ihmisiä. Miten kukaan täysipäinen voi kuvitella,
että 5-miljoonainen kansakunta olisi millään tapaa sellaisessa asemassa, että
se määräisi mitä on globaali kehitys?
EU:n myötä poistuneilla rajoilla on paljon suurempi merkitys
kuin kukaan poliitikko haluaa myöntää. Rajojen poistuminen avasi,
luonnollisesti, ihmisten vapaan liikkumisen. Samalla se mahdollisti pääomien
ajatustakin nopeamman siirtymisen kulloinkin edullisimmalle markkinapaikalle.
Kolmanneksi tämä EU:n myötä alkanut vapautumiskehitys siirtää työpaikkoja (siis
yrityksiä) aina parhaimpaan ja edullisimpaan toimintaympäristöön. Jos
tarkastelee vain näitä kolmea pääasiaa, jokainen on yksilön kannalta hyvä
juttu, mutta mikään niistä ei ole yhdenkään kansakunnan kannalta hyväksi. Tässä
on juurisyy Suomen taloussurkeuteen: Valkorosvo kehtaa väittää, että yksikään
poliitikko ei ole tajunnut tätä eroa kansalaisen ja kansakunnan välilä. Asia on
jollain tavalla tiedostettu joidenkin poliittikojen toimesta, mutta
valitettavan moni on vain päättänyt kaivaa poteroaan puoli metriä syvemmäksi toivoen
samalla, ettei täysosuma kajahda kohdalle.
Valkorosvo pitää itseään suhteellisen hyväsydämisenä ja
empaattisena, mutta ehkä tässä blogimerkinnässä on aika kertoa, mikä on
raadollinen totuus suomalaisesta poliittisesta keskustelusta yleensä ja
talouspoliittisesta keskustelusta erityisesti.
Globalisaatio tarkoittaa täydellisen avointa kilpailua
ihmisistä (työvoima), työpaikoista (yritykset) ja rahasta (pääoma). Toisin
sanoen, globalisaatio on sama kuin maailmanlaajuinen kapitalismi. Koska maailma
on kohtuullisen suuri, ajan saatossa työvoima, yritykset ja pääoma sekoittuvat
toisiinsa optimaalilla tavalla, ellei olisi yhtä pientä häiriötekijää. Se
tunnetaan nimellä kasvun vaatimus. Kasvuvaatimusten vuoksi pääoma hakee aina
parempaa tuottoa, yritykset aina halvempaa työvoimaa ja työvoima parempaa
palkkaa. Mitä kovempi on kasvun vaatimus, sen enemmän liikettä syntyy. Kukaan
kansanedustajan palkkaa nauttiva ei yksinkertaisesti uskalla sanoa tätä
julkisesti. Se tietää suojatyöpaikan menetystä.
 |
| Lähde & (c): omamarsmansikka.sarjakuvablogit.com |
Koska kaikilla kolmella taholla on pyrkimys maksimaalisen
rajahintaan/rajahyötyyn, kilpailu kovenee koko ajan. Maailmassa on vain rajattu
määrä sellaista erikoistunutta työtä, jonka tekemisestä kannattaa maksaa
palkkoja, joihin suomalaiset ovat bruttosummina tottuneet. Koska muuallakin
maailmassa on kouluja ja motivoituneita oppilaita, joilla on palava tarve
päästä eteenpäin elämässään, ei tässä kilpajuoksussa pärjää keskiverto
laiskanpulskea suomalainen, jonka oma-aloitteisuus on turrutettu poliittisella
jargonilla hyvinvointiyhteiskunnasta. Kansalaisia tasapäistämällä ja tuloeroja
pienentelemällä ei globaalissa kilpailussa pärjää. Kukaan kansanedustajan
palkkaa nauttiva ei yksinkertaisesti uskalla sanoa tätäkään julkisesti. Se
tietää suojatyöpaikan menetystä.
 |
| Kuvan (c): tekijän allekirjoitus kuvassa |
Näitä faktoja vasten tarkastellen hallitukseen haluavien puolueiden leikkauslistat kuulostavat lähinnä säälittäviltä. Yhden euron korotus tupakka-askin hintaan ei tee sitä eikä tätä. Myöskään Borgin ja Vartiaisen 11.3.2015 lanseeraamassa raportissa saarnattu palkkamaltti ei kovin pikaisesti auta. Jos Suomi haluaa samalle viivalle globaalissa kilpailussa ja siinä myös pärjätä, säästölistojen sijaan pitäisi puhua 20%:n elintason laskusta. Se tarkoittaa, että ei pureta yksittäisiä lakeja ja säännelmiä, vaan otetaan tavoitteeksi poistaa vaalikaudella säädöskokoelman pituudesta tuollaiset puolitoista hyllymetriä noin aluksi.
Yksittäisen kansalaisen kannalta tämä kuulostaa kamalalta,
mutta kun yksittäinen kansalainen ei ole sama kuin valtio/kansakunta. Menneinä
lintukotovuosina (ja samalla uskoen epärealistisiin kasvulukuihin) Suomi on
hinnoitellut itsensä yksinkertaisesti ulos markkinoilta. Suomalaisuus ei ole
maailmalla sellainen lisäarvo, josta kuka tahansa olisi valmis maksamaan mitä
tahansa. Globaalikapitalismin lait ovat paljon rajummat kuin Euroopan
kokoisella leikkikentällä, eli EU:n sisämarkkinoilla. Seuraava turbulenssi
tulee, kun vapaaseen kauppaan siirrytään sopimuksin USA:n kanssa. Kilpailu
muuttuu astetta kovemmaksi joka suhteessa.
 |
| Lähde & (c): omamarsmansikka.sarjakuvablogit.com |
Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ovat yksittäisen kansalaisen kannalta kovin mukavia ja mukavuuteen on helppo tottua. Tottumuksesta tulee toinen luonto, ja kaikkea valtion tai jonkun muun kustantamaa aletaan pitää saavutettuna etuna. Tähän ajatusten ketjuun perustuu mm. ay-järjestöjen kohtuuton ja epädemokraattinen valta, kun valtio ja eduskunta ovat mukavuussyistä ulkoistaneet omaa päätäntävaltaansa työmarkkinoista vain jäsenistönsä etua valvoville järjestöille. Tämän vuoksi verot ja palkat niputetaan aina suomalaisessa päätöksenteossa yhteen, vaikkei niillä ole todellisuudessa mitään tekemistä keskenään. Veroja valtio kerää menojensa katteeksi ja palkat määräytyvät sen mukaan, mitä yritykset ovat valmiita maksamaan tai millä ihmiset suostuvat töihin.
Globalisaation yhteydessä Suomi on tehnyt kaupan, jota on
mahdoton perua. Sen vastineeksi, että suomalaiset yritykset ja pääomat
liikkuvat vapailla markkinoilla, Suomi joutuu sopeutumaan vapaiden markkinoiden
ehtoihin. Kokoomus on puolueista tämän jollain tasolla osittain ymmärtänyt,
muiden puolueiden suhteen ymmärrys on todella vähäinen. Perinteiset keinot, mm.
devalvaatio, eivät ole käytössä eivätkä todellisuudessa edes auttaisi
ratkaisemaan Suomen ongelmia.
Kuten Valkorosvo aiemmin totesi, on globalisaatiossa kolme
päätekijää ollen työvoima, yritykset ja pääoma. Jokainen kansakunta, joka
haluaa pärjätä globaalissa kilpailussa, joutuu rakentamaan yhteiskuntansa niin,
että nuo kolme päätekijää suostuvat olemaan samassa paikassa yhtäaikaa.
Tällä hetkellä suomalainen yhteiskunta riistää työvoimaa
järjettömällä verotuksella ja tappaa yrityksiä suunnattomalla byrokratialla ja
kohtuuttomilla vaatimuksilla. Pääoman kannalta Suomi on kohtuullisen mukava
paikka eräin edellytyksin, koska yhteiskunta on ainakin toistaiseksi rankattu
turvalliseksi. Sen vuoksi pääoman tuotto-odotukset voivat olla matalammat kuin
jossain muualla.
 |
| Lähde & (c): Pertti Jarla |
Valkorosvo toivoo, että joku poliitikko osuisi sivuille ja
lukisi tämän. Ja Valkorosvo toivoo edelleen, että samainen poliitikko alkaisi
ymmärtää, mitä pitää tehdä, jotta Suomi joskus voisi maailmalla pärjätä.
Muutoin jätän jatkoajattelun aiheesta lukijoille, Valkorosvo
kun ei ole poliitikko, vaan ihan tavallinen valkokaulustyöläinen, jolla on ollut
elämänsä aikana tilaisuus seurata toimintaa vähän kaikenlaisissa
yhteiskunnissa.
Vaaleja odotellen,
Valkorosvo
P.S.
Länsimaissa käytetään kehitysmaista sievistelevää nimeä "kehittyvät markkinat". Itse asiassa nämä ovat paljon pidemmällä globalisaatiossa kuin länsimaat. Työvoimaa on, ja olojen vakautuessa sekä työpaikat että pääomat sijoittuvat samalle alueelle. Eli käy juuri niin kuin Valkorosvo edellä kuvasi: tuotannontekijät kohtaavat optimaalisessa suhteessa. Kaikkia Aasian taloustiikereitä ei ole vielä nähty. Ja turha kuvitella, että jähmeät ja rämettyneet länsimaat pärjäisivät kansakuntina tässä talouskisassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti